26.8.2017


Eilinen kisapäivä taputeltu, ja tänään nukuttu pitkään ! Tapani mukaan uskalsin vasta äsken katsoa radastani kuvatun videon, ja tsekata netistä tulokset. Jo eilen sain tietää tehneeni tähän asti huonoimman suoritukseni prosentuaalisesti. Teknisesti ajatellen rata oli vaativin tähän asti, emmekä treeneissä päässeet muutamassa asiassa riittävän hyvään lopputulokseen, mutta silti olisin pystynyt parempaan, ja vaatimaan sitä myös hevoselta. Itselleni jäi petollisesti positiivisempi kuva suorituksestamme, kuin todellisuudessa saimme aikaiseksi.

Tein verryttelyn jälkeen tietoisen valinnan jättämällä raipan radan ulkopuolelle, joka kostautui kahdessa kohtaa melko pahana laukan rikkona. Tämän lisäksi en ymmärtänyt ratsastaa hevosta tarpeeksi, vaikka se oli rento, pehmeä kädelle ja todella työstettävissä. Mokat olivat täysin omiani, vastaan niistä kaikista ja aion oppia virheistäni. Myös pitkä rata aiheutti kisapaniikin keskellä arviointivirheitä, ja huomaan videolta ratsastavani jotkut teistä todella törpöistä kohdista. "Viisaampi olisi ratsastanut paremmin." :-D 

Eikä eilinen kisa oikeasti edes naurata, olen todella pettynyt omaan tekemiseeni ja siihen, millaiseen oletukseen omasta ratsastuksestani jäin. Yritän kaikesta tästä pettymyksen määrästä huolimatta pysyä realistina :-) Minulla on kova usko siihen, ettei tämä yksi epäonnistunut kisa määritä tasoani. Meistä jokainen mokaa joskus, mutta tästä on pystyttävä nousemaan vahvempana uudelleen. Positiivinen kisakokemus on tärkeä saavutettava paalu, ja onneksi teimme tämän harjoituskisassa. Kuitenkaan kyseisen kaltaiseen suoritukseen ei saa jäädä tyytymään, vaan on osattava antaa itsestään enemmän seuraavalla kerralla. Tärkeintä on halu kehittyä, ja oppia tekemästään virheestä.

Olen aiemmin luottanut Hertan omaamaan kisakokemukseen aivan liikaa, ja oikeastaan väärällä tavalla. Eilen sain huomata, ettei se tule kantamaan minua turhaan läpi typeristä tekemistäni virheistä. Hevonen ei ole tyhmä, eikä anna ilmaiseksi jotain sellaista, jonka eteen en huomaa tehdä riittävästi työtä. Ei ole lainkaan huonosti sanottu "ratsasta jokainen askel".

On vielä epäselvää minne syksyllä suuntaan, mutta mikäli parakisat järjestetään Tampereella, olen varmasti mukana. En toistaiseksi tiedä, ilmoittaudunko kaikille avoimeen kisaan, mikäli parakisoja ei tule, joten perehdyn asiaan vasta myöhemmin. Silti vaikka ensi kuussa matkustan treenileirille, olen varautunut valmistautumaan myös viime kertaa tiukemmin kisoihin. Kuitenkaan Hertan kanssa en usko starttaavani. Meillä on paljon treenattavaa "perusasioissa", joten ilmoitan meidät ratsukkona seuraavaan kisaan vasta kun olemme asteen valmiimpia kuin nyt. Ratojen opettelun lisäksi on tärkeää parantaa myös perus ratsastusta, ja virkistää molempien mieltä vaikkapa maastoilemalla :-)

Takana ovat koko kesän kiireisimmät kaksi viikkoa, mutta silti lähden syksyn uusiin seikkailuihin innolla, ja varmasti paremmissa voimissa nukuttuani kunnolla tämän viikonlopun aikana. Tuntuu hyvältä, että tänään ja vielä huomennakin on mahdollisuus hengittää hetki. Ja vaikka eilen nielin pettymykseni, ja naureskelin suorituksen jälkeen tiimini kesken huolettomasti uskon, että tänään lähdettyäni lenkille purkamaan eilistä, itken ulos pettymykseni yksin. Tästä vahvempana huomiseen :-)

IMG_2795

Kuva : Hanna-Mari Lahtinen

6.8.2017


Moikka ! Hauska olla jälleen blogin ääressä :-) On pitänyt kirjoittaa jo aiemmin - kuten aina, mutta paljon muuta tekemistäkin on riittänyt. Oikeastaan kaikki on ollut yhtä härdelliä siitä päivästä lähtien, kun löysin Hertan silmäluomi repeytyneenä laitumelta. Useasti sen jälkeen on tullut hetkiä, kun olisi ollut kiva purkaa ajatuksiaan blogin parissa, mutta kuten jo varmasti alatte tottua, en saa sitä kovin usein aikaiseksi, haha :-D

Hertan kanssa olemme jo muutaman viikon treenailleet todella kevyesti, ja vasta nyt on mahdollisuus palata hiljalleen normaaliin rytmiin. Huolimatta takapakista, on meillä tulevaisuuden varalle paljon suunnitelmia. Seuraavan kolmen kuukauden aikana ehdin niin kisoihin, treenileirille, avoimiin oviin kuin kouluklinikkaankin. Hertta tosin osallistuu kanssani vain näistä kahteen :-) Parhaillaan treenaamme kuluvan kuun lopussa koittaviin harjoituskisoihin Tampereella, joita tapani mukaan odotan jännittyneissä tunnelmissa !

Vaikka kesä ja alkusyksy ovatkin hevospainotteisia, on myös kesän kohokohta ratsastuksen ulkopuolella aivan ovella ! Starttaamme kaverini Oonan kanssa kuun puolivälissä kahdeksi päiväksi Blockfesteille, joka on ehdottomasti tapahtumista jokaisen vuoden odotetuin ! En ole edes muistanut erityisemmin perehtyä siihen, millaisia esiintyjiä tarkalleen on luvassa, mutta veikkaan kaikesta huolimatta luvassa olevan melko huikeat kemut :-D Eniten odotan pitkäksi venyneitä kesäiltoja, hauskaa yhdessäoloa, ihania ihmisiä ja yhdistävän musiikkimaun tuomaa tunnelmaa. Blockfesteillä on vuosi toisensa jälkeen ollut poikkeuksetta todella hyvä fiilis, joten odotukset ovat äärimmäisen korkealla !

Elokuussa pyrin ottamaan aikaa myös riittämiin pysähtymiselle, ja ihan vain hengittämiselle. Olisi tärkeää katsella hetki ympärilleen, ja tuntea voivansa olla onnellinen siitä, että asiat ovat juuri tällä hetkellä hyvin. 

Mieleeni putkahtaa heti miljoona pientä ja hauskaa asiaa kerrottavaksi, mutta jotta jaksaisitte lukea postauksen loppuun, tyydyn vain linkkaamaan loppuun pari käytetyintä sosiaalista mediaani. Olen kunnostautunut My Storyn käyttämisessä sekä snapchatin että instagramin puolella, joten klikkaa itsesi seuraajaksi pysyäksesi mukana vielä loppukesänkin hulinoissa :-) Molemmista minut löytää nimellä @pikkuprincess

Mikäli päädyin listallesi seurattavaksi instagramissa, snapchatissa tai bloggerissa, kommentoi minulle myös omasi, jotta pääsen stalkkaamaan takaisin ;-D