MITÄ SYÖN YLEENSÄ AAMUISIN?

Nykyisin olen todella huono syömään oikeastaan mitään heti herättyäni aamuisin. Rakastan kyllä aamiaisen valmistamista, mutta muille kuin itselleni syötäväksi. Minut on kasvatettu pienestä lähtien siihen, että aamiainen syödään jokaisena aamuna, terveellinen ja sellainen, jolla pärjäisi mahdollisimman pitkälle aamupäivään. Omaan talouteen muutettuani ryhdyin soveltamaan aamiaisen pitävyyttä omiin tuntemuksiini sekä aikatauluihini sopivaksi. Nälkä yllätti usein aamuisin ja aamupala maistui.

IMG_3201 (2) 

Eräässä hetkessä kuitenkin kaikki tottumukseni aamiaisesta romuttuivat. Syömishäiriön sairastaminen ja sen mukanaan tuoma oksentelu sekoittivat pakkaa tavalla, joka on läsnä yhä tänäänkin. Aamuisin olen todellinen raspikurkku. Saatan istua pureskelemassa samaa leipää reilusti yli puolituntia tulematta hullua hurskaammaksi. Pienikin orastava stressi hankaloittaa syömistäni aamuisin entisestään. Nieleminen on mahdottoman tuntuista, pienikin määrä mitä tahansa tulee ylös.

IMG_3213 (2)

Lähtiessäni siis aamuisin jonnekkin, on minun täysin turha yrittää saada alas jogurttia tai maitorahkaa kummempaa. Kuitenkin rauhassa herättyäni ja pitkään aamupäivään odoteltuani minulle saattaa maistua erittäinkin kattava brunssi muhkeine täytettyine leipineen. Parhaita ovatkin ne aamut, jolloin olen saanut nukkua pitkään, herätä rauhassa, lähteä kauppaan, valmistaa pitkän kaavan aamiaisen sekä istua syömään ajan kanssa. Useimmiten kiireettöminä aamuina riittää yksi kuppi cappuccinoa lempi sarjaani seuraten !

IMG_3192 (2)

Entä mitä minä sitten konkreettisesti syön aamiaiseksi? Millaisia nämä aamut ovat?

Kiireellisinä aamuina: 2 rkl maitorahkaa

Kiireettöminä aamupäivinä: 1 kuppi cappuccinoa tai brunssi

Aamiainen ennen treeniä: 3 dl puuroa, marjoilla tai mehukeitolla

HYVIEN AJATUSTEN ARKI

Tänään tahdon taistella vastaan stereotypiaa harmaasta, ankeasta arjesta. Olemme tottuneet kuulemaan ympärillämme puhuttavan usein "harmaasta, tylsästä, tavallisesta ja siksi vaikeasta arjesta". Puheenaihe on niin yleinen, ettemme oikeastaan enää edes liikauta korviamme tämän kuullessamme. Olisiko asialle kuitenkin omasta aloitteestamme tehtävissä jotakin?

Miksi muodostamme arjestamme harmaan ajatuksen? Elämmekö pelkästään suorittaen ja odottaen koittavaa viikonloppua, joka todellisuudessa on murto-osa elämästämme koko kokonaisuudessa. Miksi ihmeessä emme tee jokaisista päivistä yhtä arvokkaita, sillä sitähän ne ovat. Jokainen päivämme on arvoltaan samanlainen, sillä jokainen päivä edustaa alati vähenevää aikaa elämämme aikapankissa.

Millaisia ajatuksia herättää mielikuva siitä, miten itse työskentelet oman onnesi eteen? Odotatko muiden käsissä olevien seikkojen muuttuvan syyttelemällä toisia toimistaan, vai elätkö itsellesi? Jokainen meistä on oikeutettu elämään itselleen, olimme sitten vastuussa lapsista tai työstä. Ne ovat osa elämäämme, mutta eivät syy, miksi elämme. Kaiken lisäksi on pystyttävä huolehtimaan omasta jaksamisestaan, jotta voisi olla vastuussa jostakin muusta.

