10.12.2017


Hassua, miten nopeasti aika kuluu, ja miten vähiin loppuvuoden päivät taas käyvät. Paljon on koettu, ja vuodessa saatu aikaiseksi. Reilu viikko takaperin päätimme suuren valokuvausprojektimme kutsuvierastilaisuuteen, ja loputkin tämän vuoden missioista näyttävät olevan purkissa. 

On ollut vaikeaa totutella monen pitkään kestäneen asian päättymiseen. Aivan kuin käsissäni olisi täysin puhtaan valkoinen paperi, jolle voisin kaavailla mieleni mukaan mitä tahansa. Pysähtyminen osaltaan myös ahdistaa, ja siksi siihen on ollut vaikeaa suhtautua. Huolimatta siitä, että aluksi purin turhautumistani useaan otteeseen, on pysähtyminen avannut useampia ovia kuin uskoinkaan. Esimerkiksi pitkään pannassa olleet salitreenitkin maistuvat taas rennommalta ja samalla paremmalta kuin aikoihin :-) Mutta yhtä kaikki - eniten olen aivan parin viikon kuluessa oppinut itsestäni. Olen alkanut kasvaa "tylsäksi aikuiseksi", joka osaa hyväksyä elämän realiteetit, sekä omat voimavaransa, ja näin ollen toimii niiden mukaan :-D 

Ja mikä tärkeintä - Debutille, sekä treeneihin kuuluu hyvää :-) Olemme harjoitelleet paljon ! Ahkeruutemme on palkittu sopivassa määrin, ja alan hiljalleen uskoa meihin yhä enemmän :-D Yksi tärkeimmistä tekijöistä käytännön kannalta on mielestäni istuntapainotteisten valmennusten lisäksi ollut kuolaimen vaihto. Suustaan eläväinen Debut on kolmipalalla itselleni suurimmaksi osaksi turhan haastava, joten suoralla kumilla olemme saaneet paljon vakautta tuntumaan :-) Sekä hevonen, että ratsastaja valmentajineen ovat tyytyväisiä. Ja pakko myöntää, että herra on kyllä vienyt sydämeni yllättävän nopealla tahdilla omakseen :-P 

3.11.2017

Pohdiskelin pitkään postaamista seuraavasta aiheesta. Mietin, olenko bloggaajaluonteeltani enää sellainen, että olisi luonnollinen jatkumo kirjoittaa tällaisesta aiheesta sen tarkemmin. Ja vaikka julkista blogia kirjoitankin, on se olemassa pääasiassa kuitenkin itseäni varten, joten miksi ei.

Haluan laittaa teidät ja itseni ajattelemaan hetkeksi sitä, miten tärkeää on olla onnellinen itsessään - henkisesti ja fyysisesti. Vaikka olenkin kamppaillut syömishäiriön kanssa matkani varrella ja ollut solmussa myös henkisesti, havahduin noin vuosi sitten kovemmin itsetunto-ongelmiin. Asiat ovat lumipallon lailla vahvistuneet tuon vuoden aikana. 

Kaikki alkoi päivästä, jolloin kaverini kanssa nappailimme kuvia toisistamme. Kuvia katsellessani huomasin, etten enää nähnyt itseäni lainkaan sellaisena kuin halusin. Ennen tuota harmaata marraskuuta olin pitkään treenannut aktiivisesti, ja syönyt riittävän terveellisesti. Marraskuussa elämä kuitenkin löi eteeni täyslaidallisen haasteita, eikä voimaa itsestään huolehtimiseen juuri enää ollut. Entinen saliharrastukseni jäi takavasemmalle ja tärkeintä oli, että sai syödyksi edes jotain - mitä tahansa. Syömishäiriötaustastani olin oppinut, että ravinnonsaannista huolehtiminen oli tärkeintä. Ilman polttoainetta tuskin jaksaisi kantaa murheitaan.

Kuukaudet kuluivat, ja aloin olla selvillä vesillä kaiken tapahtuneen jälkeen. Aloitin treenaamaan kouluratsastusta yhä kovemmin, ja saliharjoitteluni sai edelleen jäädä. Olin kiireinen, ja menettänyt mielenkiintoni kuntosalilla treenaamiseen. Kuukausi toisensa jälkeen olin yhä tyytymättömämpi itseeni ulkoisesti. Vaikka miten todistelin itselleni olevani "hyvä tyyppi" sisäisesti, ei siitä ollut mitään hyötyä. Ainoa arvostamani asia oli vuosi sitten saavuttamani "huippu" fyysisessä kunnossani, vaikka tiesin henkisten valmiuksieni olevan sillä hetkellä täysin riittämättömät saavuttaakseni saman. Samalla, kun olin tyytymätön ulkoiseen olemukseeni, alkoi henkinen tyytymättömyyteni kasvaa. Kysyin monta kertaa itseltäni, miksi en jaksanut ja huolehtinut paremmin itsestäni. Samaan aikaan olossani tiesin ja tunsin vastauksen.

Lopulta ajauduin tilanteeseen, jossa ryhdyin välttelemään tilanteita, joissa minun tulisi olla vähissä vaatteissa. Esimerkiksi lihashuollot ovat osa tavallista arkeani, mutta niistä muodostui pian ongelma, jota viimeiseen asti välttelin. Aloin vältellä jopa edes vahingossa hipaisemasta itseäni. Kaikkein pahinta oli pelätä jonkun koskevan minuun. Olin ajanut itseni henkisesti niin nurkkaan, että tärisin yksin pystymättä nousemaan ylös. Vasta tuossa pisteessä ymmärsin, että tilanteeseen olisi saatava uusi suunta. Siitä lähtien olen edennyt, vaikkei eteneminen ei olekaan ollut järin nopeaa. Olen hakenut samaa apua, josta koin hyötyä syömishäiriöni pahimmassa pyörteessä. Olen ottanut kaksi askelta eteen, yhden taakse.

