DON'T REGRET, JUST LEARN AND GROW

Moikka ! Ehdinpä pikaisesti raapustaa hieman postausta ennen kuin Sami heräilee, ja suuntaan treenaamaan.

Olen viettänyt suht' rentoa ja rentouttavaa viikonloppua, mutta jälleen pari vapaapäivää tuntuvat todella lyhyeltä ajalta. Onneksi montaa päivää viikonlopun päätteeksi ei tarvitse tsempata, ennenkuin on tiedossa mökkeilyä pariksi päiväksi perheen kesken. Suunnitteilla lähiviikoille on myös reissu Viitasaarelle. Olen kaivannut niitä maisemia ja kaikkea sitä rauhaa, kera tietoisuuden siitä, ettei ole kiire mihinkään !

Piipahdin keskiviikkona marsujen kanssa eläinlääkärissä ja toivotusti käteen napsahtivat terveen paperit kaksinkertaisena. Sairaskertomukseen jätettiin kuitenkin pieni vara siitä, mikäli hengitysäänet muuttuisivat, olisi tultava takaisin. Tuntuu helpottavalta, että aamuisin voi nukkua kellon soittoon asti heräämättä siihen, että joku hengittää niin äänekkäästi, että jo pelkän puolesta pelkäämisen ja stressin vuoksi on mahdotonta nukahtaa uudelleen. Sinnittelin miltei kuukauden kuunnellen erinäisiä vaihtelevia hengitysääniä, joten väistämättä oleskeluni kotona on vielä korvat pystyssä päivystämistä, mutta päivä päivältä vain paremmin olen saanut itseäni irti ajatuksesta, että hengitystieinfektio palaisi takaisin. Eilen huokaisin syvään helpotuksesta, kun pieni Into-Elmeri levittäytyi sohvalle viereeni sammakkopötkötykseen, ja veteli tasaisesti hengitellen sikeää untaan 

Olen käynyt ahkerasti viikoittain vuokraponillani ja yhteistyö vain paranee entisestää. Kirjoitan aiheesta täpinöissäni siksi, että viimeksi perjantaina käydessäni en olisi voinut olla ponista ylpeämpi ! Alla vapaapäiviä ja odotettavissa vauhdikasta menoa, mutta muutaman mörön selätettyään poni toimi täydellisesti ja teki moitteetta kaiken sen, mitä siltä vaadittiin. Olen alusta asti ihaillut sen työmotivaatiota.

 Odottelen malttamattomana Unskin saapumista Ylöjärvelle laiduntamaan. Katsellen kesää eteenpäin, tuntuu jäljellä oleva aika todella lyhyeltä, eikä olisi valmis hukkaamaan päivääkään. Hypin paikallani malttamattomana hokien "tule jo kotiin, tule jo kotiin..." :-D Ja joo, myönnettäköön, että pommitin postauksen valmiiksi saatuani Rosaa viestillä "joko Unski tulee pian kotiin?" :-D

Heppatyttö henkeen ja vereen kiittää ja kuittaa, nauttikaa täysillä ensi viikon helteistä ! Palataan asiaan, kun jälleen kotiudun 

  13312783_1638574079698351_3418674587499478967_n

C. IIDA J.

IMG_4775 (2) IMG_4777 (2)

YKSI VAPAAPÄIVÄ, KIITOS !

P5230746 (2) Kiidän jo hyvillä mielin parhaillaan pintaansa pitävän stressijakson loppusuoralla kovaa vauhtia ja maali häämöttää. Unettoman putken katkaisi ihanasti juuri oikealle paikalleen osunut vapaa viikonloppu. Lauantaina heräilin kellon soittoon, mutta en lainkaan liian aikaisin. Puoli unessa kiskoin vaatteet niskaani, söin aamupalan ja lähdin suunnistamaan kohti Verkatehtaankatu 5:sta, eli FC Javecoa.

Ihana Ida varasi minulle ajan kasvohoitoon, jossa huomasin unohtaneeni täysin ajankulun ja kaiken mieltäni viime aikoina askarruttaneen. Lähes kaksi tuntia lämpimän viltin alla, ja kaikki oleellinen huolehdittiin saumattomasti puolestani. Kahdessa tunnissa ehdimme tehdä niin mekaanisen pudistuksen kuin kulmien ja ripsienkin värjäyksen, kera niska- ja hartiahieronnan.

