PARISUHDEPUINTIA

Istuin kolmelta aamuyöllä kirjoittamassa edellisten tuntien ajatuksia ja tapahtumia ylös. Hermostuin sinä yönä Samille aivan turhaan. Otimme hyväksi todetulla tavalla puoleksi tunniksi etäisyyttä toisiimme, jottei tulisi sanottua mitään harkitsematonta.

Jos joku kuvitteli suhteemme olevan ainoastaan saippuakuplaa ja vaaleanpunaista hattaraa, -on hän mitä todennäköisemmin väärässä. Liian harvoin sitä kysyy itseltään, miksi vaadin muilta täydellisyyttä? Tiedostaen, että itsekin sellaisen tarjoamiseen on aina ja ikuisesti kykenemätön.

Miksi on niin haasteellista hyväksyä, että emme voi olla kaikesta samaa mieltä. Ehkä siksi, että niin toivoisi tapahtuvan. Mistä silloin kuitenkaan olisi tarkalleen kyse? Onko peräti pelkästään hyötyä siitä, että osaamme olla eri mieltä? Asioiden selvittäminen ja etenkin niistä selviäminen on sitä, mitä elämässämme tulemme oppimaan toisistamme.

Minä olen parisuhteemme tulisielu. Tempperamenttini pääsee usein vapaaksi kuin itsestään ja sanottua tulee kaikki tarpeellinen ja tarpeeton. Lopputuloksena kuitenkin on aina ollut sopu. Onneksi. Mutta miksi sillä hetkellä, kun avaa suuren suunsa, ei lainkaan ajaudu muistelemaan sitä, miten paljon mukavampaa on olla sovussa... Luullakseni siksi, että parhaimmillaan parisuhde onkin yhdessä selviämistä tästä kaikesta.

FAKTOJA MINUSTA

1. Minua myötähävettää helposti.

2. Suutuin vauvana kerran niin paljon, etten ehtinyt edes huutaa ennen kuin pyörryin.

3. Omaan joka yö yksin nukkuessani voimakkaan tunteen siitä, että joku tai jokin seisoo sänkyni vieressä.

4. Kaikkensa antaminen sekä itsensä ylittäminen ovat minulle tärkeitä.


5. Rakastan erilaisten leivosten ja kakkujen ulkonäköä, mutta en siedä juurikaan niiden syömistä.

6. Taustallani on tapahtumia, joista en puhu kenenkään kanssa ja joita moni ei uskonut minulle koskaan tapahtuvan.

7. Olen aina tullut paremmin toimeen poikien kuin tyttöjen kanssa.

8. Olen aloittanut elämäni kerran puhtaalta pöydältä uudelleen, ja sillä tiellä olen yhä tänään.

9. En ole koskaan ollut kännissä.

10. Pohjimmiltani olen ikuinen heppatyttö. Ratsastan vakituisesti upeaa vuonna 2004 syntynyttä lämminveriruunaa nimeltä Play Blues, jonka omistaa paras ystäväni Rosa 

ASK FROM SAMI








Nyt on mahdollisuutenne kysyä Samilta mitä tahansa. Mielipiteitä, miehisiä näkökulmia naisten maailmasta, kysymyksiä suhteestamme tai faktoja pelkästään hänestä itsestää. Sami vastaa 2 viikon kuluttua uudessa postauksessa esittämiinne kysymyksiin. Toivottavasti saamme vastaanottaa mahdollisimman monta ja laaja-aiheista kysymystä ! Suurimmasta osasta tekemistäni Q&A -postauksista poiketen, julkaisen heti kommentit saatuamme jokaisen kysymyksen, johon Sami on päättänyt vastata.

KOKO PIENI KOTI LEIPOO


Tänään on ollut varsinainen leivontapäivä ! Kuten blogistani varmasti huomaa, olen todellinen muffinileivonnan fani. Muffinit ovat leivottavista ehdottomia suosikkejani, ja niiden koristelu on tekemisen parhaita puolia.

Syy, miksi tänään ylipäätään ryhdyin leipomaan oli yksinkertaisuudessaan SUKLAAKORISTEET. Halusin ensimmäistä kertaa kokeilla suklaakoristeiden tekoa. Vaikeaahan tuo ei lainkaan ollut ja sopivat ihanasti muffineiden päällisten kaveriksi !