Entä mitä itsetunnolleni kuuluu tänään? Olen vasta vähän aikaa sitten ryhtynyt puhumaan ääneen itsetuntoni kolhuista. Asiat alkavat konkretisoitua hiljalleen, ja tunnen löytäväni jatkuvasti työkaluja sen käsittelyyn. Yritän panostaa järkevään ja terveelliseen ruokailuun, jotta voisin saada pääni kasaan. 

Syömishäiriönikään ei ole ollut koskaan lähtöisin siitä, että olisin ollut varsinaisesti tyytymätön itseeni. Kaikki on saanut alkunsa siitä, ettei mikään ollut riittävää. Halusin aina vain "parempaan kuntoon" keinolla millä hyvänsä. Myös kliseisellä hallinnan tunteella myönnän olleen osuutensa asiaan. 

Mikäli joku minut tunteva ajattelee, ettei ongelmani ulkoisesti ole kovinkaan suuri, haluan painottaa, että esimerkilläni tahdonkin tuoda esiin mielen luomia mittasuhteita. Miten tärkeää onkaan viihtyä omassa kehossaan, ja hyväksyä elämäntilanteiden pakottamat muutokset. Aika tulee muuttamaan meistä jokaista. Vastaan taistelemalla elämä kapenee, ja pian on pisteessä, jossa pelkää kuollakseen omaa varjoaan. Elämä ei ole sen arvoista, että meidän kannattaisi olla liian tyytymättömiä itseemme.


"ylös katsotaan ja tahdotaan vaan menestyjii
ja vaikkei meniskään
niin esitän et menee hyvin
jatka hymyilyä vaikka tekis mieli huutaa niin
ei kukaan haluu kuulla siit

lisää selfieitä
minä ensin, oma napa
nuoret naiset pelkää ettei riitä omast takaa
täyteaineet tähdeksi
täydellisyys tavoitelmaa
ku tavoitteena oma vartti valokeilaa"

Tuomas Kauhanen - Rakkauslaulu 


30.10.2017


2016-2017
"I will never be the same. Thank you for changing my life forever."

15.10.2017


Ihana kirjoittaa kuulumisista pitkän ajan jälkeen ! On ehtinyt sattua ja tapahtua paljon, vaikka mielestäni syksykään ei ole vierinyt vielä kovin pitkälle :-D Aikani on ratsastuksen lisäksi kulunut erilaisissa kuvausprojekteissa, sekä oman urheilijabrändin luomisessa ja sponsoreiden metsästyksessä. 

Kuten jotkut ovat varmasti eri sosiaalisen median kanavistani bonganneet, tiimimme vieraili Ypäjän Hevosopiston tiluksilla kuun vaihteessa paramaajoukkueen katsauksissa. Oman tasoni tiesimme olevan riittämätön, eikä päivittäisessä käytössäni toistaiseksi ole kansainväliselle tasolle kelpaavaa hevosta, mutta  mielestäni oli tärkeää sekin, että näyttäydyimme, ja sain samalla osoitettua tahtoni edetä tulevaisuudessa kv -tasolle. En ole "valmis", mutta kehityskelpoinen. Oli myös mieletön kokemus saada tutustua paremmin kanssakilpailijoihin, ja nähdä heidän osoittavan taitojaan. 

Ensimmäinen taidonnäytteemme päättyi hevosen epäpuhtauteen, joten otimme käyttöömme suunnitelman B, ja samana iltana Tampereelta matkasi avukseni toinen treenihevosistani. Toisen hevosen kanssa olimme kuitenkin treenanneet yhdessä niin vähän, että kumpikaan meistä ei loistanut valmennuksissa. Kuitenkin suoritus oli yhteinen parhaamme tähän asti, ja olen kieltämättä tyytyväinen molempiin hevosiin :-)

Maajoukkuekatsauksen jälkeen on ajatuksissa itänyt erilaisia vaihtoehtoja uusista suunnista, ja itsensä kehittämisestä parhaalla mahdollisella tavalla. Marraskuun alussa on aika päättää vuoden mittainen ajanjakso. Yhteinen mahtava matkamme Hertan kanssa on tullut tiensä päähän. Haikein mielin, ilman sen suurempaa dramatiikkaa päästän tamman jatkamaan seikkailujaan uusissa maisemissa. Tunnen suunnatonta ylpeyttä saadessani olla sen luottamuksen arvoinen kaiken tuon ajan. Hertta opetti itselleni paljon rohkeutta ratsastajana. Sen ansiosta olen niin periksiantamaton. Samalla vaikka odotankin innolla tulevaa, lasken puiden putoamattomia lehtiä ja toivon, että jäljellä oleva aika yhdessä tuntuisi mahdollisimman pitkältä.

Vaikka luopuminen onkin yksi harvoista varmoista asioista elämässä, ei se jälleen tunnu kovinkaan helpolta. Tamma on ollut itselleni suuri haaste, mutta kerta toisensa jälkeen kaiken luottamukseni arvoinen. Se oli ensimmäisissä kisoissani suurin tukeni, eikä jättänyt minua hetkeksikään, kun tarvitsin sen läsnäoloa. Olen sille mielettömän suuren kiitoksen velkaa.

