UUSIN ODOTUKSIN VUOTEEN 2017


Ajatus ohi pyyhältäneestä joulusta tuntuu vieraalta. Poikkeuksellisesti tänä vuonna en ehtinyt lainkaan valmistautua henkisesti jouluun, kuten yleensä tapahtuu aivan itsestään. En hankkinut mielikuvituksellisia lahjoja, tai vuorannut kotiani joulunpunaiseen. Onneksi kaikki tekemättä jäänyt on asian ytimessä vain ylimääräistä totuttua tapaa. En edes muistanut millään tavalla kaikkia ihmisiä ympärilläni, joita olisin halunnut kuluneesta vuodesta kiittää. Uskon kuitenkin, että jokainen heistä tietää ja tuntee olevansa korvaamaton. Mikä tärkeintä, en ehtinyt edes rauhoittua hiljaisuutta kuuntelemaan. Suunnitelmissa oli paljon, mutta suurinta osaa en ehtinyt tai jaksanut toteuttaa, sillä kaikkea muuta loppuvuoteen mennessä valmiiksi saatavaksi on vielä runsaasti jäljellä tänäänkin.

Vietin aaton, ja pari sitä edeltävää päivää rauhakseltaan perheen kesken. Eilen palatessani takaisin, iski pakottava tarve purkaa kaikki laukut, ja järjestellä koti sellaiseksi, että voisin käpertyä sohvan nurkkaan, ja nauttia pienenkin hetken pysähtymisestä yksin ennen arjen alkamista. Lopulta siivosin, ja järjestelin kotiani iltakymmeneen. Ollessani muualla, kaipasin paljon yksinäisyyttä, mutta kotiin tullessani en enää osannutkaan nauttia "tekemisen puutteesta". Näin käy usein silloin, kun vuoden loppuun kasautuu paljon tekemistä, mutta juhlapyhien vuoksi kaikki keskeneräinen siirtyy usealla päivällä, ja pari päivää siinä välissä pitäisi äkkiseltään osata irrottautua kaikesta meneillään olevasta. 

Silti huolimatta tästä kaikesta, oli hauska viettää aikaa Äidin kanssa kahdestaan, rauhassa ilman mitään aikatauluja tai päällekkäisiä suunnitelmia. Ehdimme tavata aivan liian harvoin ottaen huomioon sen, miten läheisiä olemme. Vaikka asumme samassa kaupungissa, välimatkat ovat olleet ilmeisesti mielestäni loistava tekosyy siihen, että olen saanut keskittyä sokeasti omiin tavoitteisiin, havaitsematta lainkaan sitä, miten paljon minua usein tarvittaisiin jossain aivan muualla.

Vaikka en varsinaisesti usko lupauksiin uusille vuosille, kulkee elämäni useista syistä ns. kuukauden sykleissä, ja aikaa läsnäolemiselle on havaittavissa tammikuusta eteenpäin. Vielä kovin selkeänä en näe edessäni tapaa, jolla saisin jaettuani huomioni niin useaan suuntaan kuin tahtoisin, mutta uskon ajan näyttävän. 

Vuosi 2016 ei ollut yksi helpoimmista, ja varmasti muutoksen itsessäni huomaa. Olen ollut hiljainen, ja jaksanut hymyillä paljon entistä vähemmän. Olen seissyt taustalla, ja kerännyt voimia selviämiseen. Into ja inspiraatio ovat tehneet kuolemaa jo pidempään. Ei ole sanottavaa, kun ei edes tiedä, mitä itse ajattelisi. Huomisesta on kuitenkaan turha kantaa huolta, sillä vain tänään voin elää. Tiedän auringon nousevan vielä huomennakin, ja tavoitteiden saavuttaminen pisteeseen ennen tämän vuoden takapakkia ottaa aikansa. Nousen hiljaa jaloilleni varmistaen, että otan harteilleni ainoastaan jotain sellaista, josta nykyisillä voimillani pystyn ottamaan vastuun. Uskallan yhä uudelleen ylittämään itseni ja näin ollen saamaan kehitystä aikaan. 


