'VAIKKEN OIKEESTI HENKEÄ SAA'

Tänään ei ollut minun päiväni, ja aivan vuorokauden viimeisille minuuteille saakka vastoinkäymiset ovat löytäneet tiensä perille. Koko kulunut viikko on ollut eräänlaista laskusuhdannetta, vaikka samaan aikaan toki olen nauttinut paljosta, ja kokenut hienoja hetkiä minulle korvaamattomien asioiden ja ihmisten parissa, enkä kiitollisempi siitä kaikesta voisi enää olla. Tänään vain...sisälläni tapahtui jotakin.

Sen paremmin osaamatta selittää tunnetta, jonka vallassa vietin silmänräpäyksen verran ajastani voin vain sanoa, että vierailin tuon hetken pisteessä, jonka avulla voin jälleen oppia tuntemaan alakuloa. Ehkä enää ei ole tarvetta ohittaa surua ja uupumusta, vaan on mahdollisuus ja voima käsitellä niitä ja todeta, ettei minun tarvitse päivittäin pystyä kaikkeen. Pohjalla käyminen jälleen tuntui eräällä tavalla hyvältä. Tuntui siltä, että minusta olisi vielä muuhunkin, kuin torjumaan tunteeni. Se tuntui helpottavalta...jopa aivan siltä, kuin olisin herännyt eloon pienen palan verran.

Istuin yksin hämärässä ryhmäliikuntasalissa itku puristaen kurkkuani. Koko tilanne oli täysin yllättävä ja absurdi. Yksikin surumielinen kappale kuulokkeistani soiden olisi saanut kyyneleet virtaamaan poskilleni, mutta järkisyistä ohitin jälleen tilanteen. Nieleskelin, kunnes sain itseni irti tuosta tunteesta. Toisaalta mielessäni taisteli ajatus siitä, että mikäli vielä oppisin osoittamaan tunteitani tai puhumaan niistä, antaisin itkun tulla tilanteesta riippumatta milloin tahansa.

Suurin ongelma piileekin siinä, ettei mikään ole niin yksinkertaista, sillä aina tulee 'se toinen hetki', jolloin tahdon kävellä pois taakseni katsomatta, sillä en vain jaksa, enkä välitä mistään. Tahdon tarvita ihmistä viereeni, mutta en osaa. Tahdon sanoa "ole siinä ja kuuntele", mutta vain kertomatta mitään kävelen pois. Sen sijaan, että itkisin jonkun olkapäähän, istun yksin pimeässä ja kasaan sirpaleiset ajatukseni ehjiksi uudelleen. Tahdon kuulla jonkun kysyvän, mitä minulle oikeasti kuuluu, mutta tahdon kertoa kaiken olevan hyvin - en sanoa, että olisin apua vailla tai väsynyt, sillä koskaan en ole tarpeeksi loppu luovuttaakseni ja lakatakseni uskomasta omiin voimiini. Enkä edes usko kenenkään voivan olla avuksi enemmän kuin olen itse itselleni.

Vain harvoille olen kykeneväinen tai halukas kertomaan, mitä ajattelen. En voi sanoa luottavani kehenkään riittävästi. Kirjoittaminen auttaa yli paljosta. Sotkuiset ajatukset ovat paperilla yksinkertaisia, eikä kenenkään tarvitse ymmärtää. Tahdon taistella vaikeista ajoista yli yksin. Tuntea itseni vahvaksi - jääden vahvaksi, vaikka haluan kaatua oppiakseni ja huomatakseni, että elän.

Olen etäällä kaikesta ja kaikista. Tuntuu yksinkertaisemmalta vain kulkea yksin ajatustensa kanssa, kuin että joutuisi selittelemään tuntemuksiaan, tai miettimään, miten ilmaista ymmärrettävästi jotain sellaista, mitä edes itse ei osaa ymmärtää. Annan vain olla. Suljen puhelimen, ja olen hetken poissa.