Opettajakseni kouluratsastuksen tielle lähtee kokenut tallinomistajan poni Debut, joka on toiminut aikansa tyttären kilpahevosena. Tänään allekirjoitimme sopimuksen puoliylläpidosta, jonka mukaan poni on treeni- ja kilpailukäytössäni. Ensimmäiset yhteiset kisammekin ovat jo parin viikon päässä. Hevoskuvioiden vaihtuessa on myös valmennusportaassa tapahtunut muutoksia. Vielä toistaiseksi "käynnistelemme koneita", mutta homma vaikuttaa positiiviselta pienistä aikatauluhankaluuksista huolimatta. Onneksi itelläni on kotitallilla paras mahdollinen hätävaraopettaja useimmiten vain puhelinsoiton päässä :-) Fiilikset ovat siis syksyn tiimellyksessä samaan aikaan haikeat ja kiitolliset. Kiitollinen olen sekä menneestä, että tulevasta. Ilman mennyttä en olisi tänään tässä, enkä ilman tulevaa siellä minne olen menossa.


8.10.2017

On aika esitellä Timemachine.fi:n kanssa toteutettavan yhteistyön toinen tuote. Kyseessä siis tumman tyylikäs Chloé korukukkaro. Totuttuun tapaan laadukkaista ja kestävistä materiaaleista koottu kokonaisuus, jota on helppo kuljettaa matkassa mukana. Korujen lisäksi sisään mahtuu myös tarvittava määrä kosmetiikkaa :-) Mielestäni nerokkainta kukkarossa ovat kaksi nahkaliuskaa, jotka ovat neppareilla irroitettavissa, ja niihin voit ripustaa mm. korvakoruja.

Tästä linkistä pääset lunastamaan tuotteen itsellesi syyskauden piristykseksi. Kauttani koodilla PARAMK8 saat tuotteen hinnasta -8% alennusta !





16.9.2017

Kesä on ehtinyt vaihtua syksyksi yhdessä hujauksessa. Eräs tähän asti eletyn elämäni odotetuimmista viikonlopuista on paketissa ensimmäistä kertaa. Vietin 7.9-11.9 välisen viikonlopun sponsorini opissa ratsastaen yksiä historiani upeimmista hevosista. Kasvoin muutamassa päivässä ratsastajana hurjia määriä, ja opin yht' äkkiä luottamaan itseeni. Sain osakseni luottamusta ja kannustusta. Osaan oikeastaan enemmän nyt, kun luotan jo aiemmin oppimaani. Uskomatonta, miten suuri muutos ratsastuksellisessa itsetunnossa voikaan tapahtua näin lyhyessä ajassa !

Treenit olivat fyysisesti vaativia kyseisen tason vierailla hevosilla, mutta koin päässeeni ajallani jyvälle niiden ratsastettavuudesta, vaikka keskityimmekin aivan perusasioihin :-) Pääasiassa treenasin kahdella hevosella, ja niistä juuri koulupainotteisen koin itselleni sopivimmaksi. Toinen ratsastamistani oli kenttähevonen, ja haasteista minulle suurin. Kesti miltei koko viikonlopun, että opin pitämään kyseisestä hevosesta :-D Tämä ei lainkaan ollut tuon hurmaavan herran syy, vaan vika piileksi ennemminkin siinä, etten ymmärtänyt ratsastaa sitä riittävästi. Ajoin niin sanotusti "kaasu ja jarru päällä samaan aikaan", tai vaihtoehtoisesti vain matkustin. Jälkiviisaana on hassua ajatella, että edes oletin sen toimivan tällä taktiikalla :'-D Hellitettyäni jarrusta pyöristyi hevonen allani, se ryhtyi polkemaan takajaloillaan kunnolla, ja puolipidätteiden ansiosta pysyi hyvinkin tasaisena...tadaa ! :-D Yksinkertainen "salaisuus" on siinä, että ison hevosen tulee liikkua isosti. Loogista, eikö?

Onneksi viimeisellä ratsastuksella sain sekä ravissa että laukassa hevosen puolierot tasoittumaan, ja sain siksi suurimman tunteen onnistumisesta. Uskalsin ratsastaa rohkeammin, ja samalla hetkellä hevonen vastasi täysin vaatimaani. Kova työ siis palkittiin, ja jäin jopa kaipaamaan tuota ensin niin haasteellista treenikaveria ;-)

Toisen hevosen kanssa pääsin kokemaan pätkittäin lapsenmielistä kouluratsastusunelmaani :-D Laukkapiruetin alkeita, (epäonnistunut) laukanvaihtoyritys ja elämäni kootuimmat laukkapätkät... Ymmärsin molempien kanssa käytännössä miltä tuntuu, kun hevonen ihan OIKEASTI käyttää takajalkojaan oikein, sekä miten suuri vaikutus painoavuillani on hevoseen.

Omien valmennusteni lisäksi sain olla mukana seuraamassa muiden ratsastajien treenejä, tutustuin moniin hienoihin ihmisiin sekä upeisiin hevosiin, ja pääsin osaksi sellaista yhteisöä, jonka jäsenten motivaatio kehittää itseään on yhtä luja kuin itselläni. Tulin ymmärretyksi ja huomioiduksi poikkeuksineni, mutta en päässyt kaikeksi onneksi tästä huolimatta lainkaan helpommalla. 