Leipomusintoa kuitenkin vielä muffinitaiteilun jälkeen oli jäljellä, joten samaan syssyyn valmistin elämäni ensimmäisen manssikkapiirakan ! On huvittavaa, että olen innostunut näinkin paljon ainoastaan leivonnasta, enkä syömisestä lainkaan. Noh, onneksi on Sami 










MY DAY ROUTINE


WEEKEND
 

Viikonloppuisin ja lomalla mikäli olen normaalissa aikataulussani, kello herättää viimeistään 3.30-4.00

Nousen sekunnissa.

Puen, valmistelen tarvittavat juomat ja lähden salille ilman sen suurempaa aamupalaa.

Salilta palattuani n. 7.00-8.00 aikaan olotilasta riippuen joko syön tai menen hetkeksi vielä nukkumaan.


Herään uudelleen viimeistään 10.00-11.00 ja SYÖN. Salipäivisin käytän aikaani pitkälti hissukseen palautumiseen ja tankkaamiseen.

Usein siirryn bloggaamaan tai katsomaan iltapäiväksi lempisarjojani.

Kylpyyn, jonka jälkeen yövaatteet päälle.


Klo 21.00 aikaan väsymys alkaa painaa jo tarpeeksi. Siispä hampaiden pesun kautta nukkumaan !


WEEKDAY 

Herään viimeistään 7.00. Nukun niin pitkään kuin mahdollista, joten aamuni ovat erittäin kiireisiä heräilystä selvittyäni. Ovesta ulos lähden n. 30 minuutissa herätyksestä.


'Sosiaalinen media' -hetki.

Jääkaapista löytyvä aamupala etsii tiensä lautaselleni.


Pukeminen / satunnaisesti ripsivärin laitto. Yleensä meikkaamiselle ei jää aikaa.






Jumitan kera ajatuksieni musiikkia kuunnellen, ja pian huomaan olevani aivan kohta jo myöhässä.

Hyppään taxiin, ja menen minne milloinkin pitää !

Kotiin palattuani poden jos jonkin asteista nälkää.


'Sosiaalinen media' -hetki.

Tavallisesti tässä välissä olen ehtinyt pyörähtää fysioterapiassa ym.

Usein ajaudun bloggaamaan loppuillaksi cappuccinomuki kainalossani, FaceTimetän Samin kanssa, tai hänen ollessaan luonani vietämme muuten aikaa yhdessä.

Illalla ruokailu tai kaksi.

Amme täyteen vaahtoa & kylpemään !

Nukkumatti minua kutsuu yleensä 23.00. Pesen hampaat, käyn läpi Instagramin ym.


Kuuntelen rauhoittuakseni esimerkiksi Avaraa luontoa ja nukahdan....



ME & YOU

Kesällä 2014 voin vahvan tunteen pohjalta sanoa elämäni muuttuneen tavalla, jota en olisi koskaan osannut odottaa. Olen aikojen alusta uskonut "äkkirakastumiseen" ja aina asiat ovat toimineetkin niin. Aina aiemmin...

Kesää vielä hetki edessäni olin suuren pettymyksen saattelemana päättänyt pysytellä aivan itsekseni vielä pitkään. Vietin lämmintä loppulomaani kesämökkimme rauhassa, Äidin rakastavassa huomassa, jossa usein ennenkin oli särkynyt sydämeni korjattu. "En koskaan enää luota. En koskaan enää rakastu." Sanoin itselleni.

Selasin pinttyneeseen tapaani sosiaalista mediaani, kunnes kirjautuessani sisään eräässä yhteisössä minua tervehti pitkä ja asiallinen viesti häneltä, jota tuolloin en vielä tuntenut lainkaan. Kaikki lähti liikkeelle yhteisestä kiinnostuksen kohteesta. Keskusteltuamme treenaamisesta, menivät asiat jo hieman enemmän henkilökohtaisuuksiin. Huomasin, että minun oli todella hyvä ja rauhallinen olla. Olin oikeutettu kertomaan mielipiteeni ja kokemukseni, kuulumisistani oltiin kiinnostuneita ja kuuluin paikalleni juuri siellä missä olin.

Härkäpäisesti olin päättänyt pysyä kuitenkin päätöksessäni sen suhteen, etten miehiin enää koskaan luottaisi. Pitkiä viestejä vaihdeltiin, lopulta Facebookit ja puhelinnumerotkin. Sydämeni taisi jo hieman sulaa... Jo kolmen päivän päästä Facebook -ystävyydestä sain kuulla ensimmäisen rakkaudentunnustuksen. Omani annoin vasta seuraavan kolmen päivän kuluttua. Salamarakkautta tämä ei ollut, vaan ymmärsin myöhemmin olevani rakastunut. Härkäpäinen päätökseni oli mennyttä.

