BLOGGERS MONEY CHALLENGE

Kirjoitin about puoli vuotta sitten entisistä kuluttamistottumuksistani ja siivuutin myös rahankäyttöäni. En ole koskaan osannut olla rahan suhteen kovinkaan tarkka, mutta olen kasvanut viime vuosina asian tiimoilta huomattavasti.

Haastan täysin omasta aloitteestani jokaisen bloggaajan KESÄKUUN ajalta kommentoimaan blogiini 30.6.2015, MONTAKO PÄIVÄÄ ON KUUKAUDEN AJALTA OLLUT KÄYTTÄMÄTTÄ RAHAA.

Haasteen tarkoituksena on muodostaa ajatuksia siitä, miten pitkälle ajanjaksolle esimerkiksi ruoka-ostokset voisi toteuttaa sekä saada jokainen haasteeseen osallistunut vähentämään "pikkuostoksia", esimerkikisi juuri ruokatäydennyksiä lähikaupoista. Monista pienistä ostoksista kun helposti syntyy lopulta suuri summa :-)



Haasteen säännöt:


Aika 1.6-30.6, kommentoi kuun päätteeksi ilmestyvään postaukseen oma tuloksesi

Laskemme ainoastaan ne päivät, jotka olemme tyystin käyttämättä rahaa

Yksikin sentti on rahaa

Päivät, jolloin tililtä lähtee automaattisesti laskujen mukainen summa, ei lasketa mukaan kuluttamattomiin päiviin

Valmiiksi ladatun matkakortin käyttämistä ei lasketa rahan kuluttamiseksi



pink-zebra-stripehhhhhhhs-desktop-light-background-61ghjk182.jpg

KESÄKAAPIN UUSIMMAT TULOKKAAT

IMG_4874 IMG_4876 IMG_4883 IMG_4881 IMG_4889 IMG_4891 IMG_4895

ARVONNAN VOITTAJA ON

pink-zebra-stripehhhhhhjklhhs-desktop-light-background-61182.jpg – kopio (3)
PALJON ONNEA NEEA & KIITOS YHTEISTYÖSTÄ DEKORO 

WHITE CREAMY MUFFINS

IMG_4729 IMG_4714 IMG_4721 IMG_4723


KOMMENTOI, KIINNOSTAAKO KYSEINEN RESEPTI? :-)

ARVONNAN AIKA !

On aika iloitella pienellä kilpailulla ! Rikkokaamme normit ja pistäkäämme pystyyn arvonta, jonka voitto sisältää 50,- yllätyspaketin Dekorolta. Mitä sinun tulee siis tehdä?

1. Sinun tulee olla blogini rekisteröitynyt lukija (BLOGGERIN KAUTTA)

ps. ethän liity lukijakseni ainoastaan osallistuaksesi arvontaan, kiitos :-)

2. Kommentoi kisapostaukseen, mikä Dekoron tuote on juuri sinun suosikkisi. Heidän sivuilleen pääset TÄSTÄ

3. Ilmoita kommentissa myös sähköpostiosoitteesi

4. Odota ja jännitä perjantaihin 29.5.2015 saakka, osuuko voitto sinun kohdallesi !

MITÄ PARHAINTA ARPAONNEA JOKAISELLE 

WHAT'S TIME IS IT?

IMG_4572
 
Jo pitkään etsimäni yöpöydän kello on vihdoin löytänyt paikkansa asunnossa. Musta väri tuo sopivasti kontrastia ja tietynlaista silmäänpistävyyttä makuuhuoneen muutoin vaaleaan ilmeeseen. Puhelimen herätyskello herättää minut aamuisin, joten herätykseen en kelloa tarvitse, vaan hankin sen puhtaasti sisustusmielessä. Klassinen, selkeä tyyli sointuu noudattamaani sisustuslinjaan. Kello on makuuhuoneen pöydälle juuri se oikea ♥ Mitä pidät? Tuleeko sinun hankittua käyttötavaroita pelkästään sisustusmielessä?