Paljon oppia lyhyessä ajassa, enkä olisi millään halunnut nousta Helsinkiin suuntaavaan bussiin kohti kotimatkaa. Kiitos, että loitte lujan uskon minuun ratsastajana, ja kannustitte itse ylittämään omat ennakkoluuloni osaamisestani. Tästä viikonlopusta lähtien myös sisäinen kouluratsastajani ratsastaa pää pystyssä rata toisensa jälkeen. Toivottavasti tapaamme kaikki viimeistään ensi keväänä ! <3

3.9.2017

Näin syksyn alkajaisiksi on hauska julkaista pitkästä aikaa yhteistöihin liittyviä postauksia :-) Solmimme Timemachine.fi kanssa jokin aika sitten sponsorisopimuksen, ja WOLF:n tuotteet ovat omiaan polkaisemaan hommaa käyntiin !

Vuonna 1834 perustettu WOLF pitää sisällään erikoistumisen niin korurasioihin, kellolaatikoihin kuin kellowindereihinkin, ja lukeutuu todellisiin laatumerkkeihin. Yhteisöllisyys on yrityksen kantava voima läpi sen historian, ja se pystyy vuosi vuodelta tarjoamaan vain parempaa antia asiakkailleen !

Itse sain testattavakseni kaksi tuotetta, joista toisen esittelen teille tässä postauksessa, ja on ehdoton henkilökohtainen suosikkini :-) Caroline, matkakorurasia värissä (yllätys, yllätys) "vaaleanpunainen". Vaikka tuote onkin pakattu yksinkertaisen tyylikkääseen mustaan, ei sisältökään jätä kylmäksi ! Tyttömäisyydestä ja laadusta ei ole tuotteessa tingitty. Ensimmäisenä silmät nauliintuvat muotojen ja värien yhteensopivuuteen. Kultainen vetoketju, ja vetimen hapsut ovat selvä todiste siitä, että tuotteiden suunnittelijat surffaavat nykypäivän tyylikkyyden aalloilla. Korujen säilyttämisen, sekä kuljettamisenkin voi hoitaa hempeälle tyylilleen uskollisesti :-) Käytännöstä on välttämättömyys mainita vetoketjun moitteeton toimivuus, joka tietenkin kyseisessä tuotteessa on yksi avaintekijä, ja erottaa kirkkaasti laatutuotteen halvemmista vastaavaan tarkoitukseen tehdyistä rasioista. Materiaalien lisäksi lokeroiden monipuolisuus ovat plussaa. Itse tulevaisuudessa hyödynnän rasiaa kisamatkoillani, jotta hiusverkkoni pysyvät ehjinä, ja korvakorut tallessa :-)

Kokosin rasian sisään mieluisimmat koruni, joista jokainen löysi paikkansa, ja paljon tilaa jäi vielä uusillekin hankinnoille. Kaksi osiota on erotettu toisistaan pienellä peilillä, joka säästää jälleen tilaa muille tuotteille, sillä peiliä ei tarvitse enää erikseen kätkeä laukkuun. Voidakseni hyödyntää koko säilytysmahdollisuutta, minun tulisi omistaa huomattavasti useampia sormuksia, mutta onneksi kaikkia osuuksia ei tarvitse täyttää kerralla :'-D

Mikäli innostuit onkimaan itsellesi vaikkapa juuri kyseisen tuotteen, on sinun mahdollisuus saada kauttani alennusta tuotteiden hinnoista koodilla PARAMK8 ! 8% alennuksen lisäksi kuten tavallista, tuet ostollasi minua urheilijana kohti suurta unelmaani :-) 


IMG_7886 (2)

IMG_7875

IMG_7845

IMG_7869

IMG_7866

26.8.2017


Eilinen kisapäivä taputeltu, ja tänään nukuttu pitkään ! Tapani mukaan uskalsin vasta äsken katsoa radastani kuvatun videon, ja tsekata netistä tulokset. Jo eilen sain tietää tehneeni tähän asti huonoimman suoritukseni prosentuaalisesti. Teknisesti ajatellen rata oli vaativin tähän asti, emmekä treeneissä päässeet muutamassa asiassa riittävän hyvään lopputulokseen, mutta silti olisin pystynyt parempaan, ja vaatimaan sitä myös hevoselta. Itselleni jäi petollisesti positiivisempi kuva suorituksestamme, kuin todellisuudessa saimme aikaiseksi.

Tein verryttelyn jälkeen tietoisen valinnan jättämällä raipan radan ulkopuolelle, joka kostautui kahdessa kohtaa melko pahana laukan rikkona. Tämän lisäksi en ymmärtänyt ratsastaa hevosta tarpeeksi, vaikka se oli rento, pehmeä kädelle ja todella työstettävissä. Mokat olivat täysin omiani, vastaan niistä kaikista ja aion oppia virheistäni. Myös pitkä rata aiheutti kisapaniikin keskellä arviointivirheitä, ja huomaan videolta ratsastavani jotkut teistä todella törpöistä kohdista. "Viisaampi olisi ratsastanut paremmin." :-D 

Eikä eilinen kisa oikeasti edes naurata, olen todella pettynyt omaan tekemiseeni ja siihen, millaiseen oletukseen omasta ratsastuksestani jäin. Yritän kaikesta tästä pettymyksen määrästä huolimatta pysyä realistina :-) Minulla on kova usko siihen, ettei tämä yksi epäonnistunut kisa määritä tasoani. Meistä jokainen mokaa joskus, mutta tästä on pystyttävä nousemaan vahvempana uudelleen. Positiivinen kisakokemus on tärkeä saavutettava paalu, ja onneksi teimme tämän harjoituskisassa. Kuitenkaan kyseisen kaltaiseen suoritukseen ei saa jäädä tyytymään, vaan on osattava antaa itsestään enemmän seuraavalla kerralla. Tärkeintä on halu kehittyä, ja oppia tekemästään virheestä.