Vaikka kulunut vuosi otti minulta paljon, paljosta tulee olla onnellinenkin. Vuosi toi mukanaan todella tärkeitä uusia tavoitteita, ihmisiä ja eläimiä. Osa kulkee matkassa mukanani, ja lopuista tarttui paljon muistoja ja korvaamattomia oppeja tulevaan. Olen joutunut opettelemaan paljon nöyryyttä ja malttia tällä matkalla. Ja pakko myöntää, että loppuvuosi kasvatti minua puoli metriä aikuisemmaksi. Onneksi siitä huolimatta hyvässä ja pahassa törmään edelleen päivä toisensa jälkeen sisälläni asuvaan levottomaan lapseen, joka on valmis jatkuvasti oppimaan uutta ! Uskon, että kaiken pahan jälkeen on käytössäni paljon hyvää tulevaisuuttani ajatellen :-)

Toivottavasti myös juuri sulla, joka nyt luet tätä postausta, on ollut tavoitteiden ja unelmien täyteinen vuosi huolimatta kaikesta muusta. Toivottavasti olet saanut itkeä ja nauraa, yksin ja yhdessä :-) Onnea vuodelle 2017 ihan jokaiselle !

Cherish your beloved ones

SHE KNOWS NO LIMITS


"You should know you're beautiful just the way you are"

Yhteistyössä : RIVA Clothingeettisyyden ja ekologian puolestapuhuja, suomalainen tuore ja nuorekas vaatemerkki





NOPEAA KUULUMISSUMMAILUA

Ompa aikaa vierähtänyt siitä, kun viimeksi vierailin liiaksi unohdetun, mutta niin rakkaan blogini ääressä. Paljon on ehtinyt tapahtua tällä välin. Syksy ja alkutalvi ovat olleet monella tapaa raskaita, eikä energiaa ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Olen vaivoin suoriutunut harvakseltaan suoritetuista salitreeneistäni, ja mikäli en niitä ole jaksanut tehdä, kertoo se paljon minusta ja jaksamisestani. 

Monet asiat ovat muuttuneet täysin lähiaikoina, ja elän edelleen sen kaiken myllerryksen keskellä. Aika juoksee hurjaa vauhtia loppuvuotta kohti, ja vielä on paljon tälle vuodelle tarkoitettua tehtävää. Odotan joulua ja rauhan tuntua, kuten jokaisena vuonna aiemminkin. Joulun ruoka ja tunnelma saavat tsemppaamaan parhaillaan kuluvan vuoden viimeisetkin rippeet kunnialla päätökseensä. Lähden vuoteen 2017 takki auki ja pää edellä kohti uusia tuntemattomia seikkailuja. 

Tuntuu hurjalta ajatella, miten nopeasti kuluva vuosi on vierinyt, mutta paljon on tässä ajassa ehtinyt tapahtuakin. Uusien tuulien puhaltaessa on vihdoin onnellinen paikallaan siinä, minne on päässyt. Ihmiset, paikat, tekemiset ja asiat loksahtelevat hakuammunnan päätteeksi oikeisiin uomiinsa, ja parhaat ratkaisut löytyvät suurimmista muutoksista.

Palaan toivottavasti mahdollisimman pian takaisin kera uuden yhteistyökumppanini kanssa suunnitellun postauksen, ja luvassa on tällä kertaa vaateasiaa ! Siihen asti toivon pieniä valon pilkahduksia kaikkien tämän postauksen lukeneiden marraskuisiin iltoihin. Ja hei, kohtahan päästään jo korkkaamaan joulukuutakin. Miltäs kuulostaa? ;-)

HIGHROLLER WORKSHOP 7.11.2016


Sain viime maanantaina mahdollisuuden osallistua HighRollerin järjestämään workshoppiin. Pääsimme tutustumaan syvemmin rullailun saloihin, kuin koskaan itse olisi omatoimisesti osannut tehdä, ja erityisesti perehtymistä siihen, miksi kehonhuolto on tärkeää niin liikkuvalle kuin ns. vähemmän tavoitteelliselle arkiliikkujallekkin tai toimistotyöläiselle.