IMG_4573 IMG_4575


ONNEKAS ERAKKO - YKSINÄINEN MUTTA EI YKSIN

Vasten tahtoaan yksinäisyys on yksi niistä asioista, joita en toivoisi kenenkään kohdalle osuvaksi. Tiedätkö tunteen, kun antaisit mitä tahansa jos joku istuisi vieressäsi ymmärtäen tyhjyyden sisälläsi tai ei vain jättäisi sinua tietoisesti yksin, mutta tuloksetta. Minä tiedän. Olen ollut viimeinen valinta läpi kouluikäni urheilujoukkueisiin ja lopulta "pakkovalinta". Kokemani ei kuitenkaan ole kohdallani lainkaan yksiselitteistä - olen oppinut elämään yksin, enkä koskaan sortunut luulemaan, että vika olisi minun. Olen ikuisesti kiitollinen, että olen alusta asti arvostanut kyllin itseäni.

Olen ollut elämässäni tahtomattani todella paljon yksin ja kokenut yksinäisyyttä. Koen olevani yksinäinen, vaikka varsinaisesti en ole yksin. Minulla on juuri sellainen lähipiiri kuin toivoisin, mutta silti koen olevani toisinaan todella yksin. Henkisesti yksinäinen olen kaiketi yhtä usein kuin fyysisestikin. Entä mistä syistä?

Fyysisesti sekä hakeudun että jään yksin. Tapaan ystäviäni nykyään todella harvoin ja minulla on peräti yksi ystävä, jota näen useammin kuin kerran vuodessa. En lähde määrittelemään sitä, missä määrin olen sosiaalinen, sillä en usko sen olevan eniten vaikuttava tekijä. Tulen tiettyyn rajaan asti toimeen kenen tahansa kanssa, mutta lähelleni en tahdo ketä tahansa. Siinä suurin syy siihen, miksi minulla ei ole muutamaa ystävää enempää. En kaipaa yltiösosiaalista elämää, mutta toisinaan tulee olo, että tahtoisi tutustua uuteen ihmiseen. En puhu muutamalle olemassa olevalle ystävällenikään kaikesta. Raotan hyvin vähän edes heille pääni sisäistä ajatusmaailmaa.

Opiskeluaika on minulle varsinaista erkoitumisen harjoittamista. Istun poikkeuksetta yksinäni, enkä hakeudu kenenkään viereen. Välitunnit vietän napit korvillani pyöritellen päässäni ensi viikon kalenteria ja tehden muita suunnitelmia. Sami on miltei jatkuvasti sähköisen viestimeni päässä. Saatan näyttää siltä, että olisin yksin, mutta onhan Sami on aina kanssani :-) Olen yhteyksissä paljon miltei päivittäin myös Äitini kanssa. Tällöin en kaipaa lainkaan muita.

Olen jo vuosia tullut helpommin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Ehkä jopa siitä syystä, että itselläni ei ole mitään tarvetta katsella tuntikausia itseään peilistä tai laittautua lainkaan lähteäkseni jonnekkin. Puhun suoraa, ja odotan samaa myös toisilta. En arvosta selän takana puhumista, mikäli asioita ei ole ensin tuotu esille rehellisesti suoraa sanomalla. Tuntemani miehet ovat suoraa puhumisen tiimoilla taidokkaampia kuin naiset ja siksi arvostan enemmän heidän tapaansa toimia.

Ja mitä tulee uusiin ihmisiin, tunnen todella harvoin palavaa halua oma-aloitteisesti tutustua. Kyse ei ole ujoudesta, vaan haluttomuudesta päästää ihmisiä tarpeettoman lähelle. Toisinaan toivoisin löytäväni kaverin, joka olisi samalla aaltopituudella kanssani, sekä meillä olisi samat arvot. Liian lähelle itseäni en ketään kaipaa, mutta olisi mukava tuntea joku, kenen kanssa voisi katsella leffoja tai ihan vain jutella. Parisuhteen ulkopuolella - poikaystävä kun ei ole joka tilanteessa sama asia, vaikka Sami paras ystäväni onkin 

LAULA SIELUSTA SIELUUN



"If you smile through your fear and sorrow

Smile and maybe tomorrow
You'll see the sun come shining through
For you."

KUUSSA ALKAA TUULEMAAN

IMG_4379 IMG_4383 IMG_4384 IMG_4360 IMG_4363 IMG_4372 IMG_4374 IMG_4379

MINÄ BLOGGAAJANA - MIKSI EN PYYTELE ANTEEKSI?