Olen aiemmin luottanut Hertan omaamaan kisakokemukseen aivan liikaa, ja oikeastaan väärällä tavalla. Eilen sain huomata, ettei se tule kantamaan minua turhaan läpi typeristä tekemistäni virheistä. Hevonen ei ole tyhmä, eikä anna ilmaiseksi jotain sellaista, jonka eteen en huomaa tehdä riittävästi työtä. Ei ole lainkaan huonosti sanottu "ratsasta jokainen askel".

On vielä epäselvää minne syksyllä suuntaan, mutta mikäli parakisat järjestetään Tampereella, olen varmasti mukana. En toistaiseksi tiedä, ilmoittaudunko kaikille avoimeen kisaan, mikäli parakisoja ei tule, joten perehdyn asiaan vasta myöhemmin. Silti vaikka ensi kuussa matkustan treenileirille, olen varautunut valmistautumaan myös viime kertaa tiukemmin kisoihin. Kuitenkaan Hertan kanssa en usko starttaavani. Meillä on paljon treenattavaa "perusasioissa", joten ilmoitan meidät ratsukkona seuraavaan kisaan vasta kun olemme asteen valmiimpia kuin nyt. Ratojen opettelun lisäksi on tärkeää parantaa myös perus ratsastusta, ja virkistää molempien mieltä vaikkapa maastoilemalla :-)

Takana ovat koko kesän kiireisimmät kaksi viikkoa, mutta silti lähden syksyn uusiin seikkailuihin innolla, ja varmasti paremmissa voimissa nukuttuani kunnolla tämän viikonlopun aikana. Tuntuu hyvältä, että tänään ja vielä huomennakin on mahdollisuus hengittää hetki. Ja vaikka eilen nielin pettymykseni, ja naureskelin suorituksen jälkeen tiimini kesken huolettomasti uskon, että tänään lähdettyäni lenkille purkamaan eilistä, itken ulos pettymykseni yksin. Tästä vahvempana huomiseen :-)

IMG_2795

Kuva : Hanna-Mari Lahtinen

6.8.2017


Moikka ! Hauska olla jälleen blogin ääressä :-) On pitänyt kirjoittaa jo aiemmin - kuten aina, mutta paljon muuta tekemistäkin on riittänyt. Oikeastaan kaikki on ollut yhtä härdelliä siitä päivästä lähtien, kun löysin Hertan silmäluomi repeytyneenä laitumelta. Useasti sen jälkeen on tullut hetkiä, kun olisi ollut kiva purkaa ajatuksiaan blogin parissa, mutta kuten jo varmasti alatte tottua, en saa sitä kovin usein aikaiseksi, haha :-D

Hertan kanssa olemme jo muutaman viikon treenailleet todella kevyesti, ja vasta nyt on mahdollisuus palata hiljalleen normaaliin rytmiin. Huolimatta takapakista, on meillä tulevaisuuden varalle paljon suunnitelmia. Seuraavan kolmen kuukauden aikana ehdin niin kisoihin, treenileirille, avoimiin oviin kuin kouluklinikkaankin. Hertta tosin osallistuu kanssani vain näistä kahteen :-) Parhaillaan treenaamme kuluvan kuun lopussa koittaviin harjoituskisoihin Tampereella, joita tapani mukaan odotan jännittyneissä tunnelmissa !

Vaikka kesä ja alkusyksy ovatkin hevospainotteisia, on myös kesän kohokohta ratsastuksen ulkopuolella aivan ovella ! Starttaamme kaverini Oonan kanssa kuun puolivälissä kahdeksi päiväksi Blockfesteille, joka on ehdottomasti tapahtumista jokaisen vuoden odotetuin ! En ole edes muistanut erityisemmin perehtyä siihen, millaisia esiintyjiä tarkalleen on luvassa, mutta veikkaan kaikesta huolimatta luvassa olevan melko huikeat kemut :-D Eniten odotan pitkäksi venyneitä kesäiltoja, hauskaa yhdessäoloa, ihania ihmisiä ja yhdistävän musiikkimaun tuomaa tunnelmaa. Blockfesteillä on vuosi toisensa jälkeen ollut poikkeuksetta todella hyvä fiilis, joten odotukset ovat äärimmäisen korkealla !

Elokuussa pyrin ottamaan aikaa myös riittämiin pysähtymiselle, ja ihan vain hengittämiselle. Olisi tärkeää katsella hetki ympärilleen, ja tuntea voivansa olla onnellinen siitä, että asiat ovat juuri tällä hetkellä hyvin. 