Openamme toimi aurinkoinen Jemina, ja tilat meille tarjosi Tampereen keskustan Fressi ! Henkilökohtaisesti olin tyytymätön Fressin asiakaspalveluun, sekä tilojen toimivuuteen.

Aluksi kuulimme nopean ja kattavan katsauksen siitä, mistä rullauksessa on kyse, mistä se on lähtöisin, ja mihin pyrimme kehossamme sillä vaikuttamaan. Käytyämme nippelitiedot läpi, siirryimme pohjetta esimerkkinä käyttäen syventymään erilaisiin rullauksen tekniikoihin, joita oli kaikenkaikkiaan viisi. Tekniikoiden oppiminen kymmenkertaisti rullauksen maailman !

Loppuajan workshopista käytimme eri lihasten läpikäymiseen oppimiemme tekniikoiden avulla, ja keskityimme löytämään erilaisia jumeja kustakin lihaksesta. Rullasimme mm. pakarat, pohkeet, takareidet, etureidet, ojentajat, hauikset sekä rintalihakset. Lopuksi siirryimme vielä matalan rullaversion avulla käymään läpi niska-hartiaseutua, sekä erityisesti kallonpohjia. Itselläni varsinkin lavat olivat rullauksen tarpeessa. Loppu rentoutti mukavasti, ja sain matkaani vinkin, joka on auttanut unen saannissa huomattavasti iltaisin. Niskoja rullaillessa saa ajatukset muualle, sekä lihakset rennoiksi ennen nukkumaanmenoa. 

Jatkoa workshopille on kuuleman mukaan luvassa, ja olenkin ilmiantanut innokkuuteni osallistua niihin jatkossakin. Sen lisäksi odotan innolla pääseväni tutustumaan uusimpaan rullamalliin, sekä siihen tulevaisuudessa ilmestyviin lisäosiin ! Mikäli kaupunkiisi osuu HighRollerin workshop, suosittelen ehdottomasti ilmoittautumaan rohkeasti mukaan oppimaan uutta :-) Mikäli et ole vielä hankkinut rullaa itsellesi, klikkaa itsesi HighRollerin sivuille tästä. Ehdit hyvin hankkia rullan vielä joululahjaksikin ystävälle tai vaikka perheenjäsenelle !

AVOIN KIRJE JOKAISELLE


Olen ollut aivan täysin romuna viime aikoina. Miettinyt kauan sitä, miten tulla kuulluksi. Ympärilläni olevat ihmiset eivät välttämättä ole lainkaan tietoisia fiiliksistäni, sillä en ole koskaan oppinut näyttämään sitä. Silti on vain otettava riski ja avattava suunsa. On kuin astuisi järven jäälle haparoivin askelin tietämättä, tuleeko yksikään askel kantamaan. Olen ollut aivan loppu, väsynyt, rikkinäinen, sanaton, hiljainen. Sellainen jälki olemassa olleesta ihmisestä, joka aikoihin peiliin katsoessa ei ole tunnistanut enää itseään. Peilistä katsoo väsynyt tyhjä kuori, joka ei ole onnellinen. Sellainen, joka kyseenalaistaa kaikkea - aivan kaikkea. Rakastetaanko minua tällaisena kuin olen? Ja se tärkein, rakastanko itse itseäni? Uskon ja tiedän, etten ole rakastanut itseäni näinä aikoina lainkaan riittämiin. 

Vaikeinta on selittää muille, mitä tämä kaikki tarkoittaa. Vaikeinta on kirjoittaa tätä tekstiä. Vaikeinta on, ettei saa sanotuksi kaikkea sitä tunnetta, jonka toivoisi saavan sanat lihaksi luiden ympärille. Mutta miten voi puhua, ellei saa mitään sanotuksi? Ei löydä sanoja, tai niitä ei vain ole olemassa. Miten voisi tulla ymmärretyksi, vaikka sellaisessa tilanteessa ymmärrystä ja rakkautta kaipaisi kaikista eniten... Miten voisi olla tarpeeksi muille sillä hetkellä, kun ei kykene olemaan tarpeeksi edes itselleen? 