Suunnittelimme ensimmäisen tapaamisemme erittäin harkiten ja omasta tavastani täysin poiketen sen tapahtuikin todella maltillisesti. Aika yhdessä oli ihanaa ! Yksi viikonloppu tuntui taivaallisen loppumattomalta ja tunsin todella viihtyväni tässä rauhallisessa ja hauskassa herraseurassa. Vaikka olemme alusta asti olleet täysin erilaisia ihmisiä, olemme erittäin sopuisa ja yhteensopiva pari. Ei paniikkia suhteen kestävyydestä eikä epäluuloa luotettavuudesta. Kaikki tämä turvallisuus ja rakkaus vain yhdessä miehessä ja kahden ihmisen suhteessa.

Suhteemme eteni ensitapaamisen jälkeen nopeasti. Kihlojakaan emme jahkailleet, vaan syyskuun tullen tämä sydämeni vienyt polvistui eteeni kertoen, kuinka alusta asti oli tiennyt haluavansa minut. Saman ajatuksen jakaen suostuin kantamaan ylpeänä merkkiä rakkaudestani. Hetkeäkään en kadu, että otin askeleen kohti sellaista, johon aluksi en lainkaan uskonut.

Entä millainen on suhteemme tänään? Tapaamme toisiamme erittäin paljon. Olemme asettaneet omat arkemme yhteen ja etenemme tasapainoisesti kohti suurempia suunnitelmia, kuten yhteistä kotia. Minusta tuntuu vihdoin aivan siltä, että en enää etsi mitään muuta. Tunnen löytäneeni turvani ja hänet, josta voin sanoa, että hänen vierellään olen valmis seisomaan koko elinikäni. Vierelläni on aikuinen, joka jakaa ja rakentaa vankkaa tulevaisuutta kanssani. Vieressäni on hän joka ansaitsee kaiken, joka minulla on antaa.

KIIRE JA HOPPU

Johan on ollut vilskettä ja vilinää ! Kasapäin hakemuksia sekä tapaamisia eri tahojen kanssa. Nyt onneksi tulevan arjen valmistelu alkaa siirtyä omalla tahdillaan toteutuksen puolelle ja joo, -olen aika innoissani ! Hauska ja loppumattoman pitkä kesälomani on nyt päätöksessään. Kirjoille kouluun minut on leimattu eilisestä 23.1.2015 alkaen. Puoli vuotta intensiivistä työssäoppimista sekä iltaopiskelua edessäni suuntaan kohti koittavaa valmistumista !

Myös blogin kanssa on tehty hieman normaalia enemmän töitä ulkoasun tiimoilta. Uusi banneri tuoreilla kuvilla ja mikä suurinta, -UUSI NIMI  Loppuosa on muuttunut muuksi, mutta silti tuttu ja tunnistettavissa.


Pitkä viikonloppu kainalossani matkaan nyt päivän askareisiin & tapaamaan kavereita. Onneksi jo muutaman päivän kuluttua löydän Samin jälleen vierestäni. On jo ihan hirveä ikävä 

LOUIS VUITTON

En ole aiemmin missään blogissani tehnyt varsinaista postausta erikseen lempilaukustani. Mutta nyt sen teen ! Rakkauteni on minulle 3 vuotta sitten tiensä löytänyt Louis Vuitton  Tämän ihanan yksilön olen ostanut vain muutaman kerran käytettynä itselleni 18 vuotislahjaksi. Käyttöä on ollut ja paljon !



MY TATTOOS

Tatuointihistoriani on lyhyt ja ytimekäs, -omistan kolme. Ensimmäiseni hankin 19 vuotiaana, toisen 20 vuotiaana ja kolmannen kuukautta ennen kuin täytin 21. Kaikki leimani olen ottanut luottotatuoijallani Jessillä, Tampereella Putka tattoossa. Jokaisesta olen maksanut 100e/tatuointi. Jokaisella on minulle suuri merkitys.

Ensin vanhin leimani, -eli oikeaan lavaani hakattu teksti "Lucky me". Tämä toteamus kuvastaa tyytyväisyyttäni siihen, että saan olla juuri sellainen, jollaiseksi olen syntynyt. Viis liikuntarajoitteestani tai siitä, että joku kiusaa, -minä pidän itsestäni näin ! Tatuointi on myös muistutus siitä, mitä kaikkea hyvää olen saanut ympärilleni vuosien saatossa.

