FLUNSSATERKUT

Pitkä viikonloppu edessä, pieni orastava syysflunssa meneillään ja paljon suunnitelmia sekä tapaamisia lähipäiville. Eilen, tiistaina heräsin todella vetämättömänä 6 maissa pakollisiin menoihini suunnistaen. Kuvittelin pelkästään laiskuuden vallanneen minut ja tarvoin raskain askelin kohti kuntosalia. Aloittelin selkätreeniä, mutta hyvin pian aloitettuani totesin, että voimani eivät vain ole entisensä. Raahustin takaisin kotiin, söin, mittasin kuumetta pitkin päivää sekä katselin kaikki rästiin jääneet tallenteet. Oloni ei ollut A1 -luokkaa koko illan aikana, mutta kuume ei kaikesta huolimatta noussut lukemina juurikaan. Näin ollen tyydyin nukkumaan yöni hyvin ilman särkylääkkeitä.

Aamulla heräsin selvästi levänneempänä, kävin jälleen pakolliset menoni ja lähdin Samin seuraksi salille. Treenaamaan minusta itsestäni ei vielä tänään ollut. Oloni on ollut päivän mittaan kohtalainen, paranemaan päin kaiketi :-)

Voisin kirjoitella kaikesta arkin täydeltä, mutta talletan inspiraationi takataskuun viikonlopun ajaksi, sillä huomenna tietokoneeni matkustaa Samin mukana Viitasaarelle - appiukkoni on näet luvannut antaa läppärilleni tekohengitystä. Jospa tällä vielä bloggailtaisiin vuosia eteenpäin ilman sen suurempia kommervenkkejä !

Ihanaa viikonloppua jokaiselle, mikäli kohdallenne osuu aurinkoisia, kirpakoita syyspäiviä, nauttikaa !
Olette huippujengi 

IMG_2252

RUOKAPÄIVÄKIRJA 26.9.2015

IMG_2141


11.30

1 kuppi vihreää teetä

1 puoli ruisleivästä, levitteellä, maksamakkaralla sekä juustolla


IMG_2143

12.30

10g aminohappoa

500ml vettä


13.00-15.00


KUNTOSALITREENI

IMG_2149


16.30

2 kanapihviä, joista toinen edellispäivältä jäänyt pekonilla kääritty sekä sinihomejuustolla täytetty

2dl pinaattia

puolikas avokado

2dl parsa-, ja kukkakaalia

2 dl maitoa


17.55


1/2 suuri mukillinen cappuccinoa


20.30


1/2 kanapihvi

1/2dl parsa-, ja kukkakaalia

2dl maitoa

SWEET HOME

IMG_2123 IMG_2124 IMG_2119

BLOGIPOHDINTOJA

Syksy pimetessään hidastaa vauhtiani valokuvaamisessa, mutta samaan aikaan saa minut käpertymään iltaisin omiin oloihini blogin pariin. Entistä enemmän jokailtaiseksi rutiinikseni muodostuu hampaiden pesun ja yövaatteiden pukemisen jälkeen sytyttää kynttilä yöpöydälle, asettaa kaksi tyynyä päällekkäin pään tueksi ja kömpiä lämpimän peiton alle bloggaamaan rauhallisen musiikin soidessa.

Erityisesti tänä iltana minussa syttyi jälleen kipinä ulkoasun muokkaamiseen. Blogi jo tällaisenaan on todella kirjoittajansa näköinen, enkä muuttaisi ulkoasusta mitään. Toiveissa elää kuitenkin uusia pieniä muutoksia joihin olisin yhtä tyytyväinen kuin nykyiseen aikaansaannokseeni. Kaikkea kunniaa en kuitenkaan voisi kerätä itselleni, sillä kaikista vaikeimmat koodauspulmat on Sami ratkaissut. Ne kaikista "siisteimmät" jutut olisivat ehkä jääneet ilman häntä toteuttamatta, sillä hän on kunniakkaasti rientänyt apuun kun omat hermoni ovat tuntien työskentelyn päätteeksi uhanneet palaa päreiksi :-D