Usein luulemme onnen olevan rikos - ei ole aikaa olla onnellinen, sillä suorittaminen jäisi hetkeksi huomiotta. Totuus on, ettemme ole valmiita luopumaan ansaitsemisen kilpajuoksusta ja siinä samassa unohdamme itsemme. Työskentelemmekö tuolloin itsemme vai saavuttamisen eteen, se jääköön jokaisen itse puntaroitavaksi. Mitkä seikat loppumetreillä ovat ne merkitsevimmät, - sekö, että voit ajattella saavuttaneesi paljon elämässä vai se, että voit todeta saaneesi paljon elämältä? Elämä ei anna mitään ilmaiseksi. Suhtautumalla asioihin tietyllä tavalla, elämä on sellaista kuin teemme siitä. Kummalla puolella sinä seisot - vain itse tiedät vastauksen.

Yksi tärkeimmistä faktoista elämässämme on, että jokainen meistä on vastuussa omasta onnestaan. Toteuttakaamme siis tekoja tämän ajatuksen tiimoilta myös omassa tavallisen tuntuisessa arjessamme. Emme tarvitse kalliita kauneushoitoja tai minimittaisia kaupunkilomia Lontooseen - ratkaisevin tekijä on asenteemme jokaisessa päivässä. Päätös siitä, että ajattelemme tänään eri tavalla kuin eilen ja teemme tavallisuudesta erityistä - tartumme pieniin hetkiin tehden niistä miellyttäviä itsellemme. Toimimme omien mahdollisuuksiemme rajoissa, emme vertaillen irtiottomahdollisuuksia toistemme kanssa, sillä elämäntilanteemme ovat keskenään täysin erilaisia. Meidän tulee löytää kaikkien mahdollisuuksien joukosta juuri ne itsellemme sopivat, jotka mahdollistavat onnellisuutemme arjessa tärkeiden asioiden jäämättä heitteille.

Oma asenteesi lukeutuu yksiin ratkaisevimmista teoista, jonka voit tehdä oman onnellisuutesi eteen. Ilman asenteen muutosta asiat pysyvät samassa valossa ja odottamalla, että joku toinen kääntää toiminnallaan onnellisuutesi suunnan, onnesi ei tule koskaan kukoistamaan. On oltava vahva ja vastuullinen. Ota niskalenkki omasta hyvinvoinnistasi ja mieti, mitkä asiat saavat sinut voimaan paremmin. Me emme tarvitse suuria tekoja, vaan pieniä, meidän näköisiämme hetkiä nurkkakiviksi vahvalle perustalle elämään !

ARKENI PARHAAT PIENET HETKET, TOP 5

Suukko ja halaus

Marsuvauvan pieni nenä aamuisin kurkkimassa häkin raoista

Hetkeksi syventyminen muistoihin

Cappuccino kiireettömänä aamupäivänä

Onnistunut arkiruoka tai muutama Turkinpippuri lempisarjani kera

IMG_7273

SUOMEN KULTAPÖRSSIN BLOGGAAJAILTA

Vasta tämän päivän puolella voin sanoa täysin toipuneeni siitä mitä koin. Minulle tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus päästä osallistumaan Tampereen Lielahtikeskukseen Suomen Kultapörssissä järjetettyyn bloggaajailtaan. Innostuin välittömästi ilmoituksen nähtyäni, mutta myönnettävä on, ettei minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä odottaa. Yksi asia nousi mieleeni, - olin näet asioinut kyseisessä liikkeessä kerran aiemminkin ja muistin hyvin tiskin takana hymyilevän naisen, sekä erityisen henkilökohtaisen palvelun. Koskaan aiemmin en ollut osallistunut blogitapahtumiin, mutta voin vannoa, että seuraavan tilaisuuden tullen aion olla varmasti mukana hetkeäkään epäröimättä !