Toiseksi vanhin on oikeassa "pikkarirajassa" tekstillä "Yo creo". Espanjan kielen valitsin sillä perusteella, että lapsuuteni muistot pohjautuvat pitkälti matkoille Espanjan lämpöön. Tutut paikat ja syvä rakkaus kaikkeen, mitä niillä mailla koin ja näin. Ja kuinka kaipaan Espanjaan yhä edelleen. Ja mitä sitten tämä teksti tarkoittaa suomeksi? Se tarkoittaa niinkin yksinkertaista asiaa, kuin "Minä uskon". Uskollani ei ole mitään tekemistä uskontojen tai jumalolentojen kanssa. Minä uskon itseeni, mielipiteisiini, kykyyni toimia ja toteuttaa, sekä menestymiseen elämässäni.

Kolmas ja tuorein, 17.10.2014 ihooni ikuistettu leima on muistotatuointi, - "Angel". 14 vuotta suurin osa elämääni ja nyt jo kolme vuotta poissa. Tämä muisto komeilee vasemmassa kyljessäni.

DEKORO - KILPAILUN VOITTO

Osallistuin muutama aika sitten Lastenhuoneenkapinan arvontaan, jonka palkintona komeili tyylikäs seinäbanneri ! Nyt tämä ihanuus koristaa kotia hyvää unta toivottaen sängyn yllä, makuualkovin seinällä. Täydellistä ! Pakkaus sisältää 122 kirjainta/merkkiä, joista mielikuvituksen rajoissa voi muodostaa seinälleen tervehdyksen. Kyseinen banneri jääköön vielä pitkäksi aikaa sisustuselementteihimme. Kirjainten ja itse bannerin paikkojen helppo vaihtaminen tuovat paljon kaivattua monipuolisuutta ! Kiitos ihanasta arvonnasta Anne & Dekoro 




LETTUKESTIT

Meillä tehtiin pitkästä aikaa "höttölettuja" prodelettujen sijaan. Hyvin näyttivät maistuvan nämäkin. Henkilökohtaisesti en ole lettujen syöjä lainkaan, mutta paremmalle puoliskolle näitä on mukava valmistaa silloin tällöin ! Nopeaa, helppoa ja kuuleman mukaan herkullista 




DEAR STRESS, LETS BREAK UP ...

Olen "hieman" huomannut "kärsiväni" henkisesti viime aikoina. Elämässäni on meneillään pysähdysvaihe ja odottelua on kestänyt jo kuukausia. Minusta riippumattomista syistä päivissäni ei oikeastaan ole muuta tekemistä kuin kotona pyöritettävä perus arki, jossa siinäkään ei ole kovin häävisti tehtävää. Aluksi lomailu maistui ja todella huomasin voivani päästä kaikesta painavasta irti. Kunnes viime viikkoina lomailu alkoi aiheuttaa ongelmaa. Kaikella tapaa. Ensin huomasin ajan vain käyvän pitkäksi, mutta tänäänkin päällä on vaikka mitä fyysistä häikkiä.

Sydämessäni on useita kertoja päivässä lisälyöntejä eli "tykytyksiä", joka on minulla selvä vakavan stressin merkki. Ahdistaa, joka tuntuu palana kurkussa, jonka vuoksi alitajuntani epäilee vähintäänkin kasvainta. Ja ehkä pahin: "dissosiaatiohäiriö". Erillisyyden tunteita minulle on esiintynyt pienissä pätkissä aivan lapsesta saakka, eivätkä ne koskaan olleet haitaksi. Paitsi nykyään. En enää muuta kuin tunne eläväni aivan sumussa. Aivan kuin olisin kuollut, tai en enää minä lainkaan. Seuraan elämääni sivusta ja keskittymiskykyni on täysin kateissa. Tämä häiriö aiheuttaa myös tietynlaisen muurin sosiaaliseen elämääni. En koe voivani täysin hallita tekemistäni, en myöskään halua lähteä yhtä rohkeana sosiaaliseen tilanteeseen, kuin ennen. Aivan, kuin minua minuna ei enää olisi olemassa. Tunne on käsittämätön. Menen työhaastatteluun, mutta päässäni ei liiku mitään. En pysty keskittymään, en pysty olemaan tarkkaavainen. Toimin, mutta minulla ei ole minkäänlaista todellista tuntua siitä, mitä teen. En pysty olemaan edes läsnä parisuhteessani.