Mieleeni putkahtaa heti miljoona pientä ja hauskaa asiaa kerrottavaksi, mutta jotta jaksaisitte lukea postauksen loppuun, tyydyn vain linkkaamaan loppuun pari käytetyintä sosiaalista mediaani. Olen kunnostautunut My Storyn käyttämisessä sekä snapchatin että instagramin puolella, joten klikkaa itsesi seuraajaksi pysyäksesi mukana vielä loppukesänkin hulinoissa :-) Molemmista minut löytää nimellä @pikkuprincess

Mikäli päädyin listallesi seurattavaksi instagramissa, snapchatissa tai bloggerissa, kommentoi minulle myös omasi, jotta pääsen stalkkaamaan takaisin ;-D



6.7.2017


Sairausloman lähestyessä loppuaan on ryhdyttävä suunnittelemaan, mihin suuntaan tulevasta risteyksestä käännyttäisiin. Uusi ammatinvalinta? Uusi kotikaupunki? Entä mistä kaikesta on luovuttava saavuttaakseen jotakin muuta? Raapustan kopiopaperin pintaan avainsanoja, jotka jokainen liittyvät vahvuuksiini sekä tulevaisuuteen, jollaisena sen näen. Kirjainsotku ahdistaa palana kurkussa. Liudasta vaihtoehtoja on muodostunut uhka, eikä niin paljon toivomani mahdollisuus. Selaan Opintopolkua, mutta en pysty keskittymään mihinkään. Minne katosi se osa minusta, joka aina tiesi minne on matkalla? Tahdon liian paljon, enkä pysty valitsemaan.

Yhdestä asiasta olen varma - edellisten opintojeni pariin en enää palaisi. Kompastuin jo kyllin pahasti omaan tahdonvoimaani. Nyt kaapissani odottaa lakki vailla päähän painamista, mutta mitään muita todisteita vuosistani en saanut. Missä olisin tänään, ellen olisikaan palanut loppuun?

Kulunut vuosi hevosten ja valmentautumisen parissa on sekoittanut pakkaa enemmän kuin koskaan kuvittelinkaan. Silmissäni vilisevät termit viikonloppukursseista ja pätevyyksistä. Samaan aikaan sisälläni asuu painostava tunne siitä, että kaikki se olisi viisasta pitää aisoissa niin, että kykenisin kehittymään kilpailevana ratsastajana niin pitkälle kuin mahdollista. Oppia, ei opettaa muita. Miten edes voisi opettaa muita, kun on vasta itsekin ottanut ensimmäisen askeleensa? Jos aion panostaa hevosiin, on järkevää panostaa vain yhteen osa-alueeseen ja jättää ohjaaminen niille, joille se sopii parhaiten.  

Päätän tilapäisen mielenhäiriöni lopputuleman ajatukseen siitä, mitä jos kyseessä onkin vain uuden taidon opetteleminen, enkä valitsekaan suuntaa kovin pitkäksi aikaa. Sietämättömintä on ampua sokkona maalitauluun, josta uskoo löytävänsä vastauksen. Loppuun saatte keksiä itse jonkun mielestänne tähän parhaiten sopivan lauseen, sillä en pysty tällä erää enempään. Sitä paitsi olen jo myöhässä seuraavasta paikasta. Huomaatteko? Olen jatkuvasti menossa jonnekkin, vaikka lopulta en oikeasti matkalla minnekkään...

18.6.2017


Ensimmäiset ykkösluokan taviskisat oli kyllä kieltämättä kokemus. Ei mitään ennakkokäsitystä millaisilla vesillä tullaan liikkumaan, vedetään oma suoritus ja katsotaan miten käy. Ei sijoitusta, mutta osasin odottaa samaan luokkaan riittävän kovia ratsastajia, joten mahdollisuus jäädä ilman sijoitusta oli tiedossa, vaikka sen ohella omaa parasta lähdettiinkin tavoittelemaan. Saatiin paperiin prosentit 62,857 - sillä tuloksella paikalle 6. 

Ja vaikka ykkösluokassa "vain" haettaisiin kisakokemusta, tai kisattaisiin kuinka vasemmalla kädellä, niin eihän sinne kukaan häviämään halua tulla - ei mekään. Hauska silti nähdä, mihin omat rahkeet näin alussa riittää, kun vastassa on riittävästi porukkaa, ensimmäiset kisat kun oli pelkästään itsensä voittamista. Jälkeenpäin voi myös todeta, että parannettiin kokonaisuutta edellisestä suorituksesta, kun ei oltu enää ensimmäistä kertaa kehässä. Harmahtavan pilven hopeareunuksena rakas Hertta Hörökorva, joka omasta epävarmuudestani ja mokailusta välittämättä teki osansa moitteettomasti ja hyvällä fiiliksellä. Tasainen suoritus, johon saa olla ok tyytyväinen !










15.6.2017









12.6.2017


Kuusi päivää kisoihin. Tuntuu jo nyt siltä, etten ole lainkaan valmis starttaamaan. Eniten pelkään unohtavani radan täysin typerässä kohdassa. Mihinkään vuosituhannen onnistumiseen en siis usko, mutta tietysti menemme yrittämään parhaamme. Samassa luokassa kanssani on liuta kilpailijoita, joiden tekemistä katson ylöspäin, ja jotka ovat tehneet ratsukkona verrattaen kauemmin töitä yhdessä kuin me. Kaikesta huolimatta aion nauttia täysillä päivästä ja työn tuloksista, minne ikinä ne tällä kertaa sitten riittävätkään !

Treenannut en ole mielestäni riittävästi, mutta toivottavasti oloni on varmempi kun viikko lähenee loppuaan, sillä vielä on kaksi mahdollisuutta ennen kisapäivää käytettävissä. En oikeastaan jännitä sen enempää kuin ennen ensimmäisiä kisoja, olen vain pessimistisempi mahdollisuuksiimme sijoittua tällä harjoittelumäärällä huolimatta siitä, että taso ja luokka ovat alhaiset siihen nähden, mihin kotona yllämme. Sanokaa minun sanoneen, yhdestä asiasta olen varma : omia edellisiä prosenttejani en tule ylittämään !