Olen risteyksessä, jossa eteeni asettuu valinta siitä, aionko muuttaa elämäni suuntaa, vai pidänkö kiinni hyviksi todetuista asenteista ja toimintatavoista, jotka luultavasti eivät tule viemään minua kovinkaan pitkälle.  Olen päättänyt muuttaa suuntaa, ja siksi suurin osa uskomuksistani on mennyt uusiksi. Sen lisäksi olen joutunut tarkastelemaan mennyttä elämääni useammilta näkökannoilta, kuin asiat olen tuolloin itse kokenut. Uusi katselukanta on romuttanut paljon. Paljon mennyttä on pysynyt myös ennallaan, ja asiat näyttäytyvät nyt realistisemmassa valossa kuin ennen. Useille asioille ja muistoille on jopa vihdoin tarkoitus ja järjellinen selitys. Kyse on siis suuresta muutoksesta, joka vaikuttaa automaattisesti siihen, millaisena näen itseni, ja minne tulevaisuudessa toivon olevani matkalla. Siksi kaipaan usein voivani jutella ajatuksistani jollekkin, mutta jokaisen kierroksen päätteeksi päädyn siihen päätepisteeseen, ettei kukaan sellainen, joka ei ole kokenut samaa, voi lainkaan ymmärtää sitä, mistä on kyse. 

Pohjimmiltaan niin vahva ja itsenäinen nuori nainen on muuttunut pieneksi särkyväksi tytöksi, joka haluaa istua hiljaa paikoillaan, katsoa silmiin ja kertoa itsestään ja siitä, mitä tuntee. Jokaiselle minut oikeasti tuntevalle tilanne on uusi, ja jopa jollain tapaa pelottava, sillä minua ei ole totuttu näkemään tällaisena. Olen aina ollut se, jonka puoleen kääntyä, ja nyt olosuhteiden pakosta sellainen, joka pyytää muita kuuntelemaan hetken itseään. Enemmän kuin puhetta, kaipaan läsnäoloa ja tunnetta siitä, että ympärilläni on ihmisiä, joihin turvata, mikäli maa jalkojeni alla pettäisi.

Summauksena tästä kaikesta: varmistakaa, että voitte itse hyvin, ja pitäkää huolta toisistanne. Raivatkaa kalentereista tilaa läheisillenne ja kaikille heistä, joilla on väliä. Lopulta mikään ei ole tärkeämpää, ei varsinkaan mikään sen vuoksi tekemättä jäänyt arkinen asia. Ja mikä tärkeintä...sanokaa, että arvostatte ja rakastatte. Näyttäkää se !


Rakkaudella, Maiju Kristiina 

"VAMMAISEKSI EN ITSEÄNI TUNNE, VAIKKA VAMMAINEN OLENKIN"

Minut on lapsesta lähtien kasvatettu siihen, etten ole saanut mitään etuoikeuksia fyysisten rajoitteideni nojalla. Ala-asteella minulle asetettiin paljon odotuksia useasta suunnasta pitäen niitä kaikkia itsestäänselvyytenä. Minulle ei ole tarjoiltu mitään valmiina. Ei ole ollut pelkästään kyse siitä, että tekisi parhaansa, vaan suurimmaksi osaksi tuli pärjätä siinä missä muidenkin, omista esteistään huolimatta. Tämä kuitenkin kasvatti vain minusta minut, enkä tule koskaan katsomaan sitä kuin vahvuudeksi.