Halun tehdä muutoksia rinnalla ajattelen myös paljon kysymystä "miksi tekisin niin?". Toisaalta tahtoisin vaihtaa banneria, mutta saatuani valmiiksi muutaman luonnoksen, olen kuitenkin aina lopulta kaikista tyytyväisin nykyisen bannerini värimaailmaan, fontteihin sekä sommitteluun. Se edustaa juuri sitä rauhallista, kaunista ja kotoista tyyliä, jota tahdon blogini ulkoasun avulla välittää jokaiselle sitä lukevalle.

Suuria muutoksia loppujen lopuksi ei ole tulossa, korkeintaan pientä ja piristävää hienosäätöä. Nyt kun aikaa ja energiaa riittää. Palataan pian, kauniita unia jengi  :-)

IMG_0880

SUNNUNTAIN ENERGIAA & FIILISTÄ

Olen siivonnut, valokuvannut, sisustanut, värittänyt ja ammentanut onnea musiikista - enkä lainkaan hiki hatussa vaan todella hyvällä fiiliksellä :-) Tänään on ollut huikea rakkauden täyteinen päivä ! Olen viettänyt pikkiriikkisen aikaa perheenikin parissa, sillä Äiti ehti kiireiltään piipahtaa asunnollani. Oli mukava nähdä, kuten aina 

Tänään hymyilyttää ! Aurinko paistaa ja olo on kaikesta huolimatta kevyt. Vietin tänään lepopäivää treeneistä, mutta olen saanut paljon aikaiseksi ja juuri siksi rentoutunut kaikista parhaiten. Syksy on puhaltanut minuun runsaasti uutta energiaa sekä inspiraatiota !

Riitelimme Samin kanssa eilen melko pahasti, - keskustelu jatkui vielä pitkälle yöhön asti, joten pieni väsymys on verottanut osansa aamustani. Nyt kuitenkin keskustelut on käyty ja olemme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten sovitamme luonteemme yhteen jatkossa :-) Yhdestä asiasta olimme yhtä mieltä, "parempi suuret tunteet kuin tasaisen tappavaa ja tylsää elämää", haha, olemme juuri niin tuollaisia ihmisiä :-D

Seuraavassa vielä muutama räpsy tältä päivältä. Sain vihdoin itselleni kauan toivomani heinäseivästikkaat, joita sydänvalot nyt koristavat olohuoneessa. En miltei malta odottaa iltaa ja niiden sekä lukuisten kynttilöiden sytyttämistä :-)

Ihanaa alkavaa viikkoa jengi 


IMG_1990 IMG_1994 IMG_1995 IMG_1985 IMG_1984

HAASTEITA & SURUA

IMG_1805

Uudet tuulet puhaltavat purjeisiin sekä opiskelujen että harrastusten osalta. Olen tiistaina menossa keskustelemaan opiskelumahdollisuuksistani itseäni enemmän kartalla olevan ihmisen kanssa ja toivottavasti piakkoin selviää, mitä tulevaisuuteni tuo tullessaan. Toivottavasti edessäni on jotakin erilaista, juuri sitä mitä olen pitkään halunnut toteuttaa ! Harrastukset mainittuani olen vihdoin löytänyt minua sparraamaan inspiroivan ja motivoituneen ihmisen, joka vie omalla panostuksellaan salitreenejäni eteenpäin suurin harppauksin. Innostun hänen seurassaan treenaamisesta sekä ideoistaan suuresti kerta toisensa jälkeen. Hänen kanssaan treenaan kaksi kertaa viikossa kahden viikon välein ja se jos mikä on super !

