UPEAT RAKENNEKYNNET BY STUDIO ROSE

PB250059 (2) PB250060 (2) PB250062 (2)

25.11 sain mahdollisuuden vierailla Tampereella (Satamakatu 13) Studio Rosessa blogiyhteistyön merkeissä. Pitkään suunnitteilla olleet rakennekynnet olivat pian totta, taitavan Elinan toimesta !

En ole milloinkaan ollut ammattilainen kauneudenhoidossa ja myönnettävä on, että jopa kynsien hoitaminen on jäänyt niin vähälle, ettei niissä ole juuri mainittavaa. Käynnilläni Studio Rosessa sain kertaheitolla käsityksen käsieni todellisesta kunnosta - pureskellut kynnet sekä todella kärsineet kynsinauhat.

Sain valita millaisia kynsiä toivoisin, enkä lopulta keksinyt juuri mitään muuta, kuin että tulos sisältäisi vähintään jotakin vaaleanpunaista ja ehdottomasti myös timantteja. Elina heittelikin omatoimisesti ilmoille monia ideoita, joista otimme suuntaa. Lopullinen kuviointi muodostui vasta viime hetkillä, mutta osoittautui sitäkin oikeammaksi ratkaisuksi.

Alussa arvuuttelimme olisiko rakennekynsien tekeminen edes mahdollista pureskelluista omistani johtuen. Lopulta kuitenkin kaikki asettuivat juuri suunnitelmien mukaan ja kolmen tunnin päätteeksi omistin kynnet, jollaisista en olisi osannut edes haaveilla. Paljon pikkutarkkaa työtä, todella hyvin tehtynä.

Studio Rose ansaitsee minulta täydet 10 pistettä ! Tila oli väliaikaisuudestaan huolimatta todella hyvällä maulla rakennettu, henkilökunta oli avointa ja heidän kanssaan on todella mukava viettää tuo ensin pitkältä tuntuva aika. Mikäli siis olet Tampereelta tai ohikulkumatkalla, piipahda ihmeessä katsastamassa Studio Rosen monipuoliset kauneudenhoitopalvelut :-)


PB250064 (2) PB250074 (2) PB250095 (2) PB250097 (2) PB250109 (2)

BIRTHDAY PRINCESS

IMG_4129 (2)

Huhhuijjaa ! Ensimmäistä kertaa tietokoneella ollessani kirjoittelen iäkseni 22. Olen siis ehtinyt tänään täyttää vuosia, odottaa aamulla kuin lapsi jouluaattoa, yllättyä, itkeä ilosta, viettää aikaa niiden kaikista parhaimpien kanssa, syödä liikaa kakkua, rakastaa ja kaikkea siltä väliltä :-) Jaksan tuskin hehkuttaa juurikaan uusia hankintojani, mutta tämä kyisenen on varmasti ansainnut paikkansa mainittujen listalla saatuaan minut kyyneliin varhain aamulla. Sami kiusoitteli jo edellisenä iltana vaatehuoneessani piileskelleestä synttäripaketista "etkö tahtoisi avata sitä, kun päivä vaihtuu yksi yli kaksitoista yöllä".

Hän minun kärsimättömyyteni tuntien osui melko herkkään kohtaan. Kynteni eivät oikeastaan syyhynneet paketin kimppuun, sillä pelkäsin sieltä paljastuvan jotakin muuta, kuin olin unelmissani ehtinyt kuvitella. Nousin sängystä ennen kelloa varttia vaille yhdeksän, olin niin innoissani, etten saanut edes nukutuksi. Sami jäi nukkumaan vielä pariksi tunniksi ja toi aikanaan tullessaan paketin viereeni olohuoneeseen. Halusin kurkistaa aivan pikkuisen ! Söimme yhdessä aamupuuroa ja lopulta Sami ilmoitti piipahtavansa suihkussa. Tein päätöksen, avaisin paketin rohkeasti heti hänen palattuaan suihkusta takaisin, pelkäsin sieltä paljastuvan sitten mitä tahansa.

Lopulta tämä kuumottava hetki koitti. Sisäkkäin olivat kaksi muovikassia, avasin toisen suuta ja miltei silmät kiinni kurotin sieltä jotakin sellofaaniin kiedottua. Iloiseksi yllätyksekseni paketista paljastui eräs suuri kynttiläastia, josta Samille ohimennen mainitsin aiemmin. Kylkeen oli aseteltu kortti, joka kertoi appivanhempieni lähettävän minulle synttäriterkut. Pakko myöntää, että herkistyin kyyneliin jo tuolloin !