En ole koskaan kirjoittanut yhtä ainutta avatumispostausta siitä, miksi päivitän blogiani ainoastaan silloin, kun minulle itselleni sopii. Koen, ettei minun tarvitse. Olisi kamalaa edes ajatella, että blogini olisi minulle stressiä aiheuttava velvoite. Olen alusta asti halunnut painottaa sitä, että minä kirjoitan silloin kun kirjoitettavaa on. Bloginihan on koosteita elämästäni, ei kuvitteellinen kirja jota parhaani mukaan yritän työstää määräpäivään tähdäten, ja sitten myydä kuin se olisi elantoni.

Koen ja tiedän itse olevani päätösvallassa siitä, mitä kirjoitan, mistä ja milloin. Hyödynnän 100% sananvapauttani, sekä vapauttani päättää itse blogini kohtalosta. Toivoisin jokaisen blogia kirjoittavan voivan ajatella samoin. Toivoisin, etteivät blogit muuttuisi pinnallisiksi ainoastaan siitä syystä, että paineet ylläpidosta ovat liian suuret.

Käsi kädessä vallan ja vapauden kanssa kulkevat vastuu ja arvostus lukijoita kohtaan. Minulle yksikään lukija ei ole itsestäänselvyys, mutta eivät myöskään päällimmäinen syyni blogin kirjoittamiseen. Tämä sivusto pysyy pystyssä ainoastaan intohimostani kirjoittaa. Blogini kulkee normaalissa tasapainossa muun elämäni rinnalla, enkä pidä sen kirjoittamista lainkaan vähäpätöisenä, enkä hylkäisi sitä täysin missään tilanteessa. Blogger on saatavillani useita tunteja joka ilta, jotta annan näppäimistön soida aina kun uusia ideoita syntyy. Blogini on kuin kynä ja vihko, jotka kulkevat matkassani läpi elämän. Postailuni suurin tarkoitus on koota kokonaiseksi paletiksi elämäni monet värit, ei ainoastaan onnistumisen hetket vaan kaikki se, joka on tehnyt jälkensä minuun. Mikäli tapahtuisi ainoastaan pelkkää hyvää, voisiko sitä edes kutsua elämäksi?

Entä miksi kyselisin muilta mitä he haluavat kuulla minun sanovan. Rakkaat bloggaajaystävät, mikäli koskaan epäröitte olla omia itsejänne, älkää. Älkää koskaan kokeko huonoa omaatuntoa kävijämääristä tai lukijakunnan vähyydestä. Älkää sortuko tuottamaan jotain sellaista, joka kerää paljon yleisöä. Älkää kirjoittako siitä, mistä puhutaan paljon - kirjoittakaa jotain sellaista, joka saa ihmiset puhumaan. Loistakaa sellaisina, kuin todella olette - teidän tehtävänne ei ole miellyttää muita !

HÄNELLE

Kuudennen kerran pyyhittyäni kaiken tekstin bittiavaruuteen, aloitan tämän kirjoituksen nyt sanomalla jotakin. Minulla ei ole kovin paljon kaunista sanottavaa juuri nyt... Päällimmäisenä pettymys itseeni. Kahden viikon aikana olen syystä ja toisesta puntaroinut paljolti parisuhdettani. En Samin vuoksi, vaan itseni. Onko minusta sittenkään tähän?

Lähiakoina stressitasoni on huidellut sellaisissa lukemissa, että olen ollut paremminkin rasittava, kuin mukava tyttöystävä tai edes oma itseni. Pääni on aivan pyörällä ja täynnä muistettavaa, edessä muutto - hyppy täysin tuntemattomaan ja se pelottaa minua. En tiedä minne olen menossa... Hermoni on ollut todella kireällä ja siitä syystä myös Sami on saanut osansa. En oleta kenenkään sulattavan käytöstäni, toivon ainoastaan ymmärrystä ja rakkautta. Toivon, etten tule hylätyksi silloin, kun tarvitsen eniten sitä mitä välttämättä en ansaitse. Toivon olevani rakastettu kaikesta huolimatta.