Törmään normaalissa arjessani usein tilanteisiin, joissa älykkyyttäni arvioidaan sen perusteella, olenko liikkeellä jalan vai pyörätuolilla. Liikun normaalisti suurimman osan ajastani jalan, ja pyörätuoli astuu avukseni ainoastaan pitkiä matkoja kuljettaessa. Minut on totuttu näkemään liikkeellä kävellen, ja siksi satunnainen pyörätuolin käyttö aiheuttaa hämmennystä, ja jopa puolitutuilta saan kuulla paljolti kysyttyjä kysymyksiä siitä, mitä minulle on sattunut. 'Ei viimeisimpään kahteenkymmeneen vuoteen mitään...' Usein ihmettelen, mitä kukakin tällä kyseisellä tiedolla edes tekee. Joka kerran hämmästyn kysymystä yhtä paljon, ja ainoa mitä saan sanotuksi on "...ei mitään, miten niin...?". Kunnes vihdoin muistan, mistä on kyse. Vammani ei ole elämäni keskiö, ja mikäli elän jossakin kuplassa, ovat kuplan ainekset jossain aivan muualla kuin fyysisissä ominaisuuksissani.

Kaupan kassat ovat klassisimpia paikkoja, joissa saan henkilökohtaista palvelua ehkä noin 55-prosenttisesti sadasta. Useimmiten vain silloin, kun olen liikenteessä yksin, tai vaihtoehtoisesti kävellen. Moikkaan itse, mutta minua ei välttämättä moikata takaisin, vaan tervehdykseni saa usein takanani seisova, itselleni tuttu tai tuntematon, jolla on linjalla omat ostoksensa. Siirryn maksupäätteen eteen ja seuraan ostosten kulkua hihnalla. Kaivan maksukortin taskustani ja odotan katsekontaktia, jonka vihdoin saan ensimmäistä kertaa käynnin aikana. Parhaassa tapauksessa myyjä kysyy takanani olevalta 'pakkaatko sinä hänelle, vai minä?' Huomauttaakseni olemassaolostani vastaan tähän nopeasti, ettei kenenkään tarvitse tehdä sitä puolestani, sillä selviän siitä ongelmitta itsekin.

Muita minulle vieraita asioita ovat yliholhoaminen tilanteissa, joissa olen selvästi ilmaissut haluni ja kykyni pärjätä yksin tästä eteenpäin, tai automaattinen oletus siitä, että ollessani paikoillani olen avun tarpeessa, eikä muita vaihtoehtoja ole. Näistä ongelmaksi kuitenkin koen vain tilanteet, joissa minua autetaan vastoin tahtoani. 'Avaanko sinulle oven?' Kiitos, mutta ei tarvitse. 'Avaan sinulle silti oven ja saatan sisälle asti.' Kiitos vielä, mutta en tarvitse saattajaa. Muutaman kerran olen löytänyt itseni sanomasta lopulta jopa melko töykeästi, että 'anna nyt jo olla'. Mielestäni kerta kieltäytymistä riittää vastaukseksi. Olen tottunut ratkaisemaan ongelmia itsekseni, sillä olen koko elämäni joutunut selviämään näin. Mikäli eteeni ilmestyy liian suuri kynnys pyörätuolilla ylitettäväksi, hyppään tuolista jaloilleni, ja nostan sen kynnyksen yli.

Tietysti kuten jokainen meistä, tarvitsen minäkin apua toisinaan, mutta tahtoni selviytyä yksin niin pitkälle kuin mahdollista, on suuri. En kaipaa erityiskohtelua pyytämättäni apua, vaan mielestäni jokainen ansaitsee tasavertaisen ja hyvän kohtelun omista ominaisuuksistaan huolimatta. En halua tulla taputetuksi päähän pelkkien niiden korttien perusteella, jotka minulle on jaettu tullessani maailmaan. Tekstistäni huolimatta älkää koskaan lakatko auttamasta ketään, joka mielestänne näyttää siltä, että saattaisi olla avun tarpeessa. Ihmisten kohtaaminen ihmisenä on se, jota tarvitsemme maailmaamme enemmän. 

PÅSTER, TAMPERE -ARVONTA


Sain vähän aikaa sitten toteutettavakseni yhteistyön design julisteiden mielenkiintoisesta maailmasta. Påster lahjoitti rakkaasta kotikaupungistani minulle pari julistetta kehyksiin laitettavaksi olohuonetta koristamaan, ja ilokseni saan arpoa myös kaksi julistetta lukijoilleni, sekä instagram -seuraajilleni ! Julisteen koko on 50x70 ja sen on suunnitellut turkulainen Krister Ehrlund. Julisteet painetaan mattapintaiselle julistepaperille. Aiheena siis Tampere, ja postauksen alla kuvat molemmista arvottavista julisteista. Molemmat kappaleet lähtevät samaan onnekkaaseen kotiin 

Tässä tulevat siis säännöt: voit osallistua arvontaan...

