6.7.2017


Sairausloman lähestyessä loppuaan on ryhdyttävä suunnittelemaan, mihin suuntaan tulevasta risteyksestä käännyttäisiin. Uusi ammatinvalinta? Uusi kotikaupunki? Entä mistä kaikesta on luovuttava saavuttaakseen jotakin muuta? Raapustan kopiopaperin pintaan avainsanoja, jotka jokainen liittyvät vahvuuksiini sekä tulevaisuuteen, jollaisena sen näen. Kirjainsotku ahdistaa palana kurkussa. Liudasta vaihtoehtoja on muodostunut uhka, eikä niin paljon toivomani mahdollisuus. Selaan Opintopolkua, mutta en pysty keskittymään mihinkään. Minne katosi se osa minusta, joka aina tiesi minne on matkalla? Tahdon liian paljon, enkä pysty valitsemaan.

Yhdestä asiasta olen varma - edellisten opintojeni pariin en enää palaisi. Kompastuin jo kyllin pahasti omaan tahdonvoimaani. Nyt kaapissani odottaa lakki vailla päähän painamista, mutta mitään muita todisteita vuosistani en saanut. Missä olisin tänään, ellen olisikaan palanut loppuun?

Kulunut vuosi hevosten ja valmentautumisen parissa on sekoittanut pakkaa enemmän kuin koskaan kuvittelinkaan. Silmissäni vilisevät termit viikonloppukursseista ja pätevyyksistä. Samaan aikaan sisälläni asuu painostava tunne siitä, että kaikki se olisi viisasta pitää aisoissa niin, että kykenisin kehittymään kilpailevana ratsastajana niin pitkälle kuin mahdollista. Oppia, ei opettaa muita. Miten edes voisi opettaa muita, kun on vasta itsekin ottanut ensimmäisen askeleensa? Jos aion panostaa hevosiin, on järkevää panostaa vain yhteen osa-alueeseen ja jättää ohjaaminen niille, joille se sopii parhaiten.  

Päätän tilapäisen mielenhäiriöni lopputuleman ajatukseen siitä, mitä jos kyseessä onkin vain uuden taidon opetteleminen, enkä valitsekaan suuntaa kovin pitkäksi aikaa. Sietämättömintä on ampua sokkona maalitauluun, josta uskoo löytävänsä vastauksen. Loppuun saatte keksiä itse jonkun mielestänne tähän parhaiten sopivan lauseen, sillä en pysty tällä erää enempään. Sitä paitsi olen jo myöhässä seuraavasta paikasta. Huomaatteko? Olen jatkuvasti menossa jonnekkin, vaikka lopulta en oikeasti matkalla minnekkään...

18.6.2017


Ensimmäiset ykkösluokan taviskisat oli kyllä kieltämättä kokemus. Ei mitään ennakkokäsitystä millaisilla vesillä tullaan liikkumaan, vedetään oma suoritus ja katsotaan miten käy. Ei sijoitusta, mutta osasin odottaa samaan luokkaan riittävän kovia ratsastajia, joten mahdollisuus jäädä ilman sijoitusta oli tiedossa, vaikka sen ohella omaa parasta lähdettiinkin tavoittelemaan. Saatiin paperiin prosentit 62,857 - sillä tuloksella paikalle 6. 

Ja vaikka ykkösluokassa "vain" haettaisiin kisakokemusta, tai kisattaisiin kuinka vasemmalla kädellä, niin eihän sinne kukaan häviämään halua tulla - ei mekään. Hauska silti nähdä, mihin omat rahkeet näin alussa riittää, kun vastassa on riittävästi porukkaa, ensimmäiset kisat kun oli pelkästään itsensä voittamista. Jälkeenpäin voi myös todeta, että parannettiin kokonaisuutta edellisestä suorituksesta, kun ei oltu enää ensimmäistä kertaa kehässä. Harmahtavan pilven hopeareunuksena rakas Hertta Hörökorva, joka omasta epävarmuudestani ja mokailusta välittämättä teki osansa moitteettomasti ja hyvällä fiiliksellä. Tasainen suoritus, johon saa olla ok tyytyväinen !










15.6.2017









12.6.2017


Kuusi päivää kisoihin. Tuntuu jo nyt siltä, etten ole lainkaan valmis starttaamaan. Eniten pelkään unohtavani radan täysin typerässä kohdassa. Mihinkään vuosituhannen onnistumiseen en siis usko, mutta tietysti menemme yrittämään parhaamme. Samassa luokassa kanssani on liuta kilpailijoita, joiden tekemistä katson ylöspäin, ja jotka ovat tehneet ratsukkona verrattaen kauemmin töitä yhdessä kuin me. Kaikesta huolimatta aion nauttia täysillä päivästä ja työn tuloksista, minne ikinä ne tällä kertaa sitten riittävätkään !

