XMAS PHOTOS

On mukava kirjoittaa pitkästä aikaa hieman kevyempää postausta kera viime aikoina nappailtujen kuvien ! Joulu on juhlittu ja katse on aika kääntää kohti ensi vuoden tuomia haasteita. Pakko myöntää, että odotan ensi vuotta innolla, sillä suunnitelmissa on vaikka mitä mukavaa, tuttua ja kasapäin uuttakin :-) Vietimme joulun kahdestaan mökillä Äitini kanssa ja ai että, miten hauskaa meillä jälleen oli, sain taas nauraa vatsani kipeäksi :-D Vitsailun lisäksi luimme paljon, katsoimme kaikki joulun hömppäohjelmat, söimme juustoja iltaisin, valmistelimme joulua, keskustelimme kaikesta elämän ja kuoleman välillä sekä nautimme rennosta ajasta ja hiljaisuudesta :-) Myös marsupojat olivat mukana joulun vietossa !

Huomenna taputtelemme joulun ja valmistaudumme tulevaan vuoteen viettämällä päivän kaupungissa, pyörähdämme mm. Ikeassa ja Ideaparkissa. Nähtäväksi jää, millaisia löytöjä teemme :-) Palataan pian 

  PC260634 (2)PC210570 (2) PC240608 PC270664 (2) PC270677

HETKI, JOKA KADOTTI ALLEEN ONNELLISUUDEN

Oletko koskaan miettinyt, millaiset tilanteet todella luovat perspektiiviä tosi elämälle? Millaiset asiat opettavat parhaiten tai miten pitkälle toisinaan tulee mennä ymmärtääkseen jälleen palan itsestään? Ehkä juuri positiivinen asenne toisinaan väsyttää kaikista eniten ja estää erottamasta omia rajojaan. Ehkä kaikki asiat eivät parane hymyilemällä tai eivät vain ole tarkoitettu päästäväksi yli ilman todellista pysähtymistä itsensä ja ajatustensa pariin.

Olin aikeissa kertoa pelkän synkän tarinan siitä, miten huomasin onnellisuuteni kaikonneen, mutta paremmin ajateltuna koko totuus ei olisi siinä. Totuus kuitenkin on, että aiottua pidemmälle en tämän hetken voimavaroillani päässytkään. Eräänä päivänä oivalsin väsymykseni määrän sekä sen, että pelkkä usko itseensä ei saa minusta riippumattomia asioita muuttumaan - elämäni löysi jälleen uuden näkökulman.

Podin pitkään sietämätöntä levottomuutta ja tyytymättömyyttä yksittäisiin elämäni osa-alueisiin ja tuntui, kuin olisin vain voinut vaihtaa kaiken elämässäni uuteen, sillä halua ja voimavaroja asioiden selvittämiselle ei enää tietyn rajan jälkeen ollut. Aikaa kului ja viikot vierivät. Vasta pitkän ajan kuluttua ymmärsin, mistä oli kyse. Yritin hymyillä läpi kaiken tämän ja katsoa eteenpäin, mutta jouduin lopulta toteamaan, etten enää ollut onnellinen. Vaikka yritin, onnellisuus ei vain asettunut paikoilleen.

Oikeastaan kosketus pohjaan osoittautui ainoaksi keinoksi, joka näyttäisi aikanaan kaiken elämäni sisällön täysin uudessa valossa itselleni. Kaikki oli muuttunut itsestäänselvyydeksi, vaikka näin ei saisi milloinkaan tapahtua, -oli kyse sitten mistä tahansa.

Koen, että itsestäänselvyyksien lisäksi elämässäni oli tapahtunut muutoksia sillä saralla, miten asioista itse innostuin. En keksinyt virikkeitä, joista itse pidin, vaan pidättäydyin asioista pelkän kiireen ja seuran puutteen vuoksi. Kuuntelin itseäni aivan liian vähän. Myös liika suunnitelmallisuus kaatoi mukanaan paljon. Kaavoitin elämäni, eikä mitään yllätyksiä päässyt enää sattumaan. Oli hetki, jolloin elämällä ei ollut tarjota muuta kuin se, jonka olin itse tarkoin suunnitellut. Kyllästyin tilanteeseen nopeammin kuin olin uskonut.