Sain hoidon aikana paljon tietoa erilaisista puhdistuksissa käytetyistä aineista ja yllätyin positiivisesti niiden puhtaudesta ja kotimaisuudesta, jopa ottaen huomioon niiden edullisen hinnan. Tarkoin harkittuja pakkausmateriaaleja, aitoja tuotteita suomalaisista marjoista ilman välikäsiä muissa maissa, sekä lisäämättä ylimääräisiä hajusteita. Hoidon suoritti taitava ja aidon ihmisläheinen, ihana Sofia !

Pyhitin sunnuntain levolle, jääkiekolle, ruoanlaitolle ja siivoamiselle ja näin ollen jäivät viikonlopun treenitkin väliin. Treenien sijaan nukkuminen pitkään teki todella hyvää ja tunnen jälleen olevani enemmän elossa ! Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon :-) Nauttikaa elämästä täysillä ! 

P5170625 (2)

PARVEKEUNELMIA

Ehdin kuin ehdinkin Suomen pelin päätteeksi vielä täpärästi tämän päivän puolella kirjoittelemaan hieman uudesta parvekeprojektistani, jonka kunniaksi huomenna kilistelen ja grillaan hyvässä seurassa :-)

Aiemmin parveke toimitti virkaansa oikeastaan vain niiden tavaroiden säilyttämisessä, joille ei löytynyt paikkaa sisältä asunnosta. Olisi ollut loppujen lopuksi melko typerää jättää kaikkia niitä neliöitä hyödyntämättä oleskelutilana, joten kesän koittaessa mieleni täyttyi erilaisista tuunausideoista, maalausprojekteista ja viherasetelmista :-)

Vaarini poismenon jälkeen osoittautui korvaamattomaksi itselleni säilyttää jotakin, joka muistuttaisi aina hänestä. Lopulta kotiini päätyi vaarini vanha keinutuoli, jossa hänen muistan usein istuneen. Alkuperäiseltä väriltään keinutuoli oli kellertävää puuta, ja päällä oli hyväkuntoinen lakkaus. Päädyin lopulta maalaamaan keinutuolin pohjamaalilla ja toisen kerroksen väriksi valikoitui juuri sellainen harmaa, joka liittyy vahvasti mielikuvaani vaarista.

Samalla kesämökkimme perukoilta parvekkeelleni tiensä löysi myös vanha, mutta todella hyväkuntoinen saunan porras, joka komeilee nyt paikallaan valkoisena ja sen päälistä komistaa vanha ikkuna, jonka somisteena poistokuva "tässä kodissa asuu rakkaus". Jotta kalusteiden sekaan saatiin eloa, tarttui Plantagenista ja Prisman yrttihyllystä melko laaja kirjo vihreitä. Suurin osa on hyötykasveja, sillä sekä omassa ruoanlaitossa, että marsujen ruokavaliossa yrtit ovat oiva rahan säästökeino kasvattaa itse :-) Parvekkeen ovenpieleen sain kauan haaveilemani ikivihreän !

Toki myös istumatilaa löytyy enemmän, kuin mitä napsimani kuvat antavat ymmärtää, sillä kuvista puuttuu jo muuton yhteydessä hankkimani valkoinen parvekekalusto, -pöytä ja kaksi tuolia ikkunan edessä. Ja vaikka oivaa oleskelutilaa onkin parvekkeen täydeltä, myös marsuille on säilytetty oma, yli kaksi metriä pitkä tilansa parvekkeen vasemmasta sivusta. Voisin siis sanoa, että tällä ratkaisulla kaikki oleellinen on täyttynyt lähes olemattomalla budjetilla, panostuksella omaan kädenjälkeen ja mielikuvituksella, vaikka pieniä yksityiskohtia ja pastellisävyjä kankaissa vielä kaivataankin :-)

  P5120586 (2) P5120588 (2) P5120592 (2) P5170613 (2) P5170616 (2) P5170620 (2) P5170617 (2) P5170623 (2)


SOKERIVAPAUS


Moikka !