Tällä hetkellä tuntuu lähinnä siltä, kuin olisin yksin kaiken keskellä ja sen lisäksi syypää siihen, miksi parisuhteemme kukoistaa kuin kuiva kaktus. Tällaisessa olotilassa tartun asioihin, jotka todellisuudessa eivät ole ratkaisevassa asemassa parisuhteessamme. Olemme erilaisia esimerkiksi sikäli, että minä olen verbaalisesti lahjakas ja aktiivinen, mutta Sami osoittaa rakkautensa mieluummin tekojen kuin sanojen keinoin. Ymmärrän, mutta samaan aikaan tahdon silti saada tarvitsemani. Lainatakseni Äitini sanontaa minusta ja Samista "mikäli olisitte samanlaisia, ette olisi yhdessä." Sen lisäksi, että olemme joissain asioissa erilaisia, kitkaa aiheuttaa myös se, että tiedostan hänenkin omalta osaltaan kärsivän jonkin asteisesta stressistä. Toivoisin enemmän hetkiä, jolloin voisimme täysin keskittyä ainoastaan toisiimme.

Kyse ei kuitenkaan ole näin mustavalkoisesta asiasta. En koskaan ole ajatellut hänen olevan huono kumppani tai ihminen. Sami, mikäli luet tämän postauksen, haluan sanoa, että minä arvostan ja ihailen sinua enemmän kuin mitään. Sinua komeampaa miestä ei ole olemassa, eikä parempaa ihmistä juuri minulle kuin sinä. Olet minulle kaikki ja tahdon siksi pyytää anteeksi. Olen onnellinen sinusta sekä siitä, että olet ollut niin armollinen ja nähnyt vaivaa. Seisot aina puolellani ja tuskin koskaan edes ymmärrät miten paljon se merkitsee. Pyydän, että maltat kanssani ja olet läsnä. Tarvitsen tällä hetkellä kaiken tukesi ja turvasi. Toivon, että tiedät olevasi tärkeä ja tiedät myös olevasi täysin syytön siihen, jota saat osaksesi miltei päivittäin. Syy ei ole sinun. Kumpa olisit nyt tässä sillä...minun on ikävä. Toivottavasti ei ole enää montaa päivää siihen, että olet jälleen hetken nukkumassa vierelläni... Ja niin...lupaathan nähdä lävitseni, lupaathan, ettet kävele ohitseni kun olen apea. Olen pahoillani, että olen jatkuvasti niin kiireinen. Ethän silti koskaan unohda, että missä tahansa olenkin, olet sinä aina etusijalla? 

"Mun täytyy saada kuulla aina välillä sulta, että mä oon kaunis, kiehtova ja ihana. Vaikka mua nolottaa tää ääneen sanoa, mutta jokainen kukka kaipaa, kaipaa valoa..."

OPISKELUNTÄYTEISTÄ LÖPINÄÄ

Tulin tällä kertaa höpöttelemään teille niitä näitä :--) Olen kolme päivää pelkästään opiskellut ja opiskellut - käynyt seuraavana päivänä töissä ja jälleen opiskellut. Alkaa vihdoin tuntua kahta näyttösuunnitelmaa lukuunottamatta siltä, että kaikesta on mahdollista selvitä aikataulussa. Olen tämän puolivuotisen aikana valitettavasti vastoin suunnitelmaani enemmän stressannut ajan riittämättömyydestä, kuin nauttinut unelmieni alasta ja työssäoppimispaikasta. Uskon kuitenkin jäljellä olevan kolmen kuukauden sujuvan paljon paremmissa tunnelmissa koulun suhtee, -onhan minulla enää viitenä päivänä lähiopiskelua luvassa !

Valmistuminen lähestyy, ja kaikesta huolimatta olen itsestäni todella ylpeä :--) Tänään kuitenkin ennen koulutöiden aloittamista omistin kokonaisen aamun pysähtymiselle ja läsnäololle, vaikka tänä viikonloppuna oleskelenkin aivan yksinään :-) Intoni pelkästään itselleni ei riittänyt kovin kattavan brunssin väsäämiseen, mutta kokosin jogurttini rinnalle melko maukkaat sekä täyttävät uudet lisukkeet, joiden voimalla jaksoin helposti klo 15. saakka, eli tätä kirjoittaessani alkaa jo vatsa kurnia, haha ! Ja miltei totuus unohtuisi, minun on mentävä kiireesti budjetoinnin lopputehtävän kimppuun, jonka palautusaika alkaa hiipiä vastaan...