Nyt kun olen ryvennyt kylliksi epäuskossani, voinkin suunnistaa kohden keskiviikon treeniä ja hinkata radan vielä mielessäni riittävään valmiuteen. Pitäkäämme pystyssä peukkuja ja varpaita, että tamma olisi yhtä rento ja kuulias (tai edes lähes) kuin viime treeneissä - hyvin työstettävissä ihan alusta lähtien. 

6.6.2017










4.6.2017


"Be careful how you are talking to yourself because you are listening."





29.5.2017

Lempi kasvojen kuorintavoiteeni valmistuksen lopettamisen jälkeen olen pompotellut eri markettituotteiden välillä koskaan aiemmin päätymättä tuotteeseen, jonka puhdistustehoon olisin täysin tyytyväinen.

Minulle tarjoutui mahdollisuus testata MayBeauty Face geliä kasvojen ihon puhdistukseen. Se kuorii tehokkaasti ihon pinnalta sitkeimmätkin epäpuhtaudet, ja jättää jälkeensä puhtaan ja raikkaan tunteen.

Tuote toimii käytännössä seuraavasti :



Levitä geeli meikittömälle iholle


Hiero pyörivin liikkein niin kauan, että kuollut ihosolukko irtoaa silmin nähtävästi


Huuhtele geeli kasvoilta lämpimällä vedellä


Kosteuta kasvot huolellisesti puhdistuksen jälkeen



Olen puhdistanut kasvojani MayBeautyn Face gelillä säännöllisesti, ja kasvojeni iho pysyy huomattavasti pidempään puhtaana kuin minkään muun kokeilemani tuotteen jälkeen aiemmin. MayBeauty syrjäyttää helposti testaamani markettituotteet, sekä jopa kaikki sellaiset, jotka sisältävät puhdistavia rakeita. Ihoni ei ärsyynny, eikä vaadi normaalia enemmän kosteuttamista puhdistamisen jälkeen. Suosittelen klikkaamaan tuotteet itsellesi alennushintaan koodilla : maijugel

Pääset myös MayBeautyn verkkokauppaan klikkaamalla TÄSTÄ !

28.5.2017


Heipparallaa ! Avasin postauspohjan "taustalle", kun ryhdyin työstämään rahoitushakemusta valmentautumista ja kilpailua varten, mutta innostuinkin lopulta naputtamaan vain tänne :-D 

Olen ilmoittautunut ensimmäisiin taviskisoihini, jotka (toivottavasti) koittavat ensi kuussa ! Toki pääpainoni on tietysti edelleen paraurheilussa :-) Lähdemme suorittamaan helppoa C:tä, jonka "pitäisi olla takuuvarma nakki"...*kopkop* :-D Valitsin C:n oikeastaan sillä perusteella, että ensimmäisissä taviskisoissa on hyvä hieman varpaan kärjet edellä haistella meininkiä ja tuomareiden tapaa arvostella liikuntarajoitteestani johtuvia puutteita. Sekä tietysti niitä muokattavissa olevia mokia. Kuten joskus aiemminkin mainitsin, esimerkiksi istuntaan kiinnitetään jokseenkin eri tavalla huomiota. En halua vetää alta riman, vaan saada kritiikkiä istunnastani sekä valmentajalta että tuomareilta, sillä haluan pystyä kehittämään istuntaani huomattavasti paremmaksi. Vinohan olen kuin Pisan torni, sen olen kuvia katsellessani huomannut itsekin :-D auts !

Se mitä istunnan parantamiseen tulee, on kehitystä jo tapahtunut vuodenvaihteesta lähtien huimasti. Isot liikkeet eivät saa minua enää läheskään yhtä usein kaulalle makailemaan. Vinous on kyllä ongelma, enkä toistaiseksi tiedä mistä oikein kiikastaa. Fysioterapeutin käynti avasi itselleni aihetta hieman, mutta olen pyytänyt vielä uutta aikaa, sillä fyssarin käynnin purkaminen selästä käsin oli hieman haastavaa :-D 

Loppuun vielä yksi esimerkkikuva istunnastani. Kuvassa väitän istuvani hyvin, vaikka näin ei tietenkään ole. Sanotaanko siis, että istun kuvassa omaan tasooni nähden hyvin :-D Kuva on viimeisimmästä umpisurkeasti sujuneesta valmennuksestani. Hevonen kuumui alusta lähtien reilusti, enkä tavalliseen tapaani saanut energiaa käytettyä hyödykseni, sillä oma keskittymiseni oli täysin hukassa. Ratsastin pelhamilla, ja olisi ehdottomasti pitänyt vaihtaa kuolain, mutta omasta laiskuudestani johtuen pitäydyin koko tunnin pelhamissa. Käteni olivat niin rennot kuin mihin kykenin, mutta homma ei vain tällä kertaa toiminut.

Harjoitellessamme kisarataa nousi useampi väärä laukka, vaikka nostopaikka oli sinänsä otollinen ja hevonen sopivasti menossa. Juuri keskittymisen puutteen vuoksi mielessäni on pelkkä musta aukko nostojen kohdilta, enkä pysty varmuudella sanomaan, että jäin liikaa varmistelemaan. Hioimme nostot vielä mallilleen ja lopetimme siihen, että sekä hevonen, että valmentaja olivat tyytyväisiä. Ratsastajan tyytyväisyys jäikin uupumaan, mutta onneksi huomenna pääsen korjaamaan tilannetta :-) Ratsastan huomisen valmennuksen jälleen nivelellä tai waterfordilla, joita kyseisellä hevosella tavallisesti suositaankin. Olen iskostanut itselleni kuolaimista sellaisen asenteen, etten koskaan käytä normaalia suurempaa jarrua, ellen koe sitä ansainneeni, sillä nivel hoitaa tehtävänsä kyllä. Nyt sitten opetellaan taas ratsastamaan sillä nivelellä, kun viimeksi suoritin niin surkeasti :-D Sitä edellinen kerta itsenäisessä ratsastuksessani olikin paras tähän asti !