Edes sanalla sanoen minun on PAKKO hehkuttaa tänään postilaatikkooni kilahtanutta sähköpostia. Lähettäjän nimeä tai viestin sisältöä en hänen suostumattaan aio paljastaa, mutta viesti todella pakotti hymyn korviini saakka ! Kyseinen nainen oli tavoittanut minut Oloblogit -lehtijutun kautta ja hänen sanansa todella rohkaisivat minua entistä enemmän jatkamaan muiden kannustamista elämään juuri omana itsenään. Harvoin yhteydenottojen joukosta nousee yhtä valovoimaisia viestejä, mutta tämä viesti toi hyvää mieltä saapumiskaupungistaan saakka ! Mikäli luet tätä postausta, tahdon vielä kiittää sinua kauniista sanoistasi :-) 

Annan itselleni yhden neuvon tulevaisuuden varalle "ota haaste vastaan". Olen aikani etsinyt mahdollisimman yksinkertaisia ratkaisuja kaikkeen voidakseni ladata henkisiä akkujani takaisin normaaliin tasoonsa. Nyt kuitenkin olen valmiimpi ottamaan vastaan haasteita, joiden eteen asettaa itsensä sekä taitonsa. Ensimmäistä kertaa aikoihin olen todella kiinnostunut jostakin "keskeneräisestä" ja haastavasta projektista !

Ilman surua lähipäivistäkään ei ole selvitty. Eräällä minulle korvaamattomalla henkilöllä on todettu kasvain aivoissa. On kamalaa nähdä niin vahva ja väkevä ihminen miltei täysin voimattomana sairaalan pedillä. Hän hädin tuskin jaksoi vilkuttaa lähtiessäni... Näen hänessä paljon itseäni sekä sitä mitä itsessäni eniten arvostan. Ilman häntä en olisi näin periksiantamaton. Hänen menettämisensä tulee olemaan yksi elämäni raskaimpia hetkiä. Toivon yhteistä aikaamme olevan vielä edes pienen hetken...

IMG_1837

TAHDONKO MINÄ LAPSIA?

Minä en ole koskaan varsinaisesti rakastanut lapsia - olematta toki liiemmin tekemisissäkään heidän kanssaan. Näin ollen ajatukseni vanhemmuuteen liittyen yhdistyvät elämään, kuolemaan ja kaikkeen siihen, mikä sijoittuu näiden asioiden väliin. Kirjoitettavaa aiheesta siis varmasti riittäisi, mutta en voisi väittää kaiken puhtaasti liittyvän pelkkään mielipiteeseeni omasta äitiydestäni.

Varhaisteiniydessäni vahdin naapurini lapsia ja voinpa sanoa, että melko ihania silti olivat, vaikka mitään sen suurempaa kiintymystä en heihin muodostanutkaan. Silti tuo pieni poika aina juoksi piha-aidan viertä sydäntä särkevästi nimeäni huutaen minun kulkiessani heidän talonsa ohitse. Hän oli suloinen, mutta suhtautumiseni lapsiin on kokenut kylmettymisen sitten viimevuosien. Biologinen ajatusmaailmani ei ole kertaakaan kahteenkymmeneen vuoteen heittänyt kärrynpyörää nähdessäni vauvan - en vain ole erityisesti innoissani. Haaveilen hamassa tulevaisuudessa ihanista häistä ollessani siihen valmis, en lapsista.

Kun tänään ajattelen lapsia omassa parisuhteessani, tuntuu tämä mielikuva todella kolkon kaukaiselta ja jopa jossain määrin oudoksuttavalta. Kuvaillakseni tunnettani tarkemmin, ajattelen lapsen kolmantena objektina - jonakin ulkopuolisena. En koe olevani missään määrin "äitihahmo". Olen kuullut sanottavan, että omia lapsiaan oppii rakastamaan miltei heti heidät saatuaan. Silti mielestäni vastuullista vanhemmuutta on olla ryhtymättä äidiksi, mikäli se ei ole ehdottoman oikea ratkaisu.