Treenannut en ole mielestäni riittävästi, mutta toivottavasti oloni on varmempi kun viikko lähenee loppuaan, sillä vielä on kaksi mahdollisuutta ennen kisapäivää käytettävissä. En oikeastaan jännitä sen enempää kuin ennen ensimmäisiä kisoja, olen vain pessimistisempi mahdollisuuksiimme sijoittua tällä harjoittelumäärällä huolimatta siitä, että taso ja luokka ovat alhaiset siihen nähden, mihin kotona yllämme. Sanokaa minun sanoneen, yhdestä asiasta olen varma : omia edellisiä prosenttejani en tule ylittämään !

Nyt kun olen ryvennyt kylliksi epäuskossani, voinkin suunnistaa kohden keskiviikon treeniä ja hinkata radan vielä mielessäni riittävään valmiuteen. Pitäkäämme pystyssä peukkuja ja varpaita, että tamma olisi yhtä rento ja kuulias (tai edes lähes) kuin viime treeneissä - hyvin työstettävissä ihan alusta lähtien. 

6.6.2017










4.6.2017


"Be careful how you are talking to yourself because you are listening."





29.5.2017

Lempi kasvojen kuorintavoiteeni valmistuksen lopettamisen jälkeen olen pompotellut eri markettituotteiden välillä koskaan aiemmin päätymättä tuotteeseen, jonka puhdistustehoon olisin täysin tyytyväinen.

Minulle tarjoutui mahdollisuus testata MayBeauty Face geliä kasvojen ihon puhdistukseen. Se kuorii tehokkaasti ihon pinnalta sitkeimmätkin epäpuhtaudet, ja jättää jälkeensä puhtaan ja raikkaan tunteen.

Tuote toimii käytännössä seuraavasti :



Levitä geeli meikittömälle iholle


Hiero pyörivin liikkein niin kauan, että kuollut ihosolukko irtoaa silmin nähtävästi


Huuhtele geeli kasvoilta lämpimällä vedellä


Kosteuta kasvot huolellisesti puhdistuksen jälkeen



Olen puhdistanut kasvojani MayBeautyn Face gelillä säännöllisesti, ja kasvojeni iho pysyy huomattavasti pidempään puhtaana kuin minkään muun kokeilemani tuotteen jälkeen aiemmin. MayBeauty syrjäyttää helposti testaamani markettituotteet, sekä jopa kaikki sellaiset, jotka sisältävät puhdistavia rakeita. Ihoni ei ärsyynny, eikä vaadi normaalia enemmän kosteuttamista puhdistamisen jälkeen. Suosittelen klikkaamaan tuotteet itsellesi alennushintaan koodilla : maijugel

Pääset myös MayBeautyn verkkokauppaan klikkaamalla TÄSTÄ !

28.5.2017


Heipparallaa ! Avasin postauspohjan "taustalle", kun ryhdyin työstämään rahoitushakemusta valmentautumista ja kilpailua varten, mutta innostuinkin lopulta naputtamaan vain tänne :-D 

Olen ilmoittautunut ensimmäisiin taviskisoihini, jotka (toivottavasti) koittavat ensi kuussa ! Toki pääpainoni on tietysti edelleen paraurheilussa :-) Lähdemme suorittamaan helppoa C:tä, jonka "pitäisi olla takuuvarma nakki"...*kopkop* :-D Valitsin C:n oikeastaan sillä perusteella, että ensimmäisissä taviskisoissa on hyvä hieman varpaan kärjet edellä haistella meininkiä ja tuomareiden tapaa arvostella liikuntarajoitteestani johtuvia puutteita. Sekä tietysti niitä muokattavissa olevia mokia. Kuten joskus aiemminkin mainitsin, esimerkiksi istuntaan kiinnitetään jokseenkin eri tavalla huomiota. En halua vetää alta riman, vaan saada kritiikkiä istunnastani sekä valmentajalta että tuomareilta, sillä haluan pystyä kehittämään istuntaani huomattavasti paremmaksi. Vinohan olen kuin Pisan torni, sen olen kuvia katsellessani huomannut itsekin :-D auts !

Se mitä istunnan parantamiseen tulee, on kehitystä jo tapahtunut vuodenvaihteesta lähtien huimasti. Isot liikkeet eivät saa minua enää läheskään yhtä usein kaulalle makailemaan. Vinous on kyllä ongelma, enkä toistaiseksi tiedä mistä oikein kiikastaa. Fysioterapeutin käynti avasi itselleni aihetta hieman, mutta olen pyytänyt vielä uutta aikaa, sillä fyssarin käynnin purkaminen selästä käsin oli hieman haastavaa :-D 

Loppuun vielä yksi esimerkkikuva istunnastani. Kuvassa väitän istuvani hyvin, vaikka näin ei tietenkään ole. Sanotaanko siis, että istun kuvassa omaan tasooni nähden hyvin :-D Kuva on viimeisimmästä umpisurkeasti sujuneesta valmennuksestani. Hevonen kuumui alusta lähtien reilusti, enkä tavalliseen tapaani saanut energiaa käytettyä hyödykseni, sillä oma keskittymiseni oli täysin hukassa. Ratsastin pelhamilla, ja olisi ehdottomasti pitänyt vaihtaa kuolain, mutta omasta laiskuudestani johtuen pitäydyin koko tunnin pelhamissa. Käteni olivat niin rennot kuin mihin kykenin, mutta homma ei vain tällä kertaa toiminut.