Saavuin paikalle kymmenisen minuuttia ennen tilaisuuden alkamisaikaa. Minua vastassa oli tuttu iloinen Suomen Kultapörssin myyjä, sekä mm. Kokoan ja Tommy Hilfigerin edustajia, jotka osallistuivat iltaan mahdollistamalla meille esittelyn uusimmista kelloista ja koruista. He esittelivät itsensä ja kertoivat lyhyesti kaiken oleellisen. Olin todella yllättynyt siitä, miten hyvin kaikki oli järjestetty. Meitä ei pidätelty laajamittaisilla puheilla, vaan jokaiselle tarjoutui mahdollisuus tutustua tuotteisiin käytänössä kierrellen ja katsellen. Edustajat olivat erittäin helposti lähestyttäviä ja heidän kanssaan oli mukava keskustella tuotteista rennoissa merkeissä. Ilta oli siis kokonaisuudessaan puolentoista tunnin mittainen lämminhenkinen tilaisuus, jossa vietimme aikaa keskustellen yhdessä, katsellen uutuuksia, herkutellen sekä valokuvaten. Herkut pöytään oli loihtinut taitava Brander cafén väki.

Myönnetään, että miesten kellovalikoimaa sekä naisten kaulakoruja tutkiessani sain muutamia melko hyviäkin lahja sekä pukeutumisideoita, joita aion edes jollain tasolla toteuttaa ! Olen ollut aiemminkin kiinnostunut samankaltaisista tyyleistä, joita illan aikana esiteltiin, mutta kaikesta ilmassa leijuneesta inspiraatiosta nappasin kyllä ehdottomasti itselleni pienen sysäyksen kohti "sitä omaa täydellistä tyyliä" nimenomaan juuri juhlapukeutumiseen liittyen.

Illan aikana kaikki normaalihintaiset tuotteet olivat alennuksessa -30%. Käytin tilaisuuden hyväkseni, sillä minulla on pidempään ollut tarve aivan tavallisille kirkaskivisille korvakoruille. Löysin itselleni täydelliset yksilöt, jotka aion tänään ensimmäistä kertaa laittaa ylleni ! Korvakorujen normaali hinta oli 18€. Lisäksi saimme valita Kokoan valikoimasta itsellemme sopivat akryylisormukset. Valintani osui kauniin yksinkertaiseen, tyyliini uskolliseen valkoiseen sormukseen :-) Kokoan sormuksista on helppo tehdä hauskoja yhdistelmiä, jotka sopivat niin villille kuin maltillisellekin koruyhdistelijälle.

Yllätykset eivät suinkaan loppuneet tähän ! Illan aikana arvottiin yhdelle onnekkaalle Tommyn upea kello nahkaisella rannekkeella, sekä hitiksi noussut Fight Back logolla painettu koru. Arpaonni ei suosinut tällä kertaa minua kummallakaan kerralla, mutta illan huipennukseksi jokainen meistä sai omakseen paketin, josta paljastui ihana Tommy Hilfigerin koru. Jokainen meistä sai erilaisen ja oli täysi yllätys, millainen koru kenenkin kohdalle osuisi. Minä, vannoutunut hopean käyttäjä sain kuin ihmeen kaupalla itselleni juuri täydellisen yksilön. Toisenlaista en osaisi koskaan toivoa 

Vaikka tila oli melko pieni ja illan mittaan väen paljouden lämpötilassa huomasikin, oli tilaisuus kaikinpuolin todella onnistunut. Oli todella mielenkiintoista tavata kasvotusten muita Tampereelta käsin bloggaavia nuoria naisia. Haluan kiittää jokaista kyseisen illan mahdollistanutta tahoa ja tekijää. Kiitos kaikille jotka osallistuivat, - ilta oli täydellinen. Viihdyin, enkä olisi malttanut lähteä kotiin !