Pahinta on, että olin lopulta miltei täysin valmis vaihtamaan pois kaiken sen pysyvän, jonka kierrosten lisääntyessä luokittelin tylsäksi - kaiken sen, jota eniten rakastan, mutta jonka ajan myötä koin muuttuneen pelkäksi työksi ja vaivaksi mitättömine lopputuloksineen. Nähtyäni asian toisen puolen jälleen sellaisena kuin on, tuntuu naurettavalta, että edes koskaan harkitisin luopuvani esimerkiksi parisuhteestani, johon itselläni ei vain riittänyt voimaa panostaa. Toisaalta koko kyseinen ajanjakso herätti paljon ajatuksia opettaen minulle kokemuksena paljon itsestäni. Opin sanomaan itselleni, ettei kaikki mene aina ihan putkeen, ja se on toisinaan OK. Ajatella, opin antamaan periksi tahdonvoimalleni ääritilanteissa vasta 22 vuotiaana...

Näinä päivinä aion ottaa puheeksi jokaisen mieltäni vaivanneen asian, koskien erityisesti pitkään alamäkeä vierinyttä parisuhdettani. Silti samaan aikaan haaveilen suunnattomasti yksin kahvilassa istuskelusta ja pelkästä ajatusten kokoamisesta järkeviksi lauseiksi. Tulevaisuudessa aion nauttia elämästäni enemmän. Aion myös itkeä, mikäli kyyneleet ovat tullakseen. Miksi enää estelisin.

UUSI AAMUNKOI


"Jäi ahkera työsi muistoksi meille,
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit."


En vielä edes itse käsitä tämän päivän tapahtumia. Yksi puhelu, yksi viesti kuolemasta pudotti olemattomiin erään elämäni merkityksellisimmistä pohjista. Lähde, josta alunperin olen tahdonvoimani perinyt, on sammunut. Loputtomuutta on vaikea ymmärtää, saati pukea sanoiksi. Tiedän vastauksen jokaiseen itselleni esittämääni kysymykseen - näin on parempi, näin piti tapahtua ja kaikki tämä oli odotettavissa ennen pitkää. Kuolemaan ei voi varautua koskaan tarpeeksi.

Kaikesta huolimatta olen kiitollinen, että ehdimme vielä tavata. Mikäli en olisi ollut paikalla tuona perjantaina, olisi se varmasti ensimmäinen asia, jota olisin loppuelämäni katunut. Sinä päivänä ehdin toivoa parempaa huomista, vaikka hymyilin ja sain takaisin vain vakavan ja väsyneen katseen - en edes sitä hymyä, joka jo jonkin aikaa korvasi sanat, jotka osoittautuivat vaikeaksi lausua. Kerroin viimeiseksi tulevani pian takaisin... Kunpa olisin saanut sanotuksi jotain muuta. Kunpa olisin osannut kertoa, miten paljon arvostan.

Uskon edessäni olevan yhä edelleen monet itkut itkettäväksi ja asian konkretisoituvan itselleni vielä jonain päivänä, mutta siihen asti totean vain, että sydämeni on tyhjä ja surusta väsynyt. Toivon, että osaan elämässäni säilyttää viimeiseen asti tuon saman tahdonvoiman ja kerään matkan varrella itseeni sen saman rohkeuden, joka tänään ylitti pelon kuolemasta. 

Mikäli lasken yhteen tämän päivän antamia oppeja, tärkein on, että huominen tulee juuri sellaisena kuin on tullakseen, vaikka kuinka suunnittelisimme. Tämä ei silti vähennä arvoa siltä, että aina tulee tehdä parhaansa. Olennaista kai onkin, että huominen tulee aina, mutta mistään muusta emme voi varmuudella tietää.

SOKERISTA IRTAUTUMISEN MOTIVAATTORIT

Minä en ole riippuvainen sokerista ja koen olevani erittäin maltillinen sen käytön suhteen. Aina on kuitenkin parantamisen varaa, edes hieman !

Edellisten viikkojen aikana olen vähentänyt sokerit miltei olemattomiin. En voisi sanoa syöneeni kovinkaan monena päivänä edes pientä määrää epäterveellisyyksiä. Vaikutukset ovat suorastaan hypänneet silmilleni. Siispä avaankin teille, mikä juuri minut pitää irtautuneena sokerista:

1. Liiasta sokerista saan todella helposti päänsärkyä, -sokeri ei vain istu kehooni. Koen potevani usein ärsyttävän hiertävää päänsärkyä sokerin käytön lisääntyessä. Usein jopa niin, että edellisen illan roskatankkauksen jälkeen herään aamulla kuin krapulassa (jollaisena krapulan kuuleman mukaan käsitän) kamalaan päänsärkyyn... Heti liian sokerimäärän jälkeen poden myös oksettavaa oloa erittäin helposti. Ei kiva !