Harjoitellessamme kisarataa nousi useampi väärä laukka, vaikka nostopaikka oli sinänsä otollinen ja hevonen sopivasti menossa. Juuri keskittymisen puutteen vuoksi mielessäni on pelkkä musta aukko nostojen kohdilta, enkä pysty varmuudella sanomaan, että jäin liikaa varmistelemaan. Hioimme nostot vielä mallilleen ja lopetimme siihen, että sekä hevonen, että valmentaja olivat tyytyväisiä. Ratsastajan tyytyväisyys jäikin uupumaan, mutta onneksi huomenna pääsen korjaamaan tilannetta :-) Ratsastan huomisen valmennuksen jälleen nivelellä tai waterfordilla, joita kyseisellä hevosella tavallisesti suositaankin. Olen iskostanut itselleni kuolaimista sellaisen asenteen, etten koskaan käytä normaalia suurempaa jarrua, ellen koe sitä ansainneeni, sillä nivel hoitaa tehtävänsä kyllä. Nyt sitten opetellaan taas ratsastamaan sillä nivelellä, kun viimeksi suoritin niin surkeasti :-D Sitä edellinen kerta itsenäisessä ratsastuksessani olikin paras tähän asti !

Kuulumiseni ovat oikeastaan pelkkää heppaa, kuten varmasti huomasitte :-D Paljon kerrottavaa vielä jäi puuttumaan tämänkin postauksen sisällöstä, mutta sehän tarkoittaa ainoastaan sitä, että voin postata ihan pian uudelleen, ja silti kerrottavaa riittää ;-)

4.5.2017


Vierailin jokin aika sitten kasvohoidossa viihtyisässä KoskiBeautyssa. Valoisa hoitola sijaitsee Tampereella, Koskikeskuksen kolmannessa kerroksessa. Vaikka hoitola on muuttanut liiketilaansa muutamaan kertaan, on se ollut pystyssä jo useamman vuoden.

He tarjoavat kasvohoitojen lisäksi mm. käsihoitoja, jalkahoitoja, vartalohoitoja, sokerointeja, sekä kestovärjäyksiä. Kasvojen hoidoista erityisen maininnan ansaitsevat ehdottomasti HydraFacial, ja EkoPharma -kasvohoito !


Itse pääsin kokeilemaan luonnollisilla EkoPharma -tuotteilla toteutettavaa puhdistusta kasvoilleni. Tuotteet ovat peräisin puhtaista suomalaisista marjoista, ja ne valmistetaan Suomessa. Tehdaskin sijaitsee Helsingissä. Valikoimaan kuuluvat niin mustaherukkaa, tyrniä, vadelmaa kuin karpaloakin sisältävät hoitotuotteet ! Itselleni erityisesti mustaherukka ja vadelma olivat ihotyypilleni sopivimmat.


Toinen mainitsemistani hoidoista, HydraFacial on nopea, tehokas ja kivuton laitehoito, joka puhdistaa, kuorii, poistaa musta- ja valkopäät, sekä syöttää tehoaineet syvälle ihoon. Menetelmä on tämän hetken markkinoiden edistyksellisin, eikä siitä toipuminen vaadi aikaakaan ! On kuitenkin tärkeää muistaa, että hoidon jälkeen ihoa tulee kosteuttaa runsaasti sekä huolellisesti, ja on suotavaa välttää suoraa auringonvaloa. Suojakertoimeksi iholle tulee valita vähintään tasoa 30. Kuten useassa muussakin hoitomuodossa, saavutetaan HydraFacialissakin paras teho käymällä hoidoissa säännöllisesti, ja huoltamalla ihoa HydraFacial -kotihoitotuotteilla !


Syy, miksi ajauduin yhteistyöhön KoskiBeautyn kanssa, oli jo vuosia mielessäni kummitellut haave kosmetologin ammatista, sekä omasta kauneushoitolasta Tampereelle. Ennen hoitoani pääsin haastattelemaan ihanaa Maryamia, joka opiskelee alaa tällä hetkellä Valkeakosken ammatti- ja aikuisopistossa. Lopuksi pääsette kurkistamaan, miten Maryam vastasi tenttiini opiskelusta ja tulevasta työelämästä !

Miten kauan opinnot kestävät?

- Kaksi vuotta. Tilanteesta riippuen jotkut opiskelevat myös neljään vuoteen.

Mikä on ollut mukavinta?

- Aluksi kuvittelin, että halusin vain meikata, sillä koin sen kaikista omimmaksi itselleni. Myöhemmin huomasin, miten paljon kaikkea koulutus mahdollistaa. Pääsemme tekemään kaikkea ! Erityisesti hieronnoista huomaa usein, miten ihmiset rentoutuvat. On ihanaa olla syy siihen, että stressi poistuu kehosta. Siinä todella näkee oman työnsä tuloksen !



Entä haastavinta?

