TREENIPLÄÄNIT

Miltei viikon mittainen löhötauko on piakkoin päätöksessään ja on aika suunnistaa kotiin. Takana yksi ainoa melontareissu, satunnaista kävelyä ja muutamasti ravatut kierreportaat. Ja vaikka tarkoitus olikin levätä kokonaisvaltaisesti koko kehon ja olemuksen voimin, eivät liikuntamäärät silti päätä päässeet huimaamaan. Maanantaina tiedossa paluu normaaliin ruokavalioon, ja vaikka motivaatiota kera pettämättömien taustatukien löytyykin, usko omaan jaksamiseen uupuu. Energiatasot huitelevat luultavasti melko alhaisissa lukemissa lähiviikkoina, mutta saadakseen jotain, on jotakin myös annettava.

Vielä minulla ei ole aavistustakaan siitä, mistä helvetistä puserran energian tuleviin treeneihin. Tiedän pystyväni, kun ryhdyn tositoimiin, mutta vielä tänään usko horjuu. Uudessa jaossa pääpaino on jaloissa, sillä kunnollista kehitystä niiden osalta ei ole tapahtunut enää aikoihin. Treenit koostuvat jalkojen osalta hikoilusta kahdesti viikossa salilla ja kolmesti ratsastuksen yhteydessä. Jalkoja tullaan treenaamaan nyt tarkemmin kuin koskaan aiemmin, eivätkä ne milloinkaan ole olleet vahvuuteni synnynnäisistä syistäni. Mahdollisuukseni rajoissa rutistamme jaloistani irti kaiken, mitä minulla on antaa.

Samaan aikaan olisi tarkoitus panostaa aerobiseen tekemiseen rutkasti nykyistä enemmän. Nähtäväksi jää, mihin väliin seitsemän treenipäivän lisäksi kykenen ujuttamaan enää lisää aerobista, vai onko käyttöön otettava vanha tuttava, "kahdesti päivässä salille" -toimintamalli. Tällä taktiikalla tosin kaiken muun lisäksi aikataulu käy melko lailla tiiviiksi. Oikeanlaisella aikataulutuksella ja riittävällä järjestelmällisyydellä, sekä kunnollisella yöunista huolehtimisella uskon kuitenkin pystyväni kaikkeen samanaikaisesti.

Jo usean kuukauden ajan vihotellut takareisi ei ole antanut lopulta piiruakaan periksi - huomattavissa on ollut vain hetkellistä helpotusta, mutta treenimäärän lisääntyessä oireet ilmenevät jälleen. Pahinta on, ettei sille oikeastaan voida tehdä mitään. On treenattava tarpeeksi, mutta osattava kuunnella itseään pitääkseen kivut kurissa.

Kuin onnenpotkusta aloitan kuitenkin viikkoni lihashuollolla ennen edes pääsyä salille asti. Ranka liikkeelle ja uusi startti treeneihin ! Palataan pian, mukavaa viikkoa kaikille. Pitäkää kylliksi huolta itsestänne :-)

#PADDLING

IMG_5957 (2) IMG_6072 (2) IMG_5968 IMG_6092 (2) IMG_6094 IMG_6111 IMG_5948 IMG_5940

IM ON MY WAY

IMG_5825 (2) IMG_5818 (2) IMG_5542 (2) IMG_5538 IMG_5544 (2) IMG_5712 (2) IMG_5717 (2)

"MÄ EN LAITA VIESTII, KÄÄNNÄN KOVEMPAA MUSIIKKII"

Töttöröö ! Tuntuu aivan kuin eläisin jonkinlaisessa putkessa näinä päivinä. Minuutit, tunnit, päivät, viikot vierivät ohi huomaamatta ja pian on jo juhannus. Yritin loppuviikosta katkaista ajan huomaamattoman kulun nukkumalla keskiviikkoaamuna pois univelkojani, mutta kellon sijaan heräsin ärtyneeseen viisaudenhampaaseen seitsemän paikkeilla. Tämän johdosta heräsin seuraavana aamuna kahdeksaksi soittelemaan kiireaikaa hammaslääkäriin ja jonotin parisen tuntia Acutassa. Purskutan vuoroin suuvettä, vuoroin vedän kolmesta neljään kuusisataista buranaa päivässä.

Tällä viikolla on tapahtunut niiiiiin paljon ! Sain maanantaina viestin "Unski tulee huomenna !" Ja voitte tuskin uskoa, miten täpinöissäni olin seuraavaan päivään asti :-D Tiistaina säntäsin illalla tallille Unskia vastaan ja ensimmäisen kerran ratsaille nousin jo torstaina :-) Jessus, että Unskissa oli virtaa :-D

Seuraavalle päivälle oli tiedossa ratsastuksenopettajan pitämä tunti vuokrahepallani toisella tallilla. Olen tuskin koskaan ollut jonkun pitämään tuntiin yhtä tyytyväinen :-) Tuntuu siltä, että kyseisen opettajan tunnit ovat enemmän kuin täysosuma meille ja yhteistyöllemme ! Poni oli jälleen käsittämättömän hieno ja toimi pienistä möröistä huolimatta niin hyvin, etten voisi olla kuin tyytyväinen :-)

Lämmitin sentään keskiviikkona pitkästä aikaa saunan päästääkseni irti väsymyksestä ja sekavista ajatuksistani edes hetkeksi. Spotifysta pauhaamaan pelkkää pianon pimputusta ja viulun vinkunaa, saunajuoma kohdalleen ja avot !

Ei jotain hyvää, ellei jotain huonompaakin. Pari viimeisintä päivää olen kriiseillyt melko voimakkaan ahdistuksen kourissa ja näin ollen myös tunne dissosiaatiosta vahvistuu entisestään. Olo tuntuu levottomalta, hermo on todella kireällä, jopa ilman sen erityisempää syytä, ja on vaikeaa saada mistään konkreettisesta kiinni. Jopa nyt väsäämäni teksti vaikuttaa mielestäni enemmän oksennetulta sisällöttömältä luettelolta, kuin ehyeltä kertomukselta viikostani... Mutta realismi huomioonottaen julkaiskaamme myös tällaiset tekstit, sillä tämä jos mikä on arkipäivää ja tavallista elämääni dissosiaation kanssa.

Huomenna käännän nokkani kohti Viitasaarta vuoden ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen, joten on herättävä ajoissa pakkaamaan, sillä sekin on kehnon fiilikseni vuoksi jäänyt lähipäiviltä tekemättä lähes kokonaan. Suunnitelmissa on kuvata paljon, bloggailla ajan kanssa, meloa, viettää rentoa irtiottoa arjesta, ottaa aurinkoa ja vain nauttia hyvästä seurasta muutaman päivän ajan, -ehkä myös nukkua edes yhtenä aamuna rajattoman pitkään ! Palaan siis asiaan Viitasaaren asetuttuani. Hauskaa ja energiarikasta viikonloppua kaikille :-)


  IMG_5175 (2) P6081211 (2)