2. Herkuista erossa pysymisen ansioista kasvojeni iho voi huomattavasti paremmin. Kasvoni ovat aina teini-iästä huolimattakin olleet melko tasaiset ja puhtaat. Sokerin myötä olen kuitenkin huomannut, että finnejä ilmestyy riittämiin ja vastaavasti käytön vähentyessä ihoni on pysynyt tasaisesti erittäin hyvässä kunnossa esimerkiksi kuukautisista huolimatta.

3. Panostan entistä enemmän suuhygieniaan ja haluan myös ruokavalion avulla pitää tilanteen plussan puolella - turhasta sokerista erossa pysyminen on yksi parhaita ratkaisuja suun terveyden edistämiseksi.

4. Minulle ei tule ns. "jaksamattomuuspuuskia". Syön tasaisesti hyvää ravintoa, enkä nosta verensokeriani turhilla sokeripiikeillä. Pysyn virkeänä aamusta iltaan !

5. Aineenvaihdunnan ja yleisen olemuksen suhteen on huomattavasti tasaisempaa, eikä tule vastaan hankalia olotiloja. On tasaisesti nälkä ja oikean aterian jälkeen kylläinen olo, ei pistäviä vatsakipuja eikä ns. "tukkoisaa" oloa.

6. Liika sokeri kovettaa vatsaa, -vähentämällä ruoansulatus rullaa tasaisesti, suolisto pysyy terveenä ja hengitys raikastuu.

Kaikki nämä seikat ovat suoria otteita siitä, miten olen huomannut oman terveyteni parantuneen herkkujen vähentämisen myötä. Jokainen asia itsessään tsemppaa pysymään erossa sokerista, sillä terve ja virkeä olotila on parasta minkä voin omilla teoillani saavuttaa ! Toivottavasti tämä postaus kannusti juuri sinua kurkottamaan kohti terveellistä elämää :-)

PC110259 (2)

VIIME VIIKKOINA OLEN...

PicMonkey Collage1

1. Nauttinut vielä toistaiseksi hyvin paikallaan pysyneistä rakennekynsistä sekä ottanut ripsiini ensimmäistä kertaa kestovärjäyksen 2. Ollut makutuomarina Mroomissa 3. Sekä hankkinut että paketoinut kasan joululahjoja 4. Hyödyntänyt Kodin1:n avajaisaleja kahteenkin kertaan

PicMonkey Collage2
1. Kahvitellut ystäväni kanssa ja ihastunut Pellas Cafeeseen ! 2. Polttanut kynttilöitä, nauttinut kukista ja kodin jouluisasta tunnelmasta 3. Keksinyt jälleen uusia sisustusideoita ja vaihtanut järjestystä 4. Yrittänyt leipoa pipareita ja toisella yrittämällä onnistunutkin :-D

POSITIIVISTA MUUTOSTA

Lupaan yrittää, etten raapustaisi tästä tekstistä kovinkaan vaikeaselkoista. Paljon ajatuksia, joita tahtoisin avata, mutta haastavinta on pukea kaikki tämä sanoiksi vaikka haluaisinkin. Paljon pieniä palasia ajatuksista irrallaan, joista jokaisen tahtoisin saada kootuksi. Ensimmäistä kertaa minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitkä sanat valitsen.

Pitkän ajan jälkeen olen elementissäni, kirjoittamassa tätä postausta tavanomaisella paikallani makuuhuoneessa. Tuntuu vihdoin uuvuttavan taistelun päätteeksi siltä, että kaikki elämäni palaset ovat löytäneet oman paikkansa. Olisin epärehellinen väittäessäni, että kaikki olisi hyvin - kaikki on järjestymässä ja kuten yleensä kaikesta huolimatta, tälläkin hetkellä koen olevani erittäin onnellinen.

Huomaan suhtautumiseni kaikkeen jälleen muuttuneen näköiseeni suuntaan. Olen käynyt paljon keskusteluja elämästä, kuolemasta ja kaikesta niiden välissä. Tärkein kaikista kuitenkin on, että olen ollut paljon yksin. Istunut keskellä hiljaisuutta ja kuullut jokaisen äänen sisälläni antaen kaikille tunteilleni oikeuden - valvonut öitä uppoutuneena ajatuksiini. Tästä syystä tunnen itseni vapaammaksi kuin ennen, sillä jälleen käsillä on muistutus siitä, että vain itse voin tehdä ratkaisuni ja olla sitoutumatta sellaiseen, joka tekee minut onnettomaksi, tarttuen siihen uuteen mahdollisuuteen, joka säilyttää vapauteni ja mahdollistaa onnellisuuden.

