XMAS PHOTOS

On mukava kirjoittaa pitkästä aikaa hieman kevyempää postausta kera viime aikoina nappailtujen kuvien ! Joulu on juhlittu ja katse on aika kääntää kohti ensi vuoden tuomia haasteita. Pakko myöntää, että odotan ensi vuotta innolla, sillä suunnitelmissa on vaikka mitä mukavaa, tuttua ja kasapäin uuttakin :-) Vietimme joulun kahdestaan mökillä Äitini kanssa ja ai että, miten hauskaa meillä jälleen oli, sain taas nauraa vatsani kipeäksi :-D Vitsailun lisäksi luimme paljon, katsoimme kaikki joulun hömppäohjelmat, söimme juustoja iltaisin, valmistelimme joulua, keskustelimme kaikesta elämän ja kuoleman välillä sekä nautimme rennosta ajasta ja hiljaisuudesta :-) Myös marsupojat olivat mukana joulun vietossa !

Huomenna taputtelemme joulun ja valmistaudumme tulevaan vuoteen viettämällä päivän kaupungissa, pyörähdämme mm. Ikeassa ja Ideaparkissa. Nähtäväksi jää, millaisia löytöjä teemme :-) Palataan pian 

  PC260634 (2)PC210570 (2) PC240608 PC270664 (2) PC270677

HETKI, JOKA KADOTTI ALLEEN ONNELLISUUDEN

Oletko koskaan miettinyt, millaiset tilanteet todella luovat perspektiiviä tosi elämälle? Millaiset asiat opettavat parhaiten tai miten pitkälle toisinaan tulee mennä ymmärtääkseen jälleen palan itsestään? Ehkä juuri positiivinen asenne toisinaan väsyttää kaikista eniten ja estää erottamasta omia rajojaan. Ehkä kaikki asiat eivät parane hymyilemällä tai eivät vain ole tarkoitettu päästäväksi yli ilman todellista pysähtymistä itsensä ja ajatustensa pariin.

Olin aikeissa kertoa pelkän synkän tarinan siitä, miten huomasin onnellisuuteni kaikonneen, mutta paremmin ajateltuna koko totuus ei olisi siinä. Totuus kuitenkin on, että aiottua pidemmälle en tämän hetken voimavaroillani päässytkään. Eräänä päivänä oivalsin väsymykseni määrän sekä sen, että pelkkä usko itseensä ei saa minusta riippumattomia asioita muuttumaan - elämäni löysi jälleen uuden näkökulman.

Podin pitkään sietämätöntä levottomuutta ja tyytymättömyyttä yksittäisiin elämäni osa-alueisiin ja tuntui, kuin olisin vain voinut vaihtaa kaiken elämässäni uuteen, sillä halua ja voimavaroja asioiden selvittämiselle ei enää tietyn rajan jälkeen ollut. Aikaa kului ja viikot vierivät. Vasta pitkän ajan kuluttua ymmärsin, mistä oli kyse. Yritin hymyillä läpi kaiken tämän ja katsoa eteenpäin, mutta jouduin lopulta toteamaan, etten enää ollut onnellinen. Vaikka yritin, onnellisuus ei vain asettunut paikoilleen.

Oikeastaan kosketus pohjaan osoittautui ainoaksi keinoksi, joka näyttäisi aikanaan kaiken elämäni sisällön täysin uudessa valossa itselleni. Kaikki oli muuttunut itsestäänselvyydeksi, vaikka näin ei saisi milloinkaan tapahtua, -oli kyse sitten mistä tahansa.

Koen, että itsestäänselvyyksien lisäksi elämässäni oli tapahtunut muutoksia sillä saralla, miten asioista itse innostuin. En keksinyt virikkeitä, joista itse pidin, vaan pidättäydyin asioista pelkän kiireen ja seuran puutteen vuoksi. Kuuntelin itseäni aivan liian vähän. Myös liika suunnitelmallisuus kaatoi mukanaan paljon. Kaavoitin elämäni, eikä mitään yllätyksiä päässyt enää sattumaan. Oli hetki, jolloin elämällä ei ollut tarjota muuta kuin se, jonka olin itse tarkoin suunnitellut. Kyllästyin tilanteeseen nopeammin kuin olin uskonut.

Pahinta on, että olin lopulta miltei täysin valmis vaihtamaan pois kaiken sen pysyvän, jonka kierrosten lisääntyessä luokittelin tylsäksi - kaiken sen, jota eniten rakastan, mutta jonka ajan myötä koin muuttuneen pelkäksi työksi ja vaivaksi mitättömine lopputuloksineen. Nähtyäni asian toisen puolen jälleen sellaisena kuin on, tuntuu naurettavalta, että edes koskaan harkitisin luopuvani esimerkiksi parisuhteestani, johon itselläni ei vain riittänyt voimaa panostaa. Toisaalta koko kyseinen ajanjakso herätti paljon ajatuksia opettaen minulle kokemuksena paljon itsestäni. Opin sanomaan itselleni, ettei kaikki mene aina ihan putkeen, ja se on toisinaan OK. Ajatella, opin antamaan periksi tahdonvoimalleni ääritilanteissa vasta 22 vuotiaana...