1. liittymällä lukijakseni blogissani
2. tai seuraamalla minua instagramissa nimellä @pikkuprincess
3. kommentoimalla tämän postauksen alle, oletko lukijani, vai seuraatko minua instassa, ja millä nimimerkillä
4. liittämällä kommenttiisi kuvauksen siitä, mistä huoneesta julisteet kotonasi löytäisivät paikkansa
5. lisäämällä vielä lopuksi mukaan sähköpostiosoitteesi

Arvonta suoritetaan torstaina 20.10.2016. Voittajalle ilmoitan sähköpostitse 20.10.2016 mennessä. Onnea kaikille osallistuneille arvontaan ! 




 

SAMI NURMI, BY : MAIJU KRISTIINA S.

IMG_7805 (2) IMG_7905 (3) IMG_7802 (2) IMG_7865 (2) IMG_7459 (2) IMG_7684 (2) IMG_8177 (2)

IIDA & SIIRI, BY: MAIJU KRISTIINA S.

IMG_7389 (2) IMG_7245 (2) IMG_7177 (2) IMG_7145 (2) IMG_7137 (2) IMG_7119 (2) IMG_7065 (2)

HAKUAMMUNTAA

Kesä on virallisesti ehtinyt päättyä ja syksy tekee vahvasti tuloaan. Käperryin hetkeksi peiton alle rästihommieni ääreen ennen nukkumaanmenoa. Puolitoista viikkoa flunssassa kasasi mukavan määrän tehtävää tuleville viikoille. Mielessäni on usein ollut postausten kirjoittaminen siitä, mitä kaikkea elämässäni tällä hetkellä tapahtuu, mutta koen, ettei sopivaa hetkeä ennen tätä ole ollut. 

Tulossa on hauska viikonloppu valokuvauksen parissa, huomenna tilauskeikka ulkoasua varten ja sunnuntain saankin poseerata Unskin kanssa kameran edessä, ja on mukava päästä pitkästä aikaa myös itse kuvattavaksi :-) 

Olen ehtinyt, ja ennen kaikkea jaksanut harrastaa ja panostaa viime viikkoina tehokkaasti kouluratsastuksen tiimoilla, ja olemme päässeet käymään viikoittain valmennuksissa, joka on tehnyt meille selvästi hyvää. Untamo alkaa työskennellä upeasti käyttäen kaikkia lihaksiaan, vauhti on pudonnut uusien kuolainten myötä normaaliksi ja pystymme harjoittelemaan kokoajan intensiivisemmin ilman ylimalkaista väsymistä, sekä sen tuomaa kuumumista ja tahtirikkoja, vaikka silti tietenkin näitä ongelmia ilmenee joka tapauksessa toisinaan. Kaiken sen vaaleanpunaisen hattaran keskellä poden pientä olkapää- & kylkikolotusta lennettyäni eilen vuokrahevoseltani laukasta katapultilla kaulan yli... Mutta kuten tavallista, perustelkaamme tätä tietoisella lajivalinnalla :-D 

Toivoisin pääseväni pian normaalisti treenaamaan, sillä stressi alkaa kasaantua turhan suureksi taakaksi harteilleni, enkä löydä tällä hetkellä mitään väylää sen purkamiseen. Toivon olemassa olemisen sietämätöntä helppoutta, mutta sen sijaan on vain jatkuvaa taistelua itsensä kanssa siitä paikallaan pysymisen vaikeudesta, että vuosikin olisi mahdottomuus. Ymmärrän kuitenkin venähtäneen lepojakson aiheuttavan suurimman osan malttamattomuudestani, mutta koira karvoistaan tulee tuskin koskaan pääsemään. 