Kuulumiseni ovat oikeastaan pelkkää heppaa, kuten varmasti huomasitte :-D Paljon kerrottavaa vielä jäi puuttumaan tämänkin postauksen sisällöstä, mutta sehän tarkoittaa ainoastaan sitä, että voin postata ihan pian uudelleen, ja silti kerrottavaa riittää ;-)

4.5.2017


Vierailin jokin aika sitten kasvohoidossa viihtyisässä KoskiBeautyssa. Valoisa hoitola sijaitsee Tampereella, Koskikeskuksen kolmannessa kerroksessa. Vaikka hoitola on muuttanut liiketilaansa muutamaan kertaan, on se ollut pystyssä jo useamman vuoden.

He tarjoavat kasvohoitojen lisäksi mm. käsihoitoja, jalkahoitoja, vartalohoitoja, sokerointeja, sekä kestovärjäyksiä. Kasvojen hoidoista erityisen maininnan ansaitsevat ehdottomasti HydraFacial, ja EkoPharma -kasvohoito !


Itse pääsin kokeilemaan luonnollisilla EkoPharma -tuotteilla toteutettavaa puhdistusta kasvoilleni. Tuotteet ovat peräisin puhtaista suomalaisista marjoista, ja ne valmistetaan Suomessa. Tehdaskin sijaitsee Helsingissä. Valikoimaan kuuluvat niin mustaherukkaa, tyrniä, vadelmaa kuin karpaloakin sisältävät hoitotuotteet ! Itselleni erityisesti mustaherukka ja vadelma olivat ihotyypilleni sopivimmat.


Toinen mainitsemistani hoidoista, HydraFacial on nopea, tehokas ja kivuton laitehoito, joka puhdistaa, kuorii, poistaa musta- ja valkopäät, sekä syöttää tehoaineet syvälle ihoon. Menetelmä on tämän hetken markkinoiden edistyksellisin, eikä siitä toipuminen vaadi aikaakaan ! On kuitenkin tärkeää muistaa, että hoidon jälkeen ihoa tulee kosteuttaa runsaasti sekä huolellisesti, ja on suotavaa välttää suoraa auringonvaloa. Suojakertoimeksi iholle tulee valita vähintään tasoa 30. Kuten useassa muussakin hoitomuodossa, saavutetaan HydraFacialissakin paras teho käymällä hoidoissa säännöllisesti, ja huoltamalla ihoa HydraFacial -kotihoitotuotteilla !


Syy, miksi ajauduin yhteistyöhön KoskiBeautyn kanssa, oli jo vuosia mielessäni kummitellut haave kosmetologin ammatista, sekä omasta kauneushoitolasta Tampereelle. Ennen hoitoani pääsin haastattelemaan ihanaa Maryamia, joka opiskelee alaa tällä hetkellä Valkeakosken ammatti- ja aikuisopistossa. Lopuksi pääsette kurkistamaan, miten Maryam vastasi tenttiini opiskelusta ja tulevasta työelämästä !

Miten kauan opinnot kestävät?

- Kaksi vuotta. Tilanteesta riippuen jotkut opiskelevat myös neljään vuoteen.

Mikä on ollut mukavinta?

- Aluksi kuvittelin, että halusin vain meikata, sillä koin sen kaikista omimmaksi itselleni. Myöhemmin huomasin, miten paljon kaikkea koulutus mahdollistaa. Pääsemme tekemään kaikkea ! Erityisesti hieronnoista huomaa usein, miten ihmiset rentoutuvat. On ihanaa olla syy siihen, että stressi poistuu kehosta. Siinä todella näkee oman työnsä tuloksen !



Entä haastavinta?

- Kirjalliset tehtävät, sillä kaikki tehdään tietokoneella, eivätkä ne usein ole lainkaan yksinkertaisia tai helppoja. Sitten meidän tulee opetella tuotteiden sisällöt, ihon kerrokset, sekä latinaksi luut ja lihakset. Vaikka opettelu itsessään onnistuisi, vaikeinta on kirjoittaa, tai sanoin selittää nämä asiat.

Miksi suosittelisit juuri kosmetologin koulutusta nyt valintojaan pohtivalle kauneudenhoidosta kiinnostuneelle?

- Kauneus on ikuista ! Siksi. Huolenpidon itsestä ei pitäisi koskaan loppua. Ala on niin kehittyvä, ja näkymät tulevaisuuteen ovat avoimet.

Mitä vinkkejä antaisit koulunsa aloittavalle?

- Asenne on tärkeä ! Tulee näyttää, että haluaa alalle, ja tahtoo olla ihmisten kanssa. Tehtävät eivät ole helppoja, mutta olemalla mahdollisimman positiivinen pääsee pitkälle. Sosiaalisuus kannattaa.

Mitä sinulla on antaa tulevaisuudessa kosmetologina?

- Haluan tulevaisuudessa perustaa oman yrityksen. Olen halukas oikeasti tekemään tätä !