Näinä päivinä aion ottaa puheeksi jokaisen mieltäni vaivanneen asian, koskien erityisesti pitkään alamäkeä vierinyttä parisuhdettani. Silti samaan aikaan haaveilen suunnattomasti yksin kahvilassa istuskelusta ja pelkästä ajatusten kokoamisesta järkeviksi lauseiksi. Tulevaisuudessa aion nauttia elämästäni enemmän. Aion myös itkeä, mikäli kyyneleet ovat tullakseen. Miksi enää estelisin.

UUSI AAMUNKOI


"Jäi ahkera työsi muistoksi meille,
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit."


En vielä edes itse käsitä tämän päivän tapahtumia. Yksi puhelu, yksi viesti kuolemasta pudotti olemattomiin erään elämäni merkityksellisimmistä pohjista. Lähde, josta alunperin olen tahdonvoimani perinyt, on sammunut. Loputtomuutta on vaikea ymmärtää, saati pukea sanoiksi. Tiedän vastauksen jokaiseen itselleni esittämääni kysymykseen - näin on parempi, näin piti tapahtua ja kaikki tämä oli odotettavissa ennen pitkää. Kuolemaan ei voi varautua koskaan tarpeeksi.

Kaikesta huolimatta olen kiitollinen, että ehdimme vielä tavata. Mikäli en olisi ollut paikalla tuona perjantaina, olisi se varmasti ensimmäinen asia, jota olisin loppuelämäni katunut. Sinä päivänä ehdin toivoa parempaa huomista, vaikka hymyilin ja sain takaisin vain vakavan ja väsyneen katseen - en edes sitä hymyä, joka jo jonkin aikaa korvasi sanat, jotka osoittautuivat vaikeaksi lausua. Kerroin viimeiseksi tulevani pian takaisin... Kunpa olisin saanut sanotuksi jotain muuta. Kunpa olisin osannut kertoa, miten paljon arvostan.

Uskon edessäni olevan yhä edelleen monet itkut itkettäväksi ja asian konkretisoituvan itselleni vielä jonain päivänä, mutta siihen asti totean vain, että sydämeni on tyhjä ja surusta väsynyt. Toivon, että osaan elämässäni säilyttää viimeiseen asti tuon saman tahdonvoiman ja kerään matkan varrella itseeni sen saman rohkeuden, joka tänään ylitti pelon kuolemasta. 

Mikäli lasken yhteen tämän päivän antamia oppeja, tärkein on, että huominen tulee juuri sellaisena kuin on tullakseen, vaikka kuinka suunnittelisimme. Tämä ei silti vähennä arvoa siltä, että aina tulee tehdä parhaansa. Olennaista kai onkin, että huominen tulee aina, mutta mistään muusta emme voi varmuudella tietää.

SOKERISTA IRTAUTUMISEN MOTIVAATTORIT

Minä en ole riippuvainen sokerista ja koen olevani erittäin maltillinen sen käytön suhteen. Aina on kuitenkin parantamisen varaa, edes hieman !

Edellisten viikkojen aikana olen vähentänyt sokerit miltei olemattomiin. En voisi sanoa syöneeni kovinkaan monena päivänä edes pientä määrää epäterveellisyyksiä. Vaikutukset ovat suorastaan hypänneet silmilleni. Siispä avaankin teille, mikä juuri minut pitää irtautuneena sokerista:

1. Liiasta sokerista saan todella helposti päänsärkyä, -sokeri ei vain istu kehooni. Koen potevani usein ärsyttävän hiertävää päänsärkyä sokerin käytön lisääntyessä. Usein jopa niin, että edellisen illan roskatankkauksen jälkeen herään aamulla kuin krapulassa (jollaisena krapulan kuuleman mukaan käsitän) kamalaan päänsärkyyn... Heti liian sokerimäärän jälkeen poden myös oksettavaa oloa erittäin helposti. Ei kiva !

2. Herkuista erossa pysymisen ansioista kasvojeni iho voi huomattavasti paremmin. Kasvoni ovat aina teini-iästä huolimattakin olleet melko tasaiset ja puhtaat. Sokerin myötä olen kuitenkin huomannut, että finnejä ilmestyy riittämiin ja vastaavasti käytön vähentyessä ihoni on pysynyt tasaisesti erittäin hyvässä kunnossa esimerkiksi kuukautisista huolimatta.

3. Panostan entistä enemmän suuhygieniaan ja haluan myös ruokavalion avulla pitää tilanteen plussan puolella - turhasta sokerista erossa pysyminen on yksi parhaita ratkaisuja suun terveyden edistämiseksi.

4. Minulle ei tule ns. "jaksamattomuuspuuskia". Syön tasaisesti hyvää ravintoa, enkä nosta verensokeriani turhilla sokeripiikeillä. Pysyn virkeänä aamusta iltaan !