On jälleen syytä olla erityisen tyytyväinen itseensä. Olen saanut muutamassa päivässä paljon aikaan ja herkkulakkoni on pitänyt pintansa odotettua paremmin - treeni kulkee, eivätkä univelatkaan pysäytä minua toistaiseksi, vaikka väsymys matkassa osansa painaakin.

Ainoaksi sortumisekseni herkkulakossa on osoittautunut Äitienpäivänä nautittu jäätelö. Oikeastaan en voi sanoa kärvistelleeni makeanhimossa hetkeäkään. Ei vain ole tehnyt erityisesti mieli, ei edes silloin, kun olen nähnyt muiden syövän seurassani, -olen vain kohteliaasti kieltäytynyt ja ilman sokeria ja väriaineita oloni on huomattavasti puhtaampi.

Kävin torstaina Pella's cafessa tapaamassa ihanaa Iidaa. Vaikka en innokkaimpia kakkuihmisiä olekaan, ovat Pella's cafen juustokakut huippuhyviä, mutta tälläkin kertaa ainoastaan pidättäydyin vähintään yhtä maukkaassa cappuccinossa :-)

Latailen huomenissa blogiin kuvia parvekkeeni uudesta ilmeestä. Olen kunnostanut vanhoja huonekaluja ja muokannut tavaravarastosta viihtyisän lisähuoneen asuntooni. Tiedossa ovat keskiviikolle suunnitellut partsibileet osa 1/2, josta myös postailua myöhemmin !

  13260212_1634223660133393_293786069854431969_n

HALUAN OPPIA ELÄMÄÄN

Ajattelen elämääni usein sinne, missä olen jo saanut kaiken työn valmiiksi liittyen henkiseen selviytymiseeni ja siihen kuka olen. Tällä hetkellä minulta puuttuu täysin kyky pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä, millä minut on siunattu. Istuutuminen sohvalle ja kirjan aloittaminen on ylivoimaista. Haluan lukea, mutta en pysty aloittamaan tai en kykene muistamaan juuri äsken lukemaani. Enemmän kuin mitään haluan kirjoittaa, mutta en kykene keskittymään kylliksi. Välttelen hiljaisuutta ja omia ajatuksiani. Haluan keskittyä ja olla läsnä, mutta en osaa. Haluan löytää inspiraatioita, mutta sitä ei synny. Ylimääräinen hälinä täyttää kaiken mielessäni olevan tilan ja mikäli aivoistani vapautuu yksikin pieni paikka, täytän sen avaamalla radion ja kuuntelemalla turhanpäiväisiä rallatuksia. Pyrin toteuttamaan itseäni tekemällä käsin, - maalaan ja rakennan, jotta saan mahdollisimman paljon konkreettista aikaiseksi ja lisää olemassa olevia asioita vahvistamaan tietoista läsnäoloani. Olen onnellinen ja onnekas, mutta liian harvoin sanonut "kiitos, että olet". 

Haluan oppia elämään ja nauttimaan täysillä siitä kaikesta, mitä saan osakseni. Haluan olla myös toiselle ihmiselle läsnä ja antaa paljon itsestäni - kuunnella ja nauraa - itkeäkin, jos siltä tuntuu. Aiemmin irroittauduin tehokkaasti kaikista ja kaikesta, mutta tunnen olevani jälleen kyllin vahva ottamaan vastaan vuorovaikutusta muilta ihmisiltä. Olen toistaiseksi läsnä hyvinä päivinä pieniä hetkiä kerrallaan. Harvat ihmiset ovat sellaisia, joiden seurassa en jo puolen tunnin kohdalla ajaudu täysin omiin ajatuksiini keskittymättä lainkaan. Sisimmässäni olen pahoillani, mutta konkreettisella tasolla en voi lisätä käytettävissä olevaa energiaa tai keskittymiskykyä.

Psykoterapiapäivinä olen henkisesti liian lopussa voidakseni olla sosiaalisissa tilanteissa yhdessä muiden kanssa. Pelkään toisinaan monien ihmissuhteideni kärsivän jaksamisestani tai pikemminkin sen puutteesta. Silti samaan aikaan en kaipaa tulla erityisesti ymmärretyksi tai keskustella ajatuksistani kenenkään kanssa. Toivon olevani rakastettu siinä määrin, missä tällä hetkellä olen omana itsenäni olemassa. Pidän kynsin hampain kiinni minulle rakkaista asioista, sillä tuntuu vihdoin siltä, etten ole valmis luopumaan mistään.