Iltaisin lasken hiljaa mielessäni kymmeneen ja yritän tyhjentää pääni kaikesta. Sammutan valot ja kuuntelen hiljaisuutta. Levottomia päiviä, unettomia öitä painajaisineen. Liikaa valvottuja tunteja, sekavia ajatuksia... Viimeaikoina olen pitänyt itseni kiireisenä. Kaiken rauhoituttua edes hetkeksi päädyn ihmettelemään, miten pysyn järjissäni kaiken tämän keskellä. Yksikin hetki rauhaa on petollista. Kaipaan yksinäisyyttä - hetkiä itselleni. Kuulematta ääntä ja tuntematta kosketusta... Tahdon tietää ja tuntea, että mitä tahansa tapahtuu, voin aina luottaa itseeni, enkä eläisi muiden kautta tai heidän varassaan, sillä vain yksin olen itsestäni vastuussa.

TANKKAUSTA JA TREENI-ILOJA

Ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun olen saanut hengähtää syvään, olla aivan yksin omissa oloissani panostamatta erityisesti mihinkään ! Ajatukset asettuvat paikoilleen kaiken vilinän keskeltä ja kroppa palautuu viikkojen tsemppauksesta.

Ketoosia takana kaksi viikkoa ja aika on kulunut sen osalta yllättävän hyvin ja helposti. Toinen tankkauspäivä on käsillä ja myöhään aloitettu tankkaus sai yöunet sekoamaan hetkessä. Onneksi tänään ei ole kiire mihinkään. Viime viikolla tankkauksen ohessa kipaisin myös treenaamassa, mutta näillä näkymin keskityn tänään pelkkään lepoon ja ruokailuun. Tankkauspäivinä täyskäännöksen tekeminen ruokavaliossa tuntuu jokseenkin vaikealta, ja tekisi mieli palata vain arkipäivien antimien ääreen, mutta hiilareita on saatava, ja näin ollen tulee vain yksinkertaisesti keksiä mitä tahansa, mikä maistuu parhaiten. Tarkoitus on jatkaa ketoosia vielä seuraavan kahden viikon ajan, mutta ensisijaisesti olen päättänyt kulkea korkeintaan viikon kerrallaan. Kuitenkin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että mitään estettä ketoosin jatkamiselle ei ole, sillä jaksaminen ja vointi ovat pysyneet pienestä väsymyksestä huolimatta moitteettomana.

Treenit ovat kulkeneet kuluneen kahden viikon aikana loistavasti ! Jaksamista riittää, ja jopa voimatasot ovat useassa suhteessa noususuunnassa ilman mitään ongelmia. Jo useita kuukausia ajoittain oireillut sivu-/takareisikin on rauhoittunut hieman, ja sitä ärsyttävät liikkeet on nyt päätetty jättää pois kokonaan. Tietysti harmittaa, että yksi jalkapäivieni lemppareista jää nyt uupumaan täysin, mutta on ajateltava realistisesti vain sitä, mikä on tulevaisuuden kannalta järkevää. Yhden lempiliikkeen poisjättäminen on pieni hinta siitä, että kykenen treenaamaan ylipäätään jalkoja jatkossa normaalisti ilman typeryydellä hankittuja turhanpäiväisiä kiputiloja.

Salitreenien ohessa olen ratsastanut kolme kertaa viikossa - nauttinut pitkistä maastolenkeistä ja oivaltanut jälleen paljon uusia asioita kenttätyöskentelyssä. Tuntuu hyvältä nähdä konkreettisesti, miten tekemäni työ tuottaa vihdoin vauhdilla tulosta kaikissa harrastuksissani "taantumavuosien" jälkeen ! Onneksi kihelmöivät jännittävästä kesästä on jäljellä vielä rutkasti, ja paljon mukavia asioita on odotettavissa. Yksi kesän parhaista kohokohdista, Blockfestkin lähestyy hurjaa vauhtia. En malta odottaa pääseväni tapaamaan hyviä ystäviäni parhaan musiikin parissa :-)

Ainoana vapaapäivänäni vähään aikaan päätin kurkistaa, millaista säätä tälle päivälle on luvassa, mutta ainakaan aamupäivä ei näyttänyt kovinkaan lupaavalta. Odottelen kuumeisesti edes pariksi tunniksi auringonottosäitä, sillä muina aurinkoisina päivinä olen kiiruhtanut salille treenaamaan, ja kukapa ei vapaapäiväkseen hyviä säitä toivoisi :-)

Ja hei, mikäli et vielä seuraa minua instagramissa, käy ihmeessä klikkaamassa profiilini seurauslistalle - sen löydät nimellä @Pikkuprincess

Rauhaisaa viikonloppua jokaiselle 
 

13567201_1652127555009670_6626863864518961336_n

THE OCEAN

Ihanan kiireinen viikko miltei takana ! Kuten edellisen postauksen kuvista saattoi päätellä, vierailimme muutaman päivän mittaisen miniloman Tallinnassa perheen kesken. Ostin melko suuren läjän vaatteita, sillä esimerkiksi merkki urheiluvaatteiden hinnat ovat Suomessa huomattavasti korkeammat. Nappasin mukaani 40 eurolla Niken pinkit lenkkarit, jotka ovat lempparikenkäni koskaan !