Tietysti puolikuntoisena ajatus harhailee jo vahvasti treenien parissa, sillä ties milloin salille on viimeksi ollut edes asiaa. Kaksi viikkoa sitten kävin pumppaamassa kevyesti jalat, mutta sitä edellisestä treenistä minulla ei ole tallessa mitään muistikuvia... Ensimmäisellä viikolla oloni oli niin tukkoisa ja heikko, etten olisi voinut kuvitellakaan meneväni treenaamaan, mutta nyt kaasuttelen jo malttamattomana lähtökuopissani odottaen, että joku viheltää pilliin ja saan taas suorittaa itseni henkihieveriin tunteakseni olevani elossa... Hullua, eikö? :-D

14102471_1670557159833376_571402039532740703_n

BY: ANNIKA J.

IMG_3136 (2)
IMG_2848 (2) IMG_2879 (3) IMG_2891 (2)

BLOCKFEST 20.8.2016

Huhhuh ! Blockfest 2016 koettu ja siitä osittain ainakin toivuttu :-D Ehdottomasti paras festi koskaan, ja paras Blocki verrattaen aiempiin. Ympärillä kaikista parhaimmat ihmiset, parasta musiikkia, aurinkoa, naurua, laulua, hymyjä ja rakkautta, ruokaa, juomaa, tuttuja ja tuntemattomia, uusia ja vanhoja ystäviä... Eikä mitään puutu !

Ensi vuodelle suunnittelen kahden päivän lipun hankintaa, sillä tokihan 14.00-00.00 välinen aika jäi jälleen liian lyhyeksi ja yksi päivä oli aivan liian vähän :-D Ennen alueelle saapumista piti käydä tankkaamassa, joten mäkkärin kautta Ginaan, siitä nostamaan käteistä ja alueelle nauttimaan rennosta fiiliksestä ! Ehdimme juuri ja juuri Rähinän viimeisille biiseille ja siitä jatkoimme mm. Gettomasalla, Reino Nordinilla, Evelinalla, Brädillä, Elastisella, Mikael Gabrielilla, Nikke Ankaralla, Asap Rockylla, Post Malonella sekä tietysti Cheekillä ! Parhaan ja mielenkiintoisimman setin veti ehdottomasti Elastinen Lauri Tähkän ja Sami Hedbergin kanssa, ja ehdoton lempparini "Oota mua" myös kuultu ensimmäistä kertaa livenä ! Nukkumaan aamuviideltä ja herätys yhdeksältä, eikä haittaa :-) Oikeastaan koko festien aikana väsymys ei päässyt painamaan lainkaan. Sunnuntai kuluikin leppoisasti sohvan syleilyssä O.C:ta katsellen ja shoppaillen uutta lamppua olkkariin.

Nyt sytyttämään kynttilöitä pimenevään syksyyn kesän loputtua taas liian aikaisin. Alkuvuodesta uudet liput tilaukseen ja odottavin fiiliksin kohti seuraavaa kesää ja Blockfestiä :-) Mikäli törmäsimme, kommentoi tai käy seuraamassa esimerkiksi INSTAGRAMISSA klikkaamalla tästä, jotta voin mahdollisesti tunnistaa sinutkin :-) Kiitos vielä kaikille, jotka mahdollistitte tämän kaiken, love u !! xoxo

14102609_1667700050119087_8620809625317223285_n 14102259_1667699733452452_6969429533634918621_n 14102226_1667700036785755_3015956744532255891_n 14095872_1667699763452449_7848040580641002312_n 14089057_1667699766785782_2226144692718270050_n 14079835_1667699900119102_3611907363108584628_n 14063801_1667699953452430_6178828287401464144_n 14055108_1667699966785762_3146920535292676010_n 14045613_1667699956785763_4610738238093890089_n 14040184_1667699726785786_7922896658436364261_n 14039965_1667699686785790_5434444555571610900_n