Toinen pussista käteeni osunut oli poksumuoviin pakattu uusi akku läppäriini, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Pussin painavin paketti oli sanomalehteen paketoitu laatikko. Sormeni syyhysivät repimään paperit pois laatikon päältä, mutta otin sakset käteeni ja leikkasin paperin hitaasti pois paketin ympäriltä, jotta olisin mahdollisimman pitkään tietämätön sen sisällöstä. Lopulta olin leikannut paperia kylliksi ja asian jääminen salaisuudeksi oli enää pelkkä mahdottomuus.

 Sydämeni jätti neljä lyöntiä väliin, ryhdyin puhumaan jotakin, josta nyt en muista sanaakaan. Sitten tulivat kyyneleet, itkin ja itkin, selitin ja itkin. Muistan kädet täristen tihrustaneeni, "se on Olympus Pen..." Taisinpa siinä hötäkässä saada Saminkin kyyneliin :-D Olin saanut lahjaksi juuri sitä mitä olin katsellut ihaillen. Korjaan, sain paljon enemmän, sillä juuri kyseistä kameraa ei ollut saatavilla.

Olemme suorittaneet illan aikana jo yhden kuvausreissun ja häärineet kameran parissa kuin kärpäset ruoan ympärillä. Minun on vaikea uskoa, että kyseinen unelma on vihdoin omani ! Vaikka pysyn vannoutuneena Canonin nimeen, olen silti ehdottoman myyty Olympus Penin suhteen. Ison järkkärini rinnalle tuskin parempaa "pikkupeliä" voisin saada.

Aion ehdottomasti käyttää tulevaisuudessa molempia kameroitani ahkerasti, mutta luultavasti lähiaikoina blogissani tullaan törmäämään kuvakokeiluihin Penin parissa. Kokonaisuutena päiväni oli todella onnistunut ja nautin jokaisesta hetkestä jonka sain viettää rakkaideni kanssa huolimatta kaikesta pahasta tapahtuvasta maailmalla. Ja ehkä juuri siksi, sillä jokainen hetki on se kaikkein tärkein. Muistakaa kertoa, että rakastatte. Kauniita unia, olette ihania, korvaamaton jengii 

IMG_4134 (2)

PRICE THAT I WON'T PAY

Olen tehnyt yhden päivän aikana kasapäin päätöksiä tulevaisuudestani. Olen itkenyt, ollut helpottunut ja yllättänyt itseni, mutta ennen kaikkea olen tehnyt sen, joka minusta itsestäni tuntuu oikealta.

Kävin tuona päivänä keskustelemassa kauppiksen opintojeni jatkosta. Minulle tarjoutui mahdollisuus jatkaa opintoni loppuun, mutta enää samaan oppilaitokseen minun ei ollut mahdollisuutta palata, sillä aikarajani oli täyttynyt. Keskustelimme edellisenä päivänä psykoterapeuttini kanssa prosessista, johon olemme ryhtymässä ja siitä, millaista elämäni voisi tämän prosessin rinnalla olla - ensin oli suljettava pois kaikki suuret stressitekijät, ei suuria tietoisia elämänmuutoksia.

Opiskeluni olisi mahdollista suorittaa loppuun puolessatoista vuodessa esimerkiksi Järvenpäässä, Hämeenlinnassa tai Helsingissä - Tampereella tuota mahdollisuutta ei minulle tarjoutuisi. Muuttaminen pois merkitsisi aivan liian suuria muutoksia tähän elämäntilanteeseen, ottaen huomioon henkisen jaksamiseni. Olen asettunut aloilleni vasta hetkeä aiemmin, eikä muuttaminen toiselle paikkakunnalle olisi tullut kyseeseen niin tahtoni kuin käytännön järjestelyidenkään puolesta. Näin ollen päätin opintoni.

Keskusteltuani pitkään Äitini kanssa ja puntaroituani erilaisia näkökantoja tyydyin lopulta siihen tulokseen, että tekemäni päätös on ehdottoman oikea. Minulla ei tule olemaan tutkintoa kyseiseltä alalta, mutta matkan varrelta mukaani on tarttunut paljon arvokkaita oppeja, kokemuksia sekä ihmisiä. En kadu pätkääkään.