Mikäli sinulle tarjoutuu mahdollisuus joskus osallistua johonkin blogitapahtumaan, suosittelen ! Tapahtuma on yksi ainutlaatuisimmista tavoista päästä keskustelemaan muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa sekä kuulemaan uutuuksista. Tämän illan voimalla jaksaa taas monta sateisen harmaata päivää eteenpäin 

IMG_3112 (2)

Kohdalleni osunut koru on uusi suosikkini !


IMG_3116 (2)

Kauniit korvakorut sekä valikoitunut Kokoa -sormus

12105784_1567062816849478_8792493892497362478_n

Tarjoilut olivat mitä parhaimmat pikkusuolaiset ja kaunis limekakku

12096201_1567062876849472_5433312177439496967_n

Yhden onnekkaan tavoittanut upea kello

12105955_1567062840182809_6958541011483776346_n

Moni kakku päältä kaunis, - tämä myös herkullinen ja raikas sisältä

MINÄ PELKÄÄN KUOLEMAA

Olen lapsesta asti pelännyt kuolemaa. Tuntuu oudolta ajatus siitä, että yht' äkkiä mitään minussa ei enää ole olemassa. Toisinaan pelkään kuolemaa ahdistumiseen asti. Eräs ystäväni puhui kerran hänen äitinsä kertoneen, että kuoleman pelko oli vahvasti läsnä hänen elämässään juuri suunnilleen minun ikäisenäni. Miksi pelkään kuolemaa, kun minun tulisi tuntea itseni nuoreksi ja kuolemattomaksi?

Jokaisen kerran ajatellessani kuolemaa, päätän ajatukseni toivoen, että vielä on aikaa ikuisen elämän lääkkeen kehittämiseen, eikä minun tarvitsekaan kuolla. Pelko on elänyt kanssani aina, pienestä lapsesta lähtien. Olen aina ollut määrätietoinen ja yksi pahimmista asioista kuolemassa on epätieto siitä, miltä kuoleminen tuntuu. Entä miltä tuntuu sen jälkeen? Kuitenkin pahinta kaikista on oman itsensä menettäminen. Rakastan elämääni enemmän kuin mitään muuta, juuri sellaisena kuin se milloinkin on. Miten voisin luopua itsestäni ja kaikesta siitä mitä olen? Vieläpä niin, ettei päätös ole minun, - kuolema on väistämätön.

Pelko kuolemasta liittyy ainoastaan tapahtumaan omalla kohdallani. En pelkää kenenkään toisen kuolemaa, sillä pystyn ajattelemaan, että niin vain tapahtuu, eikä kukaan meistä voisi vaikuttaa siihen. Tietysti juoksen karkuun ajatusta Äitini kuolemasta. Toivottavasti aikaa on niin paljon, että tuolloin olen paljon kypsempi käsittämään asiaa enemmän kuin tänään.

Aihe herättää minussa samaan aikaan paljon ja vähän mutta yksinkertaisia ajatuksia. On vaikeaa käsittää sitä, että tuossa hetkessä ja siitä eteenpäin en enää tuntisi mitään. En voisi ajatella, enkä tiedostaa mitään. Kaikki ajatukseni ja tunteeni olisivat poissa. Olisi jäljellä vain tyhjyys, jota en edes itse olisi ymmärtämässä.

Entä mikäli päätyisin elämään elämäni viimeiset hetket laitteiden ja johtojen varassa, jotka pitäisivät minut hengissä välttämättömällä läsnäolollaan, mitä tahtoisin eteeni tehtävän? Olen aina ollut sitä mieltä, että raapustaisin hoitotahtooni mahdollisimman selkeästi toiveeni siitä, että minua pidettäisiin olemassa keinolla millä hyvänsä. Jopa eläminen kipujen keskellä olisi minulle elämisen arvoista elämään.