KUUKAUSI PUHELINKUVINA JA LIIKAA SELFIEITÄ

Kuluva kuukausi on pitänyt sisällään ihania vanhoja ja uusia ihmisiä, hauskoja muistoja, sekä myös niitä ikäviä sattumuksia ja riittämiin ongelmatilanteita. Syksy alkaa näkyä ja tuntua, mutta kuten sanottu, "vielä on kesää jäljellä" ja kohokohta on vasta tulossa ! Tässä kuitenkin otoksia kuukauden ajalta. Kuvia, jotka kaivoin puhelimen muistin syövereistä ja hymyilin muistellessani näitä hetkiä ja tapahtumia ihmisineen :-)
Niin paljon rakkautta ! Kiitos, että olitte ja olette 
  13873079_1663188630570229_1931745282829735779_n13882484_1663188633903562_359990108716556463_n 13886980_1663188730570219_6982502659524700462_n 13895115_1663080807247678_2794848055549136169_n 13924890_1664565100432582_12250753351604845_n 13924923_1663190477236711_774152600741483635_n 13925260_1663899240499168_4911793023040294805_n 13934840_1663188720570220_1299018732403913661_n 13934933_1663188780570214_1095223431167086196_n 13939609_1663188783903547_6347771878872243766_n (2)

LAATUA KEHONHUOLTOON HIGHROLLERILLA

P8060259

SISÄREISI

Varsinkin viimeisimpien kuukausien aikana jalkojen huolto on korostunut merkitykseltään arjessani. On välttämätöntä venytellä ja rullailla, jotta pysyy toimintakunnossa ajatellen seuraavan päivän treenejä. Highrollerilla jopa sisäreisien rullaus käy vaivattomasti !

P8060255

ETUREISI

Iki-ihana etureisi, joka ottaa itseensä lähes jokaisen jalkapainotteisen treenin yhteydessä... Tällä tavalla rullaaminen oli ikävintä ja ihaninta koskaan, eikä etureisiin tule enää käytettyä pehmeämpää rullaa.

P8060243

POHJE

Jostakin syystä pohkeeni ovat lähes aina erittäin arat. Mitään toimintaa niissä itsessään ei varsinaisesti suoraan ole, mutta rasittuvat selvästi kyllä muun treenin ohessa. Pohkeet ovat ehkä kaikista kivuliaimmat käsiteltävät viikottaisissa lihashuolloissa, enkä voi sanoa nauttivani niihin koskemisesta koskaan...

P8060269

OJENTAJA

Myös käsistä löysin jumisimman kohtani, jota oli helppo rullailla auki. Ojentajat rasittuvat tietysti usean treenin yhteydessä, eikä niiden availulle ole koskaan liikaa aikaa :-D

P8060279

SELKÄRANKA

Siirtykäämme viimeiseksi varsinaisesta lihasten huoltamisesta HighRollerin muihin käteviin käyttömahdollisuuksiin ! Itselleni selkärangan jumiutuminen on yksi suurimmista ongelmista, ja aiheuttaa unettomia öitä hermosärkyineen. Siksi on tärkeää, että on olemassa juuri oikeanlaiset mahdollisuudet rangan venyttämiselle sen käsittelyn ulkopuolellakin. Kotioloissa olen joutunut keksimään mitä ihmeellisempiä viritelmiä selän naksautteluun ja venyttämiseen, mutta HighRollerin päälle on helppo asettautua makaamaan, ja rulla aukoo jumit automaattisesti halutuista kohdista. En siis enää tarvitse sohvan käsinojille viritettyjä tennispalloja, mikäli hermosärky yllättää !


Olen tähän asti itseoppinut HighRollaaja, mutta alkutalvesta on tarkoituksenani osallistua myös varsinaiseen WorkShoppiin, jossa opin lisää rullan käyttömahdollisuuksista, ja toivottavasti pääsen perehtymään myös huomattavasti laajemmin esimerkiksi käden lihasten huoltamiseen. Lisää rullaamista tiedossa siis silloin ! Pitäkäähän siihen asti kehostanne huolta niin venyttelyn, hieronnan kuin rullauksenkin keinoin :-)

Tästä linkistä pääset valitsemaan itsellesi mieleisimmän HighRollerin !