IIDA & SIIRI, BY: MAIJU KRISTIINA S.

IMG_7389 (2) IMG_7245 (2) IMG_7177 (2) IMG_7145 (2) IMG_7137 (2) IMG_7119 (2) IMG_7065 (2)

HAKUAMMUNTAA

Kesä on virallisesti ehtinyt päättyä ja syksy tekee vahvasti tuloaan. Käperryin hetkeksi peiton alle rästihommieni ääreen ennen nukkumaanmenoa. Puolitoista viikkoa flunssassa kasasi mukavan määrän tehtävää tuleville viikoille. Mielessäni on usein ollut postausten kirjoittaminen siitä, mitä kaikkea elämässäni tällä hetkellä tapahtuu, mutta koen, ettei sopivaa hetkeä ennen tätä ole ollut. 

Tulossa on hauska viikonloppu valokuvauksen parissa, huomenna tilauskeikka ulkoasua varten ja sunnuntain saankin poseerata Unskin kanssa kameran edessä, ja on mukava päästä pitkästä aikaa myös itse kuvattavaksi :-) 

Olen ehtinyt, ja ennen kaikkea jaksanut harrastaa ja panostaa viime viikkoina tehokkaasti kouluratsastuksen tiimoilla, ja olemme päässeet käymään viikoittain valmennuksissa, joka on tehnyt meille selvästi hyvää. Untamo alkaa työskennellä upeasti käyttäen kaikkia lihaksiaan, vauhti on pudonnut uusien kuolainten myötä normaaliksi ja pystymme harjoittelemaan kokoajan intensiivisemmin ilman ylimalkaista väsymistä, sekä sen tuomaa kuumumista ja tahtirikkoja, vaikka silti tietenkin näitä ongelmia ilmenee joka tapauksessa toisinaan. Kaiken sen vaaleanpunaisen hattaran keskellä poden pientä olkapää- & kylkikolotusta lennettyäni eilen vuokrahevoseltani laukasta katapultilla kaulan yli... Mutta kuten tavallista, perustelkaamme tätä tietoisella lajivalinnalla :-D 

Toivoisin pääseväni pian normaalisti treenaamaan, sillä stressi alkaa kasaantua turhan suureksi taakaksi harteilleni, enkä löydä tällä hetkellä mitään väylää sen purkamiseen. Toivon olemassa olemisen sietämätöntä helppoutta, mutta sen sijaan on vain jatkuvaa taistelua itsensä kanssa siitä paikallaan pysymisen vaikeudesta, että vuosikin olisi mahdottomuus. Ymmärrän kuitenkin venähtäneen lepojakson aiheuttavan suurimman osan malttamattomuudestani, mutta koira karvoistaan tulee tuskin koskaan pääsemään. 

Tietysti puolikuntoisena ajatus harhailee jo vahvasti treenien parissa, sillä ties milloin salille on viimeksi ollut edes asiaa. Kaksi viikkoa sitten kävin pumppaamassa kevyesti jalat, mutta sitä edellisestä treenistä minulla ei ole tallessa mitään muistikuvia... Ensimmäisellä viikolla oloni oli niin tukkoisa ja heikko, etten olisi voinut kuvitellakaan meneväni treenaamaan, mutta nyt kaasuttelen jo malttamattomana lähtökuopissani odottaen, että joku viheltää pilliin ja saan taas suorittaa itseni henkihieveriin tunteakseni olevani elossa... Hullua, eikö? :-D

14102471_1670557159833376_571402039532740703_n