Tällä ja koko kuukauden seuraavilla viikoilla olen päivittäin jossakin. Tiedossa ei ole yhden ainoata vapaapäivää, ja parhaina päivinä menossa saa olla aamuseitsemästä yön puoli yhteentoista saakka. Treenijako on muuttunut paljon edellisestä ja mukana on mm. yhden päivän 45 minuutin aerobinen, jonka jälkeen kipaisenkin miltei suoraa tallille. Ratsastuksia on kolme viikkoon, yksi aerobinen, sekä neljä salia - sisältäen kaksi jalkapäivää.

Tämän viikon aikana testattu uusi jako tuntuu todella hyvältä, eikä mitään valittamista ole ilmennyt. Innostuksen kanssa on hieman ongelmaa, sillä kuten aiemmin tuli ilmi, yhtäkään kokonaista lepopäivää ei olosuhteiden pakosta siunaannu. Intoa riittää niin paljon, että treenien jättäminen suunniteltuun määrään tuntuu vaikealta. Ja vaikka ketoosilla olenkin, energiaa vain tuntuu pursuavan joka tuutista... :-D Jatkossa luultavasti joudun sen jo ennalta suunnitellun ratkaisun eteen, että puristan useampana päivänä kaksi treeniä samalle päivälle, jotta vapaapäiviä tulisi yhdestä kahteen viikolle. Toivotaan, että suunnitelluilla treeneillä ja riittävällä proteiinilla saan pidettyä yllä yläkroppani etumatkaista kuntoa, sillä kalenteriin ei vain voi enää suunnitella lisää treenejä.

Erityisesti psykoterapiapäivät ovat raskaita. Kyseessä on henkinen urheilusuoritus, ja mitä enemmän tutustuu itseensä, sitä raskaammaksi se käy, kunnes lopulta helpottaa. Psykoterapian päätteeksi omaan parhaan tarmon taistella itseni läpi aerobisesta. Istunnoissa itsestäni purkautuu paljon erilaisia energioita, eikä vähiten negatiivisia. 45 minuutin päätteeksi olen vihdoin saanut mieleni puhtaaksi kaikista aiheisiin liittyvistä ajatuksista, ja olen joka viikko valmis jatkamaan elämääni vahvempana kuin ennen.

On myös ensimmäinen ketoosini, jossa kaikki on suunniteltu a:sta ö:hön etukäteen. Ruoka-aineet, syklit, tankkaukset... Välillä poden epäuskon hetkiä ja joitakin houkutuksia, mutta uskon tämän menevän ohi, kuten aina ennenkin :-) Tankkaan olostani riippuen puolentoista tai kahden viikon välein, ja tällä hetkellä hiilareiden saantini on päivää kohden 35-38 grammaa.

Yksi monista ilonaiheista on uusi kesätukkani ! Kävin FC Javecossa yhteistyön merkeissä Ida Helmisen käsittelyssä uudistamassa jo aikansa eläneen hiustyylini ja annoin Idan leikata melko rohkeasti pois pituudesta. Samalla värjäsimme, sävytimme ja laitoimme Olaplex -käsittelyn hiuksiani eheyttämään. Totuttelen nyt lyhyempiin hiuksiin, mutta pakko sanoa, että kokonaisuuteen tuli huimasti eloa värin ja leikkauksen myötä. Olen enemmän kuin tyytyväinen :-) !

P6270026fhgjklhj

13617489_1650398955182530_2048692328_n

#LITTLEHOLIDAYS

P6290041 (2) P6290042 (2) P6290051 (2) P6290053 (2) P6290061 (2) P6290065 (2) P6290070 (2) P6290086 (2) P6300107 (2)