- Kirjalliset tehtävät, sillä kaikki tehdään tietokoneella, eivätkä ne usein ole lainkaan yksinkertaisia tai helppoja. Sitten meidän tulee opetella tuotteiden sisällöt, ihon kerrokset, sekä latinaksi luut ja lihakset. Vaikka opettelu itsessään onnistuisi, vaikeinta on kirjoittaa, tai sanoin selittää nämä asiat.

Miksi suosittelisit juuri kosmetologin koulutusta nyt valintojaan pohtivalle kauneudenhoidosta kiinnostuneelle?

- Kauneus on ikuista ! Siksi. Huolenpidon itsestä ei pitäisi koskaan loppua. Ala on niin kehittyvä, ja näkymät tulevaisuuteen ovat avoimet.

Mitä vinkkejä antaisit koulunsa aloittavalle?

- Asenne on tärkeä ! Tulee näyttää, että haluaa alalle, ja tahtoo olla ihmisten kanssa. Tehtävät eivät ole helppoja, mutta olemalla mahdollisimman positiivinen pääsee pitkälle. Sosiaalisuus kannattaa.

Mitä sinulla on antaa tulevaisuudessa kosmetologina?

- Haluan tulevaisuudessa perustaa oman yrityksen. Olen halukas oikeasti tekemään tätä !

1.5.2017


Lähdimme sunnuntaina kahden kaverini kanssa juhlimaan extempore vappua, ja suuntasimme viihteelle keskustaan. Useita tunteja aiemmin olimme ennalta sopineet paikan, jonne pyrkisimme sisään mieluiten ennen kuin meidän tulisi maksaa sisäänpääsystä. Tiesimme, että vappuna porukkaa takuulla olisi, ja olimme täysin varautuneita jonottamaan. Itselleni baarireissu oli elämäni neljäs, ja vastaavassa paikassa ensimmäinen. Päätimme, että mikäli emme pääsisi ilmaiseksi sisään, menisimme mahdollisesti jonnekkin muualle. Suunnittelimme tapaavamme kymmeneltä keskustassa kyseisen baarin edustalla.

Toinen kavereistani myöhästyi kuitenkin luokseni tulevasta bussista, joten jouduimme siirtämään lähtöämme seuraavan kulkevan bussin aikataulun mukaan, vaikka tiesimme sisäänpääsyn maksavan klo 23.00 jälkeen. Seurueemme kolmas lähti kotoaan etukäteen, ja saapui paikalle hyvissä ajoin ennen meitä kahta. Yhtä matkaa kanssani kulkenut kaverini lupasi maksaa meidät molemmat sisään hyvitykseksi siitä, että oli missannut bussinsa, jonka vuoksi myöhästyimme aikataulustamme. 

Saavuimme paikalle 22.30 aikoihin, eikä ensimmäisellä ovella ollut lainkaan jonoa. Totuus paljastui päästyämme sisään baarin edustalle. Jono oli pitkä, ja liikkui todella hitaasti. Jo jonon päässä seistessämme oli täysin selvää, ettemme tulisi pääsemään ilmaiseksi sisään. Mutta kuten olimme aiemmin sopineet, jäimme jonottamaan. Itse olin liikkeellä pyörätuolilla, sillä tiedossa olisi ollut turhan paljon pitkiä kävelymatkoja, sekä seisoskelua jonossa, jota selkäni ei olisi hyvillä mielin kestänyt.

Edessämme oli useita jo valmiiksi melko vahvasti päihtyneitä seurueita. Emme ehtineet jonottaa kovinkaan kauaa, kunnes yhdestä porukasta meitä lähestyttiin tarjoten etuilupaikkaa jonossa. "Olen itse ollut kolme kuukautta pyörätuolissa, mutta se ei tietenkään ole mitenkään verrattavissa sinun tilanteeseesi", hän sanoi. 

Kerroin tyytyväni jonottamaan omalla paikallani, sillä aikaa oli hyvin, ja olimme päättäneet pysyä sovitussa suunnitelmassamme. Katsoin aivan yhdentekeväksi ryhtyä selittämään todellista tilaani, sillä luultavasti kukaan ei enää aamun sarastaessa muistaisi kertomastani puoliakaan. Porukkamme kolmas odotteli meitä sisällä jonottaen tiskillä juomiaan. Etenimme jonossa - välillä nopeammin, välillä todella hitaasti, mutta olimme edelleen tyytyväisiä oloomme, sillä meillä riitti kaverini kanssa puhuttavaa. 

Jo aiemmin meitä tarjouksellaan lähestynyt henkilö otti minut puheeksi uudelleen. Tällä kertaa huomattavasti kovemmalla äänellä niin, että koko ravintolan edusta raikasi. "Täältä tulee henkilö, joka istuu rullatuolissa !! Eikö niin, että me kaikki päästämme hänet nyt ensimmäiseksi?" Hermostuin jo hieman painostuksesta, joten pääsimme parin porukan eteen, enkä huomannut kenenkään hikeentyneen siitä. 