Olen karsinut ympäriltäni paljon ja näin ollen myös saanut elämääni asioita, jotka ovat vaikuttaneet paljolti siihen, että ymmärrän enemmän sitä kuka olen ja miksi toimin kuten toimin. Tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut samaan aikaan arvostamaan jo olemassa olleita ystävyyssuhteita - he ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mutta jokainen heistä on minulle itselleni korvaamaton. He ovat niitä harvoja, jotka tahdon säilyttää lähellä, mutta silti sopivan etäisyyden päässä itsestäni.

Olen vihdoin löytänyt myös selityksiä sille miksi levottomuuteni kasvaa usein sietämättömäksi kun sitä vähiten odotan ja miksi viihdyn parhaiten yksin, sekä tarvitsen yksinäisyyttä ollakseni onnellinen. Kaiken tämän selvittäminen on vienyt oman aikansa, joka totta puhuen on tuntunut toisinaan melko pitkältä. Pystyn ajattelemaan selkeämmin jokaista valintaani ja tunnen kaikki päätökseni oikeutetuksi. On ihan yhtä OK kävellä pois ja löytää ratkaisuja pelkästä sisimmästään kuin luottaa toiseen ihmiseen ja huomata hänen läsnäolonsa positiiviset vaikutukset. Tunnen harvoin varsinaista kiitollisuutta, ainakaan sellaista, jota tunnen juuri nyt. Olen jälleen vahvempi ja varmempi itsenäisyydestäni kuin eilen. Tunnen jälleen vapauteni valita.

UPEAT RAKENNEKYNNET BY STUDIO ROSE

PB250059 (2) PB250060 (2) PB250062 (2)

25.11 sain mahdollisuuden vierailla Tampereella (Satamakatu 13) Studio Rosessa blogiyhteistyön merkeissä. Pitkään suunnitteilla olleet rakennekynnet olivat pian totta, taitavan Elinan toimesta !

En ole milloinkaan ollut ammattilainen kauneudenhoidossa ja myönnettävä on, että jopa kynsien hoitaminen on jäänyt niin vähälle, ettei niissä ole juuri mainittavaa. Käynnilläni Studio Rosessa sain kertaheitolla käsityksen käsieni todellisesta kunnosta - pureskellut kynnet sekä todella kärsineet kynsinauhat.

Sain valita millaisia kynsiä toivoisin, enkä lopulta keksinyt juuri mitään muuta, kuin että tulos sisältäisi vähintään jotakin vaaleanpunaista ja ehdottomasti myös timantteja. Elina heittelikin omatoimisesti ilmoille monia ideoita, joista otimme suuntaa. Lopullinen kuviointi muodostui vasta viime hetkillä, mutta osoittautui sitäkin oikeammaksi ratkaisuksi.

Alussa arvuuttelimme olisiko rakennekynsien tekeminen edes mahdollista pureskelluista omistani johtuen. Lopulta kuitenkin kaikki asettuivat juuri suunnitelmien mukaan ja kolmen tunnin päätteeksi omistin kynnet, jollaisista en olisi osannut edes haaveilla. Paljon pikkutarkkaa työtä, todella hyvin tehtynä.

Studio Rose ansaitsee minulta täydet 10 pistettä ! Tila oli väliaikaisuudestaan huolimatta todella hyvällä maulla rakennettu, henkilökunta oli avointa ja heidän kanssaan on todella mukava viettää tuo ensin pitkältä tuntuva aika. Mikäli siis olet Tampereelta tai ohikulkumatkalla, piipahda ihmeessä katsastamassa Studio Rosen monipuoliset kauneudenhoitopalvelut :-)


PB250064 (2) PB250074 (2) PB250095 (2) PB250097 (2) PB250109 (2)

BIRTHDAY PRINCESS

IMG_4129 (2)

Huhhuijjaa ! Ensimmäistä kertaa tietokoneella ollessani kirjoittelen iäkseni 22. Olen siis ehtinyt tänään täyttää vuosia, odottaa aamulla kuin lapsi jouluaattoa, yllättyä, itkeä ilosta, viettää aikaa niiden kaikista parhaimpien kanssa, syödä liikaa kakkua, rakastaa ja kaikkea siltä väliltä :-) Jaksan tuskin hehkuttaa juurikaan uusia hankintojani, mutta tämä kyisenen on varmasti ansainnut paikkansa mainittujen listalla saatuaan minut kyyneliin varhain aamulla. Sami kiusoitteli jo edellisenä iltana vaatehuoneessani piileskelleestä synttäripaketista "etkö tahtoisi avata sitä, kun päivä vaihtuu yksi yli kaksitoista yöllä".