Toki ehkä jonakin päivänä tahtoisin suoda mahdollisuuden Äidilleni sekä mieheni vanhemmille saada lapsenlapsia ja itselleni oppia rakastamaan jotain, joka on tehty osaksi minun verestäni. Aika ei vain ole hetkiin sopiva. Minä tahdon elää itse vielä "lapsena" - edes hetken. Toisaalta aika vähenee päivittäin, mutta minä en tahdo äitiydestäni suorittamista tai orjuutta biologisen kellon tikityksessä. On oltava todella valmis voidakseen sanoa olevansa täysin vastuullinen.

Mahdollisten tulevien lasteni lukumäärä on aina ollut minulle ehdoton - yksi lapsi on riittävästi. Jos selviydyn yhdestä saadessani hänestä kasvatetuksi kunnollisen, muita huomioonottavan kansalaisen, on minun työni tehty. Minä en vain näe itseäni vanhempana. Syytä siihen miksi lähiaikoina olen ajatellut asiaa tuskin on olemassakaan. Ikänikää on tuskin siihen vastaus, olenhan vasta 21. Ehkä olen vihdoin ymmärtänyt ajan kuluvan ja sisäistänyt ettei kukaan meistä ole tullut jäädäkseen. Lasten tekeminen ei kuitenkaan olisi ratkaisu ajankulun pysäyttämiseen.

Entä mitä tekisin, jos nyt saisin tietää tulevani äidiksi? En lähde aiheesta edes kirjoittamaan paria riviä enempää, koska minä en tiedä yhtä selkeää vastausta, sillä kuitenkin koen, että yhtä lailla kuin yksikään lapsi ei ansaitse jäädä syntymättä, ei yksikään lapsi ansaitse vanhempaa, joka ei tahdo tulla vanhemmaksi. Lapsen tulee mielestäni olla toivottu.

Asia ei siis lopulta ole niin mustavalkoinen, sillä minä voisin väittää tulevaisuudessa tahtovani todella lapsen - yhden, mutta minun on elettävä ensin aikaani ennen lasta, sillä pelkään menettäväni jotakin, vaikka vanhemmuus varmasti tuokin mukanaan korvaavia tekijöitä menetettyjä enemmän. Kunnioitan suuresti jokaista vastuullista äidiksi ryhtyvää, sillä omien ajatusteni pohjalta totean, ettei jokaisesta ole äidiksi, ei ainakaan milloin tahansa. Yhtä suuresti kunnioitan myös heitä, jotka tästä kunniatehtävästä kieltäytyvät kuunnellakseen omaa itseään rehellisesti.

Ja miten pääsemme keskustelemaan aiheesta "kaikista ei ole äidiksi"? Oma Äitini on Äiti isolla Ä:llä. Hän on minun tukeni ja turvani. Ei ole asiaa, josta Äidilläni ei olisi tietoa. Koenko itse olevani edes alkuunkaan samalla polulla hänen elämänkokemuksensa kanssa, vaikka elämällä tietoni karttuvatkin päivittäin, enkä koskaan silti voisi tietää kaikkia asioita maailmassa, vaikka lukisin kaikki kirjoitetut kirjat? En. Miten osaisin vastata kaikkiin lapseni esittämiin kysymyksiin, kun edelleen kaksikymppisenä soitan päivittäin Äidille kysyäkseni jotakin? Niinpä.

REST DAY

Tänään on kuuluisa lepopäivä - vähintäänkin surullisen kuuluisa. En olisi millään halunnut jäädä kotiin viettämään löhöpäivää, mutta lihastenkin on levättävä. Kuitenkin nukuin lopulta melko pitkään, nautin cappuccinon kaikessa rauhassa, valokuvasin sekä hurautin jo tavaksi muodostuneen "iisismoothien", jonka ohjeen jaan teidänkin kanssanne postauksen lopuksi :-)

Piipahdin iltapäivällä lihashuollossa, jossa vuorossa olivat jalat...nuo iki-ihanat... Kipu käsitellessä oli melkoinen, sillä jo eilisen treeninkään jälkeen en ole kyennyt juuri kävelemään lainkaan - tämä olkoon siis ennen paremmasta !