Kannustukseen liittyi myös toinen seurue edellämme. Poskeni olivat takuulla tulipunaiset häpeästä. Mitä lähemmäs ovea pääsimme, sitä tyytymättömämpiä kommentteja saimme heidän ehdotuksistaan päästää meidät ensimmäisiksi - täysin ymmärrettävästi. Kaksi metriä kynnyksestä kello näytti kolmea minuuttia vaille yhdentoista. Pääsimme sisään, ja halusin enää vain pois jaloista, sillä järjestetty performanssi hävetti jo kylliksi.

Kaverini kaivoi kortin taskustaan, ja pääsimme maksamaan itsemme sisään. Tiskillä kohtasin ilmeisesti ravintolan omistajan, joka oli kaikesta päätellen kuullut kaiken tapahtuneen kovasta metelistä huolimatta. Hän kääntyi katsomaan minuun, ja totesi "hyvin etuiltu jonon ohi."

Mitä tahansa hänen kommenttinsa tarkoittikaan, ei se varsinaisesti kohottanut fiilistäni. Naurahdin vaivaantuneena, ja suuntasin noutamaan ranneketta. Vietimme hauskan illan lähes pilkkuun asti. Jonossa ja pöydässä tutustuin moniin uusiin ihmisiin, ja iltani oli kokonaisuudessaan hauska ja äärettömän onnistunut !

Se miten tahtoisin itse kommentoida tapahtunutta on, että pyörätuolini ei tarvitse ensimmäistä paikkaa jonossa. Olen täysin kykenevä jonottamaan siinä missä muutkin. En halua tulla nostetuksi muiden vertaisteni yläpuolelle liikuntarajoitteeni vuoksi. Etenkään pyörätuolini vuoksi, jota toisinaan käytän ainoastaan helpottaakseni elämääni pitkälle tulevaisuuteen säästäen selkääni. 

Humalassa varmasti kontrollimme on jokseenkin erilainen, emmekä välttämättä tule tehdyksi ja sanotuksi juuri niitä parhaita juttujamme, mutta mikäli joskus näet itse vastaavan tilanteen, ja ymmärrät huomion keskipisteen kiusaantuneen, puutu tilanteeseen. Koskaan ei ole pahitteeksi huomioida parhaaksi katsomallaan tavalla ketä tahansa vieressä elävää, mutta kohtuus kaikessa ;-) Kiitos ja anteeksi kaikille, joiden edelle jonossa päädyimme :-*

20.4.2017

Suomalainen sisu - kansallisuutemme perisynti ja lahja. Vaikenemme paljosta, ja toisaalta selviämme sen vuoksi omillamme pidemmälle. Maailma muuttuu, ja media muodostaa jatkuvasti uutisvirtaamme pelotteita tulevaisuudesta, mutta mikä saa meidät silti uskomaan henkilökohtaiseen tulevaisuuteemme? Vaikka kaikki muualla maailmassa tapahtuva ei koskettaisikaan jokapäiväistä elämäämme täällä, on meillä jokaisella varmasti sisulle ja sinnikkyydelle käyttöä.

Itse törmään arjessani usein tilanteisiin, joissa ilman sisua ja päättäväisyyttä jäisin täysin toisten jalkoihin. Kuulen paljon puhuttavan siitä, miten muka pystyisin, sillä liikuntavammani on osa minua. Paperilla olen kahdeksankymmentä prosenttia liikuntavammaa, kuitenkin vähintään loput kaksikymmentä prosenttia sisua. Tarpeen tullen enemmänkin. Silloin tunnistan suomalaisen päättäväisyyden itsessäni. Miksi menisin yli helpoimmasta, kun haastavampikin tie on mahdollinen? Kun ainoana vaihtoehtona on uskominen itseensä ja siihen, mihin tietää pystyvänsä. Olen kasvanut ajatukseen, että teen parhaani. Minun parhaani on tarpeeksi ja riittävä.

Olen pienestä asti rakastanut musiikkia, ja usein sen siivittämissä haaveissani nähnyt itseni tanssivan suuren joukon kärjessä. En kuitenkaan tulisi koskaan fyysisten edellytyksieni vuoksi pysymään muiden tahdissa, joten omien jalkojeni tilalle oli keksittävä jotakin muuta. Kiinnostuin ratsastuksesta viiden ikävuoden nurkilla. Liikuntarajoitteeni oikeuttamaan ratsastusterapiaan kuuleman mukaan olin tuolloin aivan liian pieni. Pääsin terapian ulkopuolisille tunneille oppimaan alkeita, ja myöhemmin kokeilin myös terapiamuotoista toimintaa, joka ei kuitenkaan ollut oikea paikka itselleni. Vuosien kertyessä intohimoni kouluratsastukseen syntyi, ja tähän mennessä harrastus on kuljettanut minua läpi elämäni, ottamatta lukuun yhtä miltei vuoden mittaista taukoa.