Iltaisin minulla on "hyvää aikaa vatvoa olemattomia sairauksiani" ja siksi illat usein ovatkin täysin unettomia. Saatan nukahtaa 5.oo aamulla ja herätä 8.00, eikä se haittaa minua lainkaan. MITÄ?! Ja niin, miksi en mene lääkäriin? Miksi menisin, kun tiedän tämän kaiken olevan vain alitajuntani tapa hallita stressiä.

ONKO ITSELLÄSI KOKEMUSTA SAMASTA ASIASTA?

MY DAY

Klo 7.00 aamuvirkku kelloni pirahti soimaan herättäen minut hieman pilviseen mutta alkujaankin mukavan tuntuiseen päivään. Laittautumista, syömistä kera hennon jännityksen...


Klo 9.00 lähdimme Samin kanssa kävellen keskustaan, jossa minulla oli määrä olla tärkeä tapaaminen.

Klo 11.00 selvisin tapaamisesta ehjin nahoin. Suuntasimme paluumatkalla postiin hakemaan sinne eilen saapuneen langattoman kaukolaukaisimen.



Klo 12.00 maissa saavuimme kotiin, joimme rauhassa cappuccinot, kuuntelimme musiikkia ja aloitin ruoan valmistamisen.


Klo 15.00 syömisen ja ruokalevon jälkeen kiirehdimmekin jo seuraavaan paikkaan: fysioterapiani kautta kauppaan viikonloppuostoksille !

Klo 17.30 jatkoin päivääni selaamalla läpi sosiaaliset mediat, sekä valmistelin uusia postauksia.


Klo 18.00 eteenpäin käytimme loppuiltamme pelaillen Aliasta sekä katsellen elokuvia sylikkäin 




Äkkinäinen herätys klo 8.00. Paniikki ! Muistin kampaaja-aikani väärin ja jotta ehtisin, alkoi olla jo todella kiire. Puin vaatteet päälleni, herätin Samin ja soitin taksin.

Klo 9.00-11.30 kampaajalla. Uutta vaaleaa raitaa !


Aamupäivästä klo 15.00 asti kuvasin tänään julkaistavia videonpätkiä, sekä päivitin tulleet kuvat myday -postaukseen.


17.00 asti videoiden editointia, illallisen valmistusta...


hieman jäätelöä & teetä...


sekä pölhöilyä Samin kanssa 




VIDEOKOOSTE VIIMEPÄIVILTÄ

tilaa YouTube -kanavani tästä

BIRTHDAY BABY



Vihdoin pikku blogini täyttää 6kk ! Jopa tähän astiseen, lyhyeenkin matkaan on mahtunut hurja määrä kehitystä ja kymmeniä postauksia, joihin olen erittäin tyytyväinen itse ! Ja sitten te ihanat. Kiitos jokaiselle lukijalle, joka on tarttunut mukaan matkan varrella. Sydämellisesti tervetuloa ♥ Synttäreiden kunniaksi huomenna on luvassa kuvallinen & kirjallinen myday -postaus sekä video-otteita tästä päivästä ja huomisesta ! Nähdään silloin 

WITH MY HONEY

Mökillä oli ihanaa  Lumi peitti laakean metsämaiseman ja korvissa kumisi pelkkä hiljaisuus. Hennot luonnon äänet ja raikas ilma saivat meidät molemmat ehdottomasti rauhoittumaan arjen stressistä. Minilomamme teki tehtävänsä !

Pulkkamäki löydetty ja laskettu  Kuvaamaan saavuimme suuren ladon eteen pellon reunaan, -järven rannalle tietenkin. Kuvausympäristö oli täydellinen suunnitelluille kuville ja antoi kyllä rohkaisevan potkun inspiraatiolle heti tälle paikalle saavuttuamme. Pulkka parkkeerattiin ladon seinälle nojalleen, jalusta pystyyn ja tässä ovat aikaansaannokset:










LAZY TUESDAY





Ihana, laiska tiistai  Nautin rauhassa kaakaoni bloggaillen, laahustan suihkuun ja suuntaamme Samin kanssa mökkeilemään. Siellä huomenissa olisi tarkoitus kuvata niin paljon kuin sielu sietää ! Ehkäpä löydämme jopa loistavan pulkkailupaikan  Olen kaivannut mökille jo kauan ja nyt, -juuri ennen opiskeluiden aloittamista on oikea hetki ottaa äkkilähtö luonnon rauhaan ! Siivosin joulun laatikkoon viime yönä 2 aikaan. Ompa sekin vihdoin hoidettu. Kuulisin mielelläni jokaisen kuulumiset, jotka tämän postauksen ovat lukeneet :)

Kommentoi? 