Minä en usko taivaaseen, enkä mihinkään kuoleman jälkeiseen elämään. Minä uskon ruumiin mädäntymiseen, mutta silti samalla sielun säilymiseen elävien muistoissa ja ajatuksissa. Missä sitten ovat menettämäni henkilöt? Minne he ovat menneet kuolemansa jälkeen? He ovat henkisiä tähtiä elämäni kartalla. He ovat oman jälkensä minuun jättäneitä merkkipaaluja polullani. Sytytän heidän muistolleen kynttilöitä jokaisena iltana elämässäni, vaikka mikään ei palauta heitä takaisin. Minä ajattelen heitä paljon.

Kuolema on ollut ainoa todellinen pelkoni koskaan, - kaikesta muusta kun voin sanoa selviytyväni.

TAIVAALLISEN TAVALLINEN TORSTAI

12074898_1565804146975345_1194600866719974451_n

Tuntuu jälleen ihanalta olla blogin ääressä näpyttelemässä ! Odotan malttamattomana ensi viikolla treenien pariin palaamista, sillä onhan puolikuntoisuus jo vienyt tarpeeksi. Liikkumattomuuden vuoksi mieleni on ollut hieman alamaissa, mutta onneksi aina parannusta on odotettavissa. Sami veti minulle alkuviikosta erittäin tehokkaan selkätreenin ja juuri sellaisten harjoitteiden avulla opin löytämään selkätreenieni oikean tuntuman. Tunnelma jumpan jälkeen oli super ja todella varmasti sekä omat että Saminkin odotukset ylittänyt !

Muutama päivä takaperin sähköpostiini kilahti yhteistyötarjous koskien nettivalmennukseen osallistumista. Nettivalmennus koskee aineenvaihduntaa ja sen parantamista. Kurssin nimi on "Aktivoi aineenvaihduntasi".

 Aihe on itselleni erittäin ajankohtainen, sillä olen ollut viime vuosina todella kiinnostunut sen toimivuuteen vaikuttavista tekijöistä omalla kohdallani. Kurssi alkaa 9.11.2015. Tulen varmasti hehkuttamaan kyseistä tapahtumaa useasti myös jatkossa ja olen innoissani siitä, että saan oman itseni ulkopuolelta työkaluja sekä vinkkejä aineenvaihduntani toimintaan.

Syy siihen, miksi päivittäin yritän pysyä liikkeessä on, että aineenvaihduntani jumittuu polkemaan miltei paikoilleen todella helposti, esimerkiksi kotona kipeänä maatessani. Olo on hieman "tunkkainen" aineenvaihdunnan hidastuttua, mutta ikävin tunne on levon jälkeen liikunnan pariin palattuaan, kun aineenvaihduntani lähtee jylläämään kuin hyökyaalto.

Tunnelmat valmennuksesta ovat jännittyneet ja odotan osallistumiseltani todella paljon. Erityisesti itselleni olisi hyödyllistä löytää parhaat keinot siihen, miten aineenvaihduntani eläisi entistä paremmin tasapainossa vaihtelevista elämäntilanteista huolimatta.


Oletko itse tutustunut aineenvaihduntaasi sekä siihen, mitkä tekijät sen toimivuuteen parhaiten vaikuttavat? Millaisia olotiloja koet aineenvaihdunnan tilasta riippuen?

Ihanaa ja energistä loppuviikkoa ! Palaan blogini pariin seuraavan kerran vielä tulevan viikonlopun aikana jollakin maukkaalla ja syksyyn sopivalla ruokareseptillä. Puss, puss 

LEMPI URHEILUVAATTEET: SAMI

Toteutamme yhdessä Samin kanssa kaksiosaisen postaussarjan lempi urheiluvaatteistamme. Kuten otsikkokin osasi kertoa, on ensimmäisenä vuorossa Sami.