Joitakin kuukausia sitten törmäsin netissä artikkeliin, jossa silmäni vangitsi lause ”kouluratsastus – tanssia hevosen kanssa”. Vasta kaksikymppisenä ymmärsin vuosia tehneeni sitä, mitä eniten rakastin. Hevosen jalat toimivat ominani, ja pystyin yhdistämään liikkeeseen rytmin, sekä toimimaan henkisessä yhteydessä eläimiin, joita niin suuresti ihailin. Tasapainoni heikkouden vuoksi olen pudonnut lukemattomia kertoja, ja saanut lisää päättäväisyyttä matkalla maahan. Olen itkenyt, noussut takaisin satulaan ja hymyillyt jälleen. Yksikään kerta ei ole päättynyt putoamiseen, ja tulen nousemaan aina takaisin niin kauan, kuin pystyn itse liikkumistani hallitsemaan. Rakkaus lajiin on taitojensa kyseenalaistamista, ja pelon mahdollisuutta suurempaa.

Vuonna 2017 haluan päästä ensimmäistä kertaa kilpailemaan kouluratsastuksessa. Harjoittelen niin usein kuin mahdollista, kuten aiemminkin. Vihdoin omaan tavoitteen, jossa voin osoittaa taitoni ja sisuni. Kaksikymmentä viimeistä prosenttia määrittivät sen, mitä minusta tuli. Mustaa valkoisella kysyttäessä tulen näyttämään todistuksen siitä, mihin pystyin – en arviota siitä, millaiseksi muut minut määrittäisivät.

(SISU -kampanjaan kirjoittamani teksti. Osin muokattu 20.4.2017.)

14.4.2017

Vihdoin kaikki paperisota alkaa olla purkissa kisoja varten - rekkaus hoidossa, kilpailukortti saapunut, ja ilmoittautuminen tehty. Kisajännitys alkaa tiivistyä ! Hevoseen olen luottavainen, ja paloni sen kanssa radalle pääsemiseen vain kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Ensin epäilin hevosvalintaani, mutta enää en näe siinä mitään ongelmaa. Ratkaisin asian, ja ryhdyin luottamaan enemmän "yllätys, yllätys" itseeni ! 

Hevonen on ollut jokaisella kerralla kotona tapansa mukaan motivoitunut tekemään töitä, ja antanut paljon anteeksi paniikkiani lähestyvistä kisoista, ja siitä suurimmasta probleemasta : radan muistamisesta. Rata itsessään on helppoa kauraa muistettavaksi, mutta sieluni silmin näen paniikin pyyhkivän mielestäni kaiken oppimani... :-D Ei, nyt emme lähde tähän ! Myönnän, että olisin kaivannut hieman enemmän keskustelua kisäjännityksestäni, mutta en oikeastaan ole päässyt purkamaan sitä kenenkään kanssa. Jokainen jolta kysyn, ei ole törmännyt kyseiseen reaktioon itsessään, tai ei kilpaile missään lajissa. Haluaisin sanoa ääneen, että minua jännittää.

Huomenna suuntaan nokkani kohden kolmen perättäisen päivän valmennusputkea. Vaikka elämäni kuulostaakin usein siltä, että aina on kiire jonnekin, on silti myös näitä hetkiä, jolloin istun yksin sängylläni ja koen itseni yksinäiseksi. Silloin, kun minua kaivataan "ei ole aikaa", tai on liikaa tekemistä. Kun rauhoitun paikoilleni huomaan, miten yksin lopulta olenkaan. Suurin osa kavereistani asuu eri kaupungeissa ja toisaalta, vaikka kuinka lähellä asuisimme, tuntuu aikataulujen sovittaminen yhteen haastavalta miltei poikkeuksetta. Pyrkimystä ylläpitää vähintään ihmissuhteista kaikkein tärkeimpiä kuitenkin on, ja toivottavasti ne suhteet jaksavat odottaa rauhallisempia aikoja, jotka nekin koittavat vielä joskus !

9.4.2017

Eilinen kului aamusta lähtien Hevoset -messuilla Tampereella ! Lähdin mukaan kaverini Siirin värväämänä, söin tankkauspäivän kunniaksi ihan liikaa jäätelöä, kuvasin paljon ja tapasin heppatuttuja :-) Super kiva päivä, kiitos vaan kaikille, jotka olitte mukana - nähdään ensi vuonnakin samassa paikassa ;-)

Paljon hienoja hevosia, ratsukoita, kisoja, esteklinikka, rotuesittelyjä, liikaa ostettavaa... Onneksi mukaani lähti vain kampa ja kumppareita kisoihin, jalustimet, ämpärillinen heppanameja, metrilakua, riimu Hertalle, sekä satulahuopa Unskille uuteen koulusatulaan, jota en kyllä itse ostanut :-D Kiitos Jenna ja Rosa Unskille vietävästä tuliaisesta, toimitan sen herkkujen kera perille. Uusia ratsastushousuja etsin, mutta en löytänyt.

Alla muutama räpsy hienoista areenalla nähdyistä ratsukoista. Ratsastamassa nähtiin myös valmentajani, joka varmasti vähintään tuplaa valmennusteni hinnan nähdessään ratsastuskuvansa blogissani ;-D Sori vaan etukäteen ! Huolimatta siitä, että kyseinen hevonen ei toiminutkaan toivotun rentona esiintymistilanteessa vieraassa paikassa, katsoin silmät suurina ihaillen hänen osuuttaan. Tällä hurmoksella elää vielä pitkään, ja saa takuulla oman halun kehittyä vain kasvamaan entistä suuremmaksi.