Tulevaisuuteeni kuuluvat lepotauon jälkeen opiskelut uuden alan parissa. En väitä, että tutkinto olisi milloinkaan osoittautunut vääräksi itselleni, mutta menettänyt ajan mittaan arvoaan jopa niin merkittävästi, etten olisi valmis maksamaan siitä muuton vaatimaa hintaa. Minä en koe epäonnistuneeni, koen ainoastaan kuunnelleeni itseäni. On helpottavaa huomata, että asia on vihdoin käsitelty loppuun ja jäljellä on vain puhdas pöytä täynnä uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia !

IHANAN ERILAINEN AAMU

IMG_4041 (2)

Viime yönä kaikki ei sujunut kuten suunnittelin, nukuin kokonaiset 4 tuntia, jokaisen niistä pätkittäin, sillä marsut pitivät minua hereillä läpi yön. Onneksi oli sunnuntai, eikä minun ollut määrä lähteä minnekkään.

Aloitin siivoamisen heti herättyäni, täytin tiskikoneen, ajauduin katsomaan pari tallennetta, hoidin juoksevat asiat, leivoin muffinit ja siivosin lisää jälleen. Lopulta valmistin itselleni aamiaista, istuin hetkiseksi sohvalle ennen kuin jatkoin jälleen siivoamista. Sain aamuleivistäni idean, jonka lopputulemana valmistin helpot ja nopeat valkosipulileivät illan mittaan, nam !

Huomenna on tiedossa kaikinpuolin mukava ja jännittävä päivä. Vaelsin puoliunessa ympäri asuntoa järjestelemässä jo yhdeksän maissa, mutta päätin piristyä vielä hetkiseksi, ja näin ollen pääsin nukkumaan vasta puolenyön aikaan. Eilisen huonoista yöunista huolimatta tällaiset rauhalliset aamut ovat juuri niitä hetkiä, joista saan parhaiten voimaa arkeeni 

IMG_3975 (2)

VIIME AIKOINA...

Kääk, miten nopeaan aika on hujahtanut ohitseni. En edes rehellisesti sanottuna uskalla tarkistaa, milloin olisin ehtinyt istahtaa blogini ääreen, kuin vasta tänään. Tämän päivän puolella vastailin jopa viimeisimpiin kommentteihin, joka on itselleni todella epätyypillistä, sillä yleensä ehdin vastata kommentteihin miltei heti niiden tultua. Pahoittelen, että olette joutuneet odottamaan niinkin kauan vastauksia kommentteihinne :-/ Onneksi huomisena sunnuntaina on kokonainen päivä aikaa leivontaan, valokuvaamiseen, siivoamiseen sekä tietenkin blogin maailmaan syventymiseen :-)

Tahdotteko kuulla koosteen siitä, missä olen viipottanut viime viikkoina? Kasasin puhelimeen kertyneistä kuvistani kolme neljän kuvan kollaasia, joiden avulla toivon teidän pääsevän mahdollisimman hyvin viime viikkojeni tunnelmiin.

PicMonkey Collage1

1. Kävimme Äidin kanssa kuuntelemassa Kaija Koota Tampere-talossa // 2. Olen ihastunut tekstiileihin ja ujuttanut niitä ympäri asuntoa, erityisesti olohuoneeseen // 3. Nauttinut valosta ja näin ollen ottanut paljon valokuvia niin kotona, kuin sen ulkopuolellakin // 4. Ottanut selfieitä, -pitkästä aikaa !

PicMonkey Collage2

1. Istunut yhtenä päivänä tuntikausia erään parhaimpiin lukeutuvan ystäväni kanssa. Jake, mikäli luet tämän, kiitos seurasta  // 2. Testannut elämäni ensimmäisen kerran ratsastussimulaattoria // 3. Käynyt yöajelulla ympäri Tamperetta parhaan kaverini Juliuksen kanssa  // 4. Yrittänyt saada loputkin ylimääräiset tavarat kaupaksi FB-kirppiksillä

PicMonkey Collage3

1. Viettänyt Äiti-tytär laatuaikaa yökyläilemällä Äitini luona  // 2. Istahtanut tänään hetkeksi sohvalle kynttilänvaloon syömään ruisnappeja sinihomejuustolla, nam ! // Tehnyt huikeita löytöjä kirpputorilta // 4. Polttanut kasapäin kynttilöitä

Odotan huomista innolla - erityisiä ilonaiheita huomisessa ovat pitkään nukkuminen, rauhassa herääminen, aamiainen pitkällä kaavalla, sekä leipominen Annikan kanssa järjestämäämme tyttöjeniltaa varten ! Nyt kuitenkin painan raskaan pääni tyynyyn, jotta ehdin latautua kylliksi huomista varten, vaikka paljon mukavia asioita onkin tiedossa. Kauniita unia ja huomiseen 