Sami pukeutuu mielellään rentoihin sekä urheilullisiin vaatteisiin aina tilaisuuden tullen. Hänet nähdään vain harvoin huomiota sen enempää herättävissä väreissä, vaan pysyttelee mieluiten mustan, harmaan sekä valkoisen eri sävyissä. Eikä turhaan, tummuus pukee häntä ja antaa tukea tummille kasvonpiirteille ! Seurustelumme aikana hänen tyylinsä on laajentunut melko paljon. Hän käyttää edelleen suurimmaksi osaksi samaa tyyliä, mutta on saanut valikoimiinsa poimituksi paljon hänelle sopivia kokonaisuuksia, pienellä tyttöystävän avustuksella ;-)

IMG_2228

Treenimatkat taittuvat useimmiten kyseisissä kollareissa. Nämä ovat peräisin Def Shopin yhteistyöstä. Enemmän tietoa housuista löydät tästä.

IMG_2238

Def Shopin yhteistyöstä Sami kotiutti itselleen myös tämän valkoisen ohuen ja joustavan pitkähihaisen. Paidan tiedot löydät tästä.

10626338_1529273237295103_4283844518832342114_o

Osuimme Stadiumiin eräänä iltana noin 3 kk sitten. Sieltä bongasimme shortsit, joiden kimppahintaan kuului tämä musta, simppelin tyylikäs ja mukava urheilupaita. Yhteishinta vain pyöreät 30€. Paita on ollut kovalla käytöllä niin treeneissä kuin ulkoillessakin.

IMG_2908
Suosikkeihin viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä lukeutuu myös harmaa, rento ja lämmin vetoketjuhuppari. Tämä on osuva valinta lämmikkeeksi ennen ja jälkeen treenin ! Huppari on peräisin J&J:stä.

7 FAKTAA MINUSTA

1. En juokse pää kolmantena jalkana elokuviin siitä syystä, että minusta tuntuu kuin olisin pakotettu seuraamaan elokuva alusta loppuun saakka, sillä todellisuudessa en jaksa seurata yhtäkään elokuvaa loppuun. En vain jaksa keskittyä.

2. Vaihdan kotini järjestystä useita kertoja pienen ajan sisällä ja päädyn lopulta kuitenkin aina alkuperäiseen ratkaisuun. Esimerkiksi tänään olohuoneen ja makuuhuoneen huonekalujen järjestystä on vaihdettu kolme kertaa.

3. Rakastan syntymäpäivälahjoja, sillä olen aivan hulluna yllätyksiin !

4. Olen suhteellisesti järjestyksen ihminen. Olen todella pikkutarkka esimerkiksi huonekaluista, mikäli ne ovat sentinkin vinossa, en saa rauhaa asialta ennenkuin homma on korjattu :-D Joidenkin velvollisuuksien hoitamisessa taas olen useinkin todella suurpiirteinen. Ollakseni pikkutarkka ja huolellinen, kyseisen asian on kiinnostettava minua todella paljon.

5. 21 vuotiaana ryhdyin ensimmäistä kertaa systemaattisesti luopumaan kaikesta ylimääräisestä materiasta. Kokemus on ollut todella terapeuttinen.

6. Ainoa kotityö, jota välttelen viimeiseen asti, on uusien perunoiden peseminen kesällä. Hyih... Työ on useimmiten ainoa, johon minut nakitetaan mökillä ollessamme.

7. Tahtoisin kovasti olla kiinnostuneempi kauneudenhoidosta, mutta en vain ole. En yksinkertaisesti sovellu siihen muottiin, vaikka aluksi toivoinkin niin.

IMG_2877

YÖ ON PIMEIN ENNEN AAMUN KOITTAMISTA

Aikomukseni olivat jo eilisen päivän puolella ilmestyä kirjoittamaan uutta postausta, mutta melkoinen päänsärky taltutti minut lähes kokonaan sohvan pohjalle. Syysflunssa on ilmeisesti päättänyt tunkeutua kehooni keinolla millä hyvänsä. Jotten olisi kohtaloni kanssa yksin, jopa Samikin sairastaa.