En ollut aiemmin kuvannut halliolosuhteissa, joten päivä oli hyvää harjoitusta siihen. Liikkuvia kohteita, hämärää tekovalaistusta... Kuvat ovat rakeisia, mutta onnistuin silti paremmin, kuin odotin :-) Mukaani nappasin jo muutaman kuukauden heppaputkenani toimineen Canonin L -sarjalaisen. Tarkkaa ja lähempää tarkastelua kuvat eivät kohinan vuoksi kestä, mutta yllätyin silti tuloksista. Äkkiseltään valitut "suunnilleen" -arvot lyötynä kameraan tekivät onnistumisesta vieläkin hienompaa ;-)







4.4.2017


Moikka ! Mitäpä kuuluu ruudun sille puolen? Kaikki hyvin? :-)

Itselleni kuuluu hyvää ! Muutoksen tuulet puhaltavat ;-) Väsään nimittäin jatkossa blogistani enemmänkin "päiväkirja" -tyyppisen. Postausten nimet tulevat näkyviin jatkossa päivämäärien mukaan. Osaksi myös siksi, että olen kadottanut päivämäärämerkinnän marginaalista johonkin blogin koodiviidakkoon, eikä aika tai kiinnostukseni riitä sitä sieltä tällä hetkellä etsimään. Toinen merkittävä syy muutokseen on vapaampi luokittelu. Usein kompastun postauksia kirjoittaessani siihen, että keksin ensin otsikon, jonka ympärillä sitten pyörin lähes kyllästymiseen asti. Nyt voin kertoa miten sekavia juttuja tahansa :-D Toisaalta, tällaistahan tämä on - kouluratsastustreenejä, kisoja, salitouhuja, ja kaikkea niiden ympärillä.

Vaihdoin tänään salijäsenyyteni halvempaan päiväkorttiin, sillä totesin kuluneiden kuukausien summauksena, etten todella ehdi ja jaksa treenata niin paljon, kuin euroissa maksan jäsenyydestäni. Päiväkortin ajat ovat tämänhetkiseen arkeeni osuvat, joten miksipäs ei ! Viime viikonkin vietin lähes kokonaan mökkielämästä nauttien, joten treenaamassa minua pahemmin ei tavattu. Salitreenien suhteen on tullut höllättyä kisojen lähestyessä huomattavasti. Keskityn kahdesti viikossa valmennuksista hengissä selviämiseen, sekä radan opetteluun. Kuten sanottua, elän ja hengitän pelkkää kouluratsastusta, ja siinä sivussa yritän säilyttää mielenterveyteni :-D On suunnattoman suuri onnen potkaisu saada tehdä juuri sitä, mitä rakastaa kaikkein eniten, vieläpä niin hyvien ihmisten ja hevosten ympäröimänä :-) Tänään vain ihmettelen, miksi koskaan edes suunnittelin lopettavani. 

Pakko vielä loppuun jaaritella päivän extempore sirkusreissusta Kuivaamoon ! Kaverini sai puskaradiosta idean Kuivaamossa järjestettävästä sirkustreenistä. Keskustelimme aiheesta jo useaa päivää aiemmin, mutta lopullisen päätöksen tein kymmenisen minuuttia ennen lähtöä :-D Ja kyllä kannatti ! Mielettömän hyviä tyyppejä, ihanan avoin ilmapiiri, paljon erilaista tekemistä ja ennen kaikkea mahdollisuus haluamansa tempun opetteluun. Itse aion oppia jonglööraamaan ! ...tai sitä ennen opettelen pitämään silmiä auki, kun otan kopin pallosta :-D

Mielenkiintoista viikkoa jokaiselle :-*

KURKKAUS KUULUMISIIN !

Niin "imartelevaa" kuin se onkin, kirvoitti näppiksen laulamaan tämän aamuinen oksennukseni. Kahdeksantoista päivää kestänyt maidottomuuteni on (mahdollisesti) laukaissut aamupalan jälkeisen järjettömän oksentelun. Mitään tautia kyseessä ei ole, enkä yhtenäkään päivänä ole oksentanut kuin aamupalani päätteeksi. Samaa on jatkunut noin viikon ajan, ja vain kahtena aamuna oloni on ollut täysin normaali, eivätkä nekään perättäisiä päiviä. Palaan hiljalleen happamien maitotuotteiden käyttämiseen (syön myös maitohappobakteeria purkista), ja mikäli oloni ei näistä muutoksista kohene, käyn haastattelemassa lääkäriä aiheesta :-) Maidottomasta ei itsessään ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa ! Oloni on ollut koko kuukauden ajan sisäisesti huomattavasti parempi kuin aiemmin. Suurimman eron maidottomuus on tuonut aamuihini, sillä yleensä päivän ainoa maitoannos on tullut otettua silloin tilkan vähärasvaista maitoa, sekä rahkan muodossa smoothiessa. Maidottomassa smoothiessani olen hyödyntänyt kananmunan valkuaisia, soijamaitoa, sekä erilaisia hedelmiä, ja kuituvalmisteita.