Ajattelen usein, että olisinpa soittanut useammin ja kieltäytynyt harvemmin tapaamasta. En vain ole saanut mitään irti itsestäni. Tunnen olevani onnekas, kun paikkaani on pidetty avoinna ja olen edelleen tervetullut ihmisten luo, joita en ole tavannut kuukausiin. Onneksi olen ymmärtänyt pyytää anteeksi ja kertonut rakastavani kaikesta huolimatta. Silti tiedän, etteivät kaikki asiat riipu tai johdu ainoastaan minusta.

 Odotan pian alkavaa kesää enemmän kuin mitään muuta vuosiin. Pitkiä maastolenkkejä elämäni yhden tärkeimmän voimavaran seurassa ja taas hetkisen ne kaikista rakkaimmat ovat tavoitettavissa ja tavattavissa. Tuona aikana kaikki on pienen hetken kuin ennenkin. En oikeastaan osaa sanoa tai löydä sanoja sille, että ikävä kaikkia tuohon jengiin tavalla tai toisella liittyviä on mieletön. En halua tai aio ajatella syksyn saapumista lyhyen kesän päätteeksi, vaan suunnistaa sydän auki kohti suuria suunnitelmia ja sitä tunnetta, että tietää kuuluvansa jonnekkin.

Haluan elää jokaisen päivän läsnä olevassa hetkessä, hyvästellä kuin viimeistä kertaa - ottaa riskin ja katsoa tapaammeko jälleen seuraavana vuonna uudelleen. Aion nostaa itseni suosta elämään tavalla, jonka seurauksena en enää löydä itseäni miettimästä sitä, kunpa olisin ollut enemmän läsnä.

  420694_10200501568795099_104324660_n

HAASTEIDEN TOUKOKUU

Viikonloppu on ollut yhtä pyöritystä. Silmäpussit laahaavat maata ja univelkaa on kerääntynyt riittävästi. Perjantai-iltana täysin yllättäen suunta kohti eläinlääkärin päivystystä ja sunnuntaina Hämeenlinnan Hattulaan hakemaan lisää antibioottia. Alkuviikko tuntuu siunaukselta ja vihdoin arki näyttää asettuneen entisiin uomiinsa. *koputtaa puuta*

Suurin hätä osuu tietysti juuri päivystysaikaan, eikä terveyttä voi ryhtyä rahassa mittaamaan. Halvin ei välttämättä ole paras, eikä kalleimmastakaan ehkä saa juuri tarvittavia ratkaisun avaimia. Pallottelu eri eläinlääkäreiden välillä on tuntunut loputtomalta suolta. Yksi ei pysty sanomaan yhtä, toinen ei toista, mutta jokainen osaa veloittaa silti "eioosta" mittavan korvaussumman ja kun vastausta ei löydy, kokee itse itsensä ja panostuksensa täysin riittämättömäksi. Ainakaan viikonlopun kulkua ei voi syyttää yllätysten ja vaihtelun puutteesta !

Sain viime kuun lopulla idean haastaa itseäni liikuntaan ja terveyteen liittyen. Ensimmäinen ajatus oli sokerittomasta kuukaudesta, mutta ideasta puuttui enää vain haaste, joten lopulta kohteeksi valikoitui kokonaan herkuton toukokuu. Toinen haaste on henkilökohtainen tavoite liikunnan saralla. Olen kiinnostunut entistä enemmän ottamaan normaalin treenini ohelle kehonpainoharjoittelua. Leuanveto on jäänyt viime vuosina täysin ja tästä syystä 31 päivän aikana haastan itseäni päivä päivältä eteenpäin leuanvetoharjoituksissa. En määritä itselleni tiettyä lukumäärää yhdestä ylöspäin, vaan tärkeintä on kehittää itseään jatkuvasti matkalla kohti tavoitetta. Mitoitan haasteen itselleni myös niiden realiteettien mukaan, millaista työmäärää normitreenin ohella kykenen toteuttamaan. Tiedossa on myös tuleville kuukausille lisää henkilökohtaisia liikuntahaasteita - pysykää kuulolla ! :-)

  13094275_1629211580634601_5039947123361254160_n