5. Aineenvaihdunnan ja yleisen olemuksen suhteen on huomattavasti tasaisempaa, eikä tule vastaan hankalia olotiloja. On tasaisesti nälkä ja oikean aterian jälkeen kylläinen olo, ei pistäviä vatsakipuja eikä ns. "tukkoisaa" oloa.

6. Liika sokeri kovettaa vatsaa, -vähentämällä ruoansulatus rullaa tasaisesti, suolisto pysyy terveenä ja hengitys raikastuu.

Kaikki nämä seikat ovat suoria otteita siitä, miten olen huomannut oman terveyteni parantuneen herkkujen vähentämisen myötä. Jokainen asia itsessään tsemppaa pysymään erossa sokerista, sillä terve ja virkeä olotila on parasta minkä voin omilla teoillani saavuttaa ! Toivottavasti tämä postaus kannusti juuri sinua kurkottamaan kohti terveellistä elämää :-)

PC110259 (2)

VIIME VIIKKOINA OLEN...

PicMonkey Collage1

1. Nauttinut vielä toistaiseksi hyvin paikallaan pysyneistä rakennekynsistä sekä ottanut ripsiini ensimmäistä kertaa kestovärjäyksen 2. Ollut makutuomarina Mroomissa 3. Sekä hankkinut että paketoinut kasan joululahjoja 4. Hyödyntänyt Kodin1:n avajaisaleja kahteenkin kertaan

PicMonkey Collage2
1. Kahvitellut ystäväni kanssa ja ihastunut Pellas Cafeeseen ! 2. Polttanut kynttilöitä, nauttinut kukista ja kodin jouluisasta tunnelmasta 3. Keksinyt jälleen uusia sisustusideoita ja vaihtanut järjestystä 4. Yrittänyt leipoa pipareita ja toisella yrittämällä onnistunutkin :-D

POSITIIVISTA MUUTOSTA

Lupaan yrittää, etten raapustaisi tästä tekstistä kovinkaan vaikeaselkoista. Paljon ajatuksia, joita tahtoisin avata, mutta haastavinta on pukea kaikki tämä sanoiksi vaikka haluaisinkin. Paljon pieniä palasia ajatuksista irrallaan, joista jokaisen tahtoisin saada kootuksi. Ensimmäistä kertaa minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitkä sanat valitsen.

Pitkän ajan jälkeen olen elementissäni, kirjoittamassa tätä postausta tavanomaisella paikallani makuuhuoneessa. Tuntuu vihdoin uuvuttavan taistelun päätteeksi siltä, että kaikki elämäni palaset ovat löytäneet oman paikkansa. Olisin epärehellinen väittäessäni, että kaikki olisi hyvin - kaikki on järjestymässä ja kuten yleensä kaikesta huolimatta, tälläkin hetkellä koen olevani erittäin onnellinen.

Huomaan suhtautumiseni kaikkeen jälleen muuttuneen näköiseeni suuntaan. Olen käynyt paljon keskusteluja elämästä, kuolemasta ja kaikesta niiden välissä. Tärkein kaikista kuitenkin on, että olen ollut paljon yksin. Istunut keskellä hiljaisuutta ja kuullut jokaisen äänen sisälläni antaen kaikille tunteilleni oikeuden - valvonut öitä uppoutuneena ajatuksiini. Tästä syystä tunnen itseni vapaammaksi kuin ennen, sillä jälleen käsillä on muistutus siitä, että vain itse voin tehdä ratkaisuni ja olla sitoutumatta sellaiseen, joka tekee minut onnettomaksi, tarttuen siihen uuteen mahdollisuuteen, joka säilyttää vapauteni ja mahdollistaa onnellisuuden.

Olen karsinut ympäriltäni paljon ja näin ollen myös saanut elämääni asioita, jotka ovat vaikuttaneet paljolti siihen, että ymmärrän enemmän sitä kuka olen ja miksi toimin kuten toimin. Tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut samaan aikaan arvostamaan jo olemassa olleita ystävyyssuhteita - he ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mutta jokainen heistä on minulle itselleni korvaamaton. He ovat niitä harvoja, jotka tahdon säilyttää lähellä, mutta silti sopivan etäisyyden päässä itsestäni.

Olen vihdoin löytänyt myös selityksiä sille miksi levottomuuteni kasvaa usein sietämättömäksi kun sitä vähiten odotan ja miksi viihdyn parhaiten yksin, sekä tarvitsen yksinäisyyttä ollakseni onnellinen. Kaiken tämän selvittäminen on vienyt oman aikansa, joka totta puhuen on tuntunut toisinaan melko pitkältä. Pystyn ajattelemaan selkeämmin jokaista valintaani ja tunnen kaikki päätökseni oikeutetuksi. On ihan yhtä OK kävellä pois ja löytää ratkaisuja pelkästä sisimmästään kuin luottaa toiseen ihmiseen ja huomata hänen läsnäolonsa positiiviset vaikutukset. Tunnen harvoin varsinaista kiitollisuutta, ainakaan sellaista, jota tunnen juuri nyt. Olen jälleen vahvempi ja varmempi itsenäisyydestäni kuin eilen. Tunnen jälleen vapauteni valita.