 Syksy saapuu hiljalleen ja on jälleen aika sytytellä kynttilöitä ympäri asuntoa. Pitänee lähipäivinä pinkaista kauppaan etsimään kauniita pieniä tuikkukippoja, jotta saisi ripoteltua valoa koko asuntoon :-) Kynttilöiden sytyttäminen sekä lämpimien vaatteiden etsiminen ovat ainoat valmistautumiskeinoni pimeneviin sekä kylmeneviin iltoihin. Pikkuhiljaa syksy alkaa näkyä sekä kodissani että pukeutumisessanikin 
  IMG_1781


NELJÄN AINEEN IISISMOOTHIE


1 banaani
2 avokadoa
3 desiä pakastemansikoita
4 desiä laktoositonta rasvatonta maitojuomaa



IMG_1800

DANIEL WELLINGTON

Kihlojemme ensimmäiseen vuosipäivään on vielä viikko jos miltei toinenkin, mutta vaihdoimme eilen lahjoja ja sain kovasti toivomani unelmakellon DW:n  Keskikokoisella kellotaululla, hopean värisenä sekä kolmivärisellä rannekkeella ! Yksi suurimmista materialismionnellisuuden huipuista saavutettu 

IMG_1708 IMG_1712 IMG_1714 IMG_1715

BRAND NEW HOME - KEITTIÖ

IMG_1680 IMG_1685 IMG_1689 IMG_1690 IMG_1693 IMG_1696

KARKUMATKALLA

Johan on jo aikakin päivitellä kuulumisia. Viikonvaihteesta tähän päivään olen ehtinyt tehdä kaikenlaista, aivan kuten yleensä. Viikonloppuna koeratsastin vuokraheppaehdokkaita, joista en lopulta päätynyt yhteenkään. Kaikkein kasvattavimman kokemuksesta teki käyminen vuosiin osaavan ihmisen silmän alla. Virheet ovat ajan myötä pudonneet minimiin, enkä saanut osakseni niin paljon korjattavaa kuin olin alunperin pelännyt :-) Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia Uki tuli maitojunalla suunnitellusta talvipaikastaan takaisin kotiin, joten jatkan uurastusta edellisen projektini parissa niin kauan kuin mahdollista. Myönnetään, että huolimatta kaikista tästä koituvista ongelmista olen enemmän kuin onnellinen voidessani pitää sen vielä toistaiseksi lähelläni... Olen oppinut ymmärtämään tämän kaiken arvon yhden ainoan käänteen tekevän päivän aikana.

Varasin ajan myös ravitsemusterapeutille pitkästä aikaa. Toisinaan sitä vain kuvittelee kauan selviävänsä yksin loppuun saakka, mutta myönnetään, että tiukan paikan tullen on järkevintä turvautua apuun jota on hyvin saatavilla omasta aloitteesta. Toivoisin elämästäni paljon säännöllisempää kaikella tapaa - tietyt päivät tiettyjen pakollisten menojen hoitoon, mutta asia tulee tuskin koskaan olemaan niin.

Eilen matkalla Giganttiin ostamaan uutta objektiivia piipahdin myös postissa noutamassa kotiin Lumenen minulle lahjoittaman tuotepaketin, joka sisälsi paljon ihania uutuuksia tarkkoine selostuksineen - paketin sisällön tulette näkemään lähiaikoina ! Myös muita yhteistyökuvioita on tulossa esittelyyn niiden kaikkien saapuessa perille - tarkkaa päivää en uskalla toimituksista riippuen sanoa.