Muutoin olen ahkerasti jatkanut valitsemallani tiellä, ja kilpailumaailma imaisee minua otteeseensa päivä toisensa jälkeen vain tiukemmin :-D Olen ratsastanut, ratsastanut, ratsastanut, ja niin edelleen ! Yhtäkään valmennusta, tai salitreeniä en ole oudon oloni vuoksi joutunut jättämään väliin. Kisajännitys kasvaa entisestään, kun ensimmäinen koitokseni lähenee. Pieniä odottamattomia ongelmia (tai pikemminkin huomioon ottamattomia seikkoja) on tullut vastaan, enkä esimerkiksi ole vielä päässyt treenaamaan rataa, tai ilmoittautumaan koko kilpailuun. Uskoisin kuitenkin, että nyt olen hoitanut ainakin kaikista oleellisimmat itsestäni riippuvaiset kisa-asiani kuntoon. Vielä hevosen rekkausta, omaa kisakorttia, sekä e-lupaa kuumeisesti postista odottaen !

Heppablogin puolelle päivittelen vielä tarkemmin siitä, mitä valmennuksissa olemme hinkanneet :-) Valmistelen siis kyseisen postauksen, ja lähden vielä pyörähtämään lenkillä illan päätteeksi !

Tsemppiä uuteen viikkoon kaikille 

KEVÄÄN HIGHROLLAUKSIA !

Sain jo helmikuun alussa testaukseen uusimman HighRoller 2.0:n. Sen luvattiin olevan entistä tukevampi, uuden muotoilun takaavan paremman rullauskokemuksen, sekä jalkojen olevan kevyemmät ja pitävän kaikilla pinnoilla.

Käytännössä mielestäni sekä että toteutuvat melko hyvin. Kuitenkin mieleenpainuvimpana seikkana on erityisesti tukevuus ja lyhyiden jalkojen pito. Toki rullaustekniikan kehittyessä sen käyttö helpottuu huomattavasti, mutta myös tukevuuden lisäämisestä on ollut apua. Aiemmalla rullalla mm. olkapäiden käyminen läpi on ollut turhan haastavaa, sillä teline on ollut kaatumassa jatkuvasti, mutta 2.0 suoriutuu tehtävästä moitteetta. Rullaa tarvitsee myös kiristää todella paljon harvemmin, vaikka käyttöä olisikin runsaasti. Tämä onkin automaattisesti omiaan lisäämään sen käytön mukavuutta ja helppoutta.

IMG_7039 (2)

Ja kuten yllä mainittu, myös pinnan kuviointi on kokenut tehostusta. Mene ja tiedä, johtuneeko lisääntyneestä lihaskivustani, vai onko uudella muotoilulla todella näin suuri ero, mutta rullaus pienemmällä paineella on huomattavasti tehokkaampaa !

Lähiaikoina rullailuissani olen keskittynyt erityisesti yläkropan lihaksiin, sillä treenejäkin on tullut juuri niille aiempaa enemmän. Yhtä kaikki, rullaus on tullut tarpeeseen, ja on suuri onni, että lihasten huoltamiselle on olemassa näinkin monipuolisesti tehokkaita vaihtoehtoja !

Mikäli et ole vielä lunastanut tätä ihanan kamalaa välinettä itsellesi, löydät HighRollerit täältä.

IMG_7033 (2)

IMG_7027 (3)

HOPEA-PURO YHTEISTYÖPOSTAUS

Toteutin koruyhteistyön yhdessä Hopea-Puron kanssa helmi-maaliskuun vaihteessa. Ihastuin nuorekkaaseen ja sirojen korujen valikoimaan, ja olisin löytänyt ylleni useita juuri minun näköisiäni koruja !

Kyseinen korujen erikoisliike tarjosi myös itselleni nikkeliallergisena oireettoman korukokemuksen. Usein etenkin korvakorujen kohdalla on ollut välttämätöntä varmistaa, ettei allergista reaktiota pääse syntymään. Hopea-Puron lähettämissä korvakoruissa, sekä käsikorussa kyseistä ongelmaa ei kuitenkaan ollut. Pidin koruja ylläni pitkiäkin aikoja, ja oli mukava päästä osallistumaan mukaan allergiani huomioiden :-) Korujen materiaalitietoihin voit klikata itsesi
tästä.

P3040854 (2)

P3040860 (2)

Ja mikäli luettuasi tämän postauksen kiinnostuksesi heräsi jälleenmyyntiin, on sekin mahdollista ! Jälleenmyynti ei vaadi pääomaa, ja käytössäsi on tukiverkoston lisäksi myyntimateriaalit, sekä tuotekuvat. Käytännössä saat koruja lainaksi, ja pääset kokeilemaan niiden myyntiä. Maksat ainoastaan myydyistä koruista. 

Jälleenmyyjiä on tällä hetkellä 150 ympäri Suomen. He ovat mm. pienyrittäjiä, kosmetologeja, kampaajia, sekä kynsiteknikoita. Tarkempiin tietoihin ja yhteydenottolomakkeeseen pääset painamalla tästä.

P3040855 (2)