ATERIAMME


Moikka ! 

Haluatko tietää, miten ja mitä meillä syödään? Tässä postaus siitä ! Olemme molemmat kauniin ja maukkaan ruoan ystäviä. Syömme terveen järjen mukaisesti, eli pääasiassa puhtaista aineista itsetehtyä, mutta saatamme joskus paistaa pizzan, kun sitä tekee mieli. Minä henkilökohtaisesti olen erittäin innokas leipuri ja ruoanlaittaja. Samilla ei juurikaan ole taipumusta harjoitella uusia kokkaustaitoja. Suhteessamme se on alusta asti ollut sanomattakin selvää, että minä rakastan ruoan tekemistä ja Sami sotkee lusikkansa soppaan ainoastaan pakastepizzan muodossa tai vaihtoehtoisesti silloin, kun pyydän. Useimmiten minä hoidan ruokien valmistuksen ja Sami erityisesti leivosten ja muiden osalta suorittaa syömisen, sillä intohimoni on leipoa, mutta syömisen suhteen en ole kakku- tai leivosihmisiä lainkaan. Treenaaminen vaikuttaa ruokailuumme siten, että emme ainakaan toistaiseksi punnitse konkreettisesti annoksia, mutta tarkkailemme silmämääräisesti pitkälti sitä, että meistä molemmat syövät tarpeeksi.

Makujen suhteen olemme melko samoilla linjoilla nykyään. Vaikka Samin mieleen onkin enemmän tulinen ruoka, pidämme silti pitkälti samoista makumaailmoista. Maistelemme usein juustoja yhdessä !

Kaiken kaikkiaan monipuolisuus ja puhtaus ovat avainsanat molempien talouksien ruokahuollossa. Ruoan maustaminen on molemmille yksi tärkeimmistä seikoista, jonka suhteen olemme tinkimättömiä. Pyrimme mahdollisimman vähäiseen suolan käyttöön, eli katsomme tarkkaan saavamme tavallisesti ainoastaan tarvittavan määrän suoloja. Emme koskaan osta valmiiksi marinoitua tai maustettua lihaa, vaan valmistamme marinadin itse. Usein liha saa oleskella yön yli jääkaapissa maustumassa.

Aamupala 

Oikeastaan ainoat päivät kun syömme aamupalaa yhdessä, ovat viikonloput. Meillä on tapana laittaa pystyyn hieman suurempi brunssi, joka kattaa usein lounaankin, sillä nukumme yleensä melko pitkään.

Lounas 

Kävelemme omatoimisesti jääkaapille ja teemme esimerkiksi leivän. Sami huomioi kyllä minuakin syömisen suhteen erittäin hyvin, sillä kysyy aina jääkaapille mennessään ottaisinko minä jotain.

Päivällinen 

Päivällinen on useimmiten Samin päätös. Kysyn, mitä hän haluaa, eikä koskaan ole tullut tilannetta etteikö se kelpaisi minullekkin. Äsken kysyttyäni vastaus oli "joku pihvi ja kermaperunat". Tämä vastaus kuvastaa pitkälti sitä, mitä meillä yleensä onkin. Hyvin maustettu ja kauan uunissa hautunut liha kylkiäisenään milloin mikäkin lisuke. Voin sanoa, että jokaiseen päivälliseen panostamme paljon.

Iltapala 

Iltapalaksi yleensä valmistamme jotain pientä ja helppoa. Sellaista, jonka leffaa katsellessa nautimme ja jonka jälkeen on helppo nukahtaa !


Kuten kuvista huomaa, rakastan kaikkea makean näpertämistä.


Käytämme paljon itsepoimittuja marjoja joita säilömme pakkaseen.


Hedelmät ovat suuri osa ruokaympyräämme.



Teemme paljon erilaisia hedelmä- ja marjasmoothieita.

Tämän aamun karpalosmoothieen makeutta lisätyn sokerin tilalla antoi mieto banaani.



Visuaalisuus on minulle ruoanlaitossa yksi tärkeimmistä tekijöistä.