Harvoin pidän luentoa tai edes pienintä sneakpeekia tulevasta, mutta huomenissa saatte toisen osan kotipostauksista, mikäli saan aikaan tarpeeksi laadukkaita kuvia julkaistavaksi. Syksy kun ei ole kuvaajalle otollisinta aikaa vuodesta valonsa vuoksi :-D

Huolimatta kaikesta sekavasta selityksestäni ja ehkä juuri sen vuoksi: säävarauksella tapaamisiin jälleen huomenna ! 




11953128_992763550743702_6346375284758633811_n

AURINKOINEN SUNNUNTAIBRUNSSI

IMG_1125 IMG_1119 IMG_1118 IMG_1113 IMG_1106 IMG_1116 IMG_1121

MINÄ ELÄN !

Olen täynnä tyhjää tyytyväisyyttä. Sisälläni vain jälki tunnetuista tunteista. "Vihaan tyyntä myrskyn edellä. Kun tapahtuu on helpompi hengittää" pitää paikkaansa kohdallani paremmin kuin hyvin. Olen ollut liikkeessä jatkuvasti jo päiviä peräkkäin - ikiliikkuja minussa on herännyt horroksestaan. Ajatus huomisesta ilman tapahtumista saa minut levottomuuden partaalle. Yksikin minuutti paikallaan on tuskaa.

Enemmän kuin mitään tällä hetkellä pelkään turhautumisen tunnetta, jolla milloinkaan ei ole ollut positiivisia seurauksia. On pysyttävä liikkeessä, jottei moottori leikkaisi kiinni. Kuitenkin vauhdista on pidettävä huolta, ettei polttaisi itseään loppuun - jälleen.

Makaan sängyssä selälläni aivot raksuttaen miljoonaa, keho tahtoen levätä. Olen pakottanut itseni nukkumaan sanoen "minä haluan nyt nukkua" ilman, että minusta lainkaan tuntuu siltä. Maistelen ajatuksissani viime päivien tapahtumia. On ollut tunnerikas viikko täynnä menettämisen pelkoa, kiintymystä, rakkautta, pohjatonta ikävää, onnellisuutta, turvaa sekä vapauden tunnetta ja itsensä todellista ylittämistä ja jopa joistakin peloista vapautumista. Miten onnekas olenkaan saadessani tuntea tätä kaikkea silti menettämättä oikeastaan elämästäni mitään !

Mieleni halajaa pinkaista aamulenkille raikkaaseen syysilmaan, mutta nurkan takaa kurkkiva syksy on ehtinyt taltuttaa ulkoilutoverini orastavan flunssan syleilyyn eikä lenkkeily yksin ole mistään kotoisin. Taidan kuitenkin tehdä sääntöön poikkeuksen ja heräillä pirteänä kirpaisevan viileään aamuun ja pukeutua lämpimästi kirkkaisiin ja energiarikkaisiin väreihin nauttien liikunnan ilosta ja vapauden tunteesta !



LINKKAA INSTASI

nimetön


Päivitän nykyään omaa instagram -tiliäni kohtalaisesti, ainakin omasta mielestäni :-) Rakastan taitavien valokuvaajien aikaansaannosten katselua. Aktiivisimmasta päästä tykkääjä tai kommentoija en ole, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö selaisi läpi seurattujeni uusia julkaisuja. Kaipaisin kuitenki uutta selailtavaa ja siksi olen kiinnostunut näkemään millaisia profiileita lukijani omistavat :-) Linkkaathan omasi, käyn katsomassa sekä kommentoimassa - kenties seuraamassakin. Tässä omani.

OSTITHAN SINÄKIN OMASI?

TÄNÄÄN 1.9.2015 lehtipisteisiin ilmestyy uusin OLOBLOGIT -lehden syysnumero, jossa seikkailemme myös minä ja rakas blogini. Ehditkö sinä jo ostaa ja lukea omasi? Mukanaolo oli todella mielenkiintoinen sekä palkitseva prosessi ! Lehden kannen näette seuraavassa ja sivulla 62 on minun juttuni :-)

250x450-banneri-1(2) (3)