Kuulisin mielelläni, mitä juuri Sinulle kuuluu tänään? Onko kevättä rinnassa, häämöttääkö kesäloma vai oletko peräti pakertamassa miltei koko kesän laillani koulun tai töiden parissa? Onko keväällä tapahtunut jotain, joka on erityisesti inspiroinut sinua johonkin? :--) Raikasta ja rentouttavaa viikonloppua, olette ihania 

IMG_4273 IMG_4272 IMG_4269 IMG_3999

SHOPPING LATELY

IMG_4030 IMG_4031 IMG_4033 IMG_4034 IMG_4035 IMG_4038 IMG_4040

KLARA VAPPEN, BARA VATTEN

Vappu meni että hujahti, mutta johan oli hauskaa ! Tekemistä riitti vaikka kuinka, ja jopa säät olivat osittain puolellamme. Yleensä vietän vapaani ainoastaan oleskellen, mutta vappuviikonloppuna oli ns. "meno päällä", eikä jatkuvan kaupungilla juoksentelunkaan jälkeen väsyttänyt lainkaan - kevätaurinko taitaa tehdä tehtävänsä :-) Suljimme toimiston torstaina jo klo 13.00, joten kotiin päästiin lähtemään ajoissa. Ohjelmassa oli kuitenkin vielä työpäivän päätteeksi fysioterapia, jossa vietin tunnin tehden tiukkaa keskivartalotreeniä. Haimme menomatkalla kaupasta jäätelöt ja nautimme hetken ihanasta ilmasta !

Perjantaina nukuimme luvan kanssa todella pitkään, teimme vohvelibrunssin ja vasta aamupäivän jälkeen suuntasimme kaupungille katselemaan teekkarikastetta sekä vapputoreja. Väkeä oli todella runsaasti liikkeellä, eikä eilen yössä vaeltaneiden poissaoloa huomannut lainkaan. Sanoisin silti, että paljon vähemmän itseni ikäisiä oli liikenteessä kuin eilen. Ihmeteltävää oli vaikka millä mitalla ja kävelimme keskustan päästä päähän useasti, ristiin rastiin. Poikkesimme mm. keskustasta Ratinaan katselemaan hetkeksi Speedwayta, -aivan sattumalta tosin. Tuntien vaelluksen jälkeen Samin vatsaa alkoi ilmeisesti kurnia, sillä n. 16:sta maissa hän ehdotti tarjoavansa minulle vappuaterian jossain hyväksi todetussa ravintolassa - paikaksi valikoitui Martina, ja ruokalistalta nappasimme kumpikin mascarponepihvit, nam, parhautta ! Ravintolasta suunnistimme kotiin lätkää katsomaan - vihdoinkin paras aika vuodesta on alkanut :-) Illalla muutama tv-ohjelma ja nukkumaan.

Lauantailta odotimme vähintäänkin yhtä hyvää ilmaa kuin eilen, mutta odoteltuamme puoleenpäivään päätimme lähteä hakemaan Prismasta mansikoita - ilma ei odottelulla parantuisi. Ja oikeassa olimme, vaikka vietimme tunteja kauppareissun jälkeen kuvaillen ja odotellen eväsretkikelejä, ulkona oli todella kylmä tuuli koko ajan. Hylkäsimme siis eväsretken, sisälläkin oli riittävästi tekemistä. Valmistin ruokaa, tein kakun Samin syntymäpäivän huipennukseksi, sekä siivosimme loppumatonta savottaa keittiössä. Ollessamme toistemme luona, kumpikin meistä osaa kyllä kympin arvoisesti keittiön sotkemisen jalon taidon. Nostin pääni ylös kiireiden viidakosta vasta klo 18.00 maissa, kun havahduin siihen, että ilma oli vihdoin selkeämpi kuin minään tuntina aiemmin.

Tässä sitä nyt ollaan, kirjoittamassa vappupostausta napa jumissa herkuista. Loma on tuntunut kaikeksi onneksi todella pitkältä ja voin jopa pitkästä aikaa sanoa olevani todella latautunut seuraavaa viikkoa ajatellen ! Seuraavassapa teille muutamia otteita meidän vapustamme. Lukuisia kuvia on vielä jäänyt varastoon, mutta katsellaan niitä myöhemmin. Toivottavasti jokaisella teistäkin oli miellyttävä vappu !

IMG_3666 IMG_3668 IMG_3671 IMG_3677 IMG_3683 IMG_3697 IMG_3700 IMG_3705 IMG_3746 IMG_3774 IMG_3985 IMG_3984 IMG_3983 IMG_3975

#SYNTTÄRIBRUNSSI

IMG_3606 IMG_3607 IMG_3615 IMG_3619 IMG_3624 IMG_3630 IMG_3636 IMG_3643