Tänään poistuin asunnostani ulkoilemaan - lämpimään toppatakkiin vuorautuneena katselemaan sekä kuvaamaan syksyä. Ihana, aurinkoinen ilma valloitti sydämeni piristävällä energiallaan ja imin itseeni kaiken syksyn kauniin väriskaalan ! Niistä on varmasti helppo ammentaa puhtia pilvisempiinkin päiviin :-)

Kuten paljon aiemmin kerroin, syksy tuo tullessaan uusia tuulia. Päällimmäisenä ajatuksissani on ollut toivottavasti loppusyksystä alkava psykoterapia. Toisaalta olen pärjännyt todella hyvin ja olen ylpeä omasta jaksamisestani. Koen olevani asian kanssa melko yksin, sillä ainoa jonka puheille voin paeta asian tiimoilta on tavoitettavissa ainoastaan kahden viikon välein. Puhuinpa kuitenkin miten paljon tahansa, kukaan ei osaa antaa minulle valmiita vastauksia siitä, normalisoituuko elämäni enää milloinkaan. On todella vaikea puhua asiasta sellaiselle, jolla ei ole aavistustakaan siitä mistä on kyse.


Toisinaan ajatukseni palaavat dissosiatiivisten oireiden jatkuvuuteen ja siihen, mitä elämältäni tulevaisuudessa odotan. Olen onnellinen, mutta en sellaisessa terveydellisessä tilassa kuin ennen. Samojen kysymysten ja ajatusten pyörittämisestä ympäri uudelleen on tuskin mitään apua. Toisinaan olo tuntuu todella raskaalta. Toisinaan pysähdyn vain kysymään "Miksi minä?" Toivottavasti muutaman vuoden kuluttua olen saanut vastauksia kysymyksiini. Siihen asti elän niin täysillä kuin se on mahdollista. Onnistuminen on kiinni asenteesta. Elämässäni on suunnattomasti hyviä ja kaiken tämän arvoisia asioita 

IMG_2930

TOPPATAKKEJA JA VAAHTOKARKKIKAAKAOITA

12043002_1562477833974643_2871127258322215070_n


Hellurei ! 

Olen viimein tutun ja turvallisen tietokoneen ääressä näpyttelemässä uusinta postaustani, -huh, tuntuupa oudolta ! Kylmät illat ovat saaneet minut vetäytymään kynttilöiden ja vällyjen kanssa koti-iltoja viettämään. Kävellessämme tänään miltei kesävaatteissa Samin kanssa XXL:stä Prismaan totesin, etten tule poistumaan kotini ulkopuolelle enää kertaakaan ilman asianmukaista vaatetusta, sillä ulkona on yllättävän kylmä :-D Talvi on tulossa, hyrrr...

Viikonloppu sujahti huomaamatta historiaan, paljon mukavia asioita ehti tehdä ja tapahtua, näin ollen nyt on ns. "arjen" vuoro. Toivon, että koulukuvioni pyörähtävät käyntiin lähiaikoina, mutta sitä ennen olisi tarkoitus päästä piipahtamaan myös Viitasaarella anoppia ja appi-iskää katsomassa. Viime vierailusta on liian pitkä aika ja todella kaipaan heitä ja sitä kaikkea toisessa kodissani !

Liikutusheppani Unskikin suunnisti alkuviikosta uuteen talvipaikkaansa. Asia on painanut mieltäni ja pyörinyt ajatuksissani siitä aamusta lähtien, kun kävin katsomassa Unskia viimeisen kerran ennen lähtöä. Luvassa on pitkiä kuukausia ilman tuota ihanaa ystävää :-) Kyynel silmässä yritän taas tarpoa yhden jakson eteenpäin odottaen jälleennäkemistä.

Haikeista hetkistä pieniin iloihin ! Kävimme tänään koko perheen voimalla katsomassa syöpää sairastavaa läheistäni terveyskeskuksessa. Oli suunnaton ilo nähdä hänet niin pirteänä ja energisenä tapansa mukaan vaatimassa kunnollista kahvia, haha. Nämä hetket saavat minut jaksamaan ajatukset siitä, ettei aikaa voi pysäyttää.

Iloa ja energiaa päiviinne, muistakaa villasukat ja vitamiinit !