PEHMEÄN PUUKORIN TARINA

Hankin olohuoneeseeni muutamia päiviä sitten suuren punotun puukorin. Minulla ei ennen kauppoja ollut aavistustakaan siitä, minkä kokoinen se todellisuudessa olisi. Kotiin saavuttuani korin koko osoittautui suurimmaksi ongelmakseni. En keksinyt mitään, millä olisin saanut täytettyä tuon ylvään yksityiskohdan, mutta silti itsepintaisesti keinolla millä hyvänsä tahdoin sen osaksi kotiani. Se ei oikeastaan mahtunut tai sopinut aluksi mihinkään, eikä pelkkä sisältö näin ollen ollut ainoa pähkinä purtavaksi. Selailin ideoita Googlesta sekä sisustusblogeista, mutta en löytänyt muuta, kuin korin sovittamisen suureksi ruukuksi huonekasvin ympärille. Enää puuttui vain kasvi...

Tavallisesta toiminnastani poiketen kaikeksi onnekseni annoin asialle aikaa. Pyörittelin erilaisia ajatuksia mielessäni asuntoa kiertäen. Huomasin ryhdyttyäni todenteolla pohtimaan, ajattelevani alati myös "täyden" näköistä sohvaani. Minne asettaisin suurimmaksi osaksi tarpeettomat torkkupeitot ja tyynyt. Halusin saada sohvan mahdollisimman paljaaksi kaikesta. Koriongelmani oli edelleen ratkaisematta pitkälle seuraavaan päivään.

Pyysin apua ja ideoita myös sisustajien suosimasta Facebook -ryhmästä. Innostuneet kanssasisustajat heittelivät osin uusia ideoita ja osin läpi käymiäni ilmoille leijumaan. Yhden suosikkini kuitenkin poimin kaikkien ajatusten joukosta - tyynyt ja torkkupeitteet. Pulma oli ratkennut ! Asettelin pohjalle yhden torkkupeitteen ja päälimäiseksi kaksi erilaista tyynyä, joita yleensä käytän nukkuessani päiväunia sohvalla.

Koko komeus löysi paikkansa sohvarahin vierestä, parvekkeen oven pielestä. Kori on yksi onnistuneimmista sisustussuunnitelmistani ja kuin aivan yllättäen yhdisti koko olohuoneen tyylin yhteinäiseksi, pehmeän rauhalliseksi ja juuri minun näköisekseni kokonaisuudeksi !
  IMG_3378 (2)IMG_3350 (2) IMG_3367 (2) IMG_3376 (2)

MARRASKUUN ENSIMMÄINEN

Viimeisimmästä kuulumispostauksesta on aivan liian pitkä aika. Tänä iltana istahdin kotisohvalleni kera juustojen sekä tv -sarjojen. Olin hetken edes puoliksi läsnä ja nyt vihdoin sellaisessa olotilassa, jota en ole kokenut useaan päivään - jaksan ilman, että minun täytyy nipistellä jatkuvasti itseäni hereille. Valvon jopa pidempään kuin suunnaten yhdeksältä nukkumaan :-D

Olen käynyt aivan hävyttömän vähän treenaamassa viime aikoina ja jo parin viikon epäsäännöllisyys tuntui tänään salilla huhkiessa. Salillamme on tietty kiinteä kuukausimaksu, joka viime kuussa ei todellakaan tullut täytettyä jokaista senttiä myöten, kuten muina kuukausina yleensä. Josta palasikin mieleeni, että on enää pari viikkoa siihen, kun ensimmäisen kerran kirjoitan iäkseni 22. Hurjaa, miten nopeasti aika kulkee, sillä vastahan täytin vuosia !

Kirjoittelen huomenna kattavan postauksen kuvineen siitä, mitä olen tehnyt viime viikkoina - halusin kuitenkin tulla ilmoittamaan itsestäni ja että kaikki on hyvin :-) Luvassa on myös kaksi sisustus -aiheista postausta :-)

Toivottavasti jokaisella teistä marraskuu on alkanut mukavissa merkeissä. Mikäli ehdit kirjoittaa kommenttiboxiin omia mietteitä tai kuulumisia, lukisin niitä mielelläni :-) Olen yleensäkin aivan liian vähän kontaktissa lukijoideni kanssa, vaikka olenkin kiinnostunut teissä heränneistä ajatuksista :-) Jutskaillaanhan jatkossa enemmän? 

Palataan pian, hyvää yötä 

IMG_3327 (2)