Hän minun kärsimättömyyteni tuntien osui melko herkkään kohtaan. Kynteni eivät oikeastaan syyhynneet paketin kimppuun, sillä pelkäsin sieltä paljastuvan jotakin muuta, kuin olin unelmissani ehtinyt kuvitella. Nousin sängystä ennen kelloa varttia vaille yhdeksän, olin niin innoissani, etten saanut edes nukutuksi. Sami jäi nukkumaan vielä pariksi tunniksi ja toi aikanaan tullessaan paketin viereeni olohuoneeseen. Halusin kurkistaa aivan pikkuisen ! Söimme yhdessä aamupuuroa ja lopulta Sami ilmoitti piipahtavansa suihkussa. Tein päätöksen, avaisin paketin rohkeasti heti hänen palattuaan suihkusta takaisin, pelkäsin sieltä paljastuvan sitten mitä tahansa.

Lopulta tämä kuumottava hetki koitti. Sisäkkäin olivat kaksi muovikassia, avasin toisen suuta ja miltei silmät kiinni kurotin sieltä jotakin sellofaaniin kiedottua. Iloiseksi yllätyksekseni paketista paljastui eräs suuri kynttiläastia, josta Samille ohimennen mainitsin aiemmin. Kylkeen oli aseteltu kortti, joka kertoi appivanhempieni lähettävän minulle synttäriterkut. Pakko myöntää, että herkistyin kyyneliin jo tuolloin !

Toinen pussista käteeni osunut oli poksumuoviin pakattu uusi akku läppäriini, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Pussin painavin paketti oli sanomalehteen paketoitu laatikko. Sormeni syyhysivät repimään paperit pois laatikon päältä, mutta otin sakset käteeni ja leikkasin paperin hitaasti pois paketin ympäriltä, jotta olisin mahdollisimman pitkään tietämätön sen sisällöstä. Lopulta olin leikannut paperia kylliksi ja asian jääminen salaisuudeksi oli enää pelkkä mahdottomuus.

 Sydämeni jätti neljä lyöntiä väliin, ryhdyin puhumaan jotakin, josta nyt en muista sanaakaan. Sitten tulivat kyyneleet, itkin ja itkin, selitin ja itkin. Muistan kädet täristen tihrustaneeni, "se on Olympus Pen..." Taisinpa siinä hötäkässä saada Saminkin kyyneliin :-D Olin saanut lahjaksi juuri sitä mitä olin katsellut ihaillen. Korjaan, sain paljon enemmän, sillä juuri kyseistä kameraa ei ollut saatavilla.

Olemme suorittaneet illan aikana jo yhden kuvausreissun ja häärineet kameran parissa kuin kärpäset ruoan ympärillä. Minun on vaikea uskoa, että kyseinen unelma on vihdoin omani ! Vaikka pysyn vannoutuneena Canonin nimeen, olen silti ehdottoman myyty Olympus Penin suhteen. Ison järkkärini rinnalle tuskin parempaa "pikkupeliä" voisin saada.

Aion ehdottomasti käyttää tulevaisuudessa molempia kameroitani ahkerasti, mutta luultavasti lähiaikoina blogissani tullaan törmäämään kuvakokeiluihin Penin parissa. Kokonaisuutena päiväni oli todella onnistunut ja nautin jokaisesta hetkestä jonka sain viettää rakkaideni kanssa huolimatta kaikesta pahasta tapahtuvasta maailmalla. Ja ehkä juuri siksi, sillä jokainen hetki on se kaikkein tärkein. Muistakaa kertoa, että rakastatte. Kauniita unia, olette ihania, korvaamaton jengii 

IMG_4134 (2)

PRICE THAT I WON'T PAY

Olen tehnyt yhden päivän aikana kasapäin päätöksiä tulevaisuudestani. Olen itkenyt, ollut helpottunut ja yllättänyt itseni, mutta ennen kaikkea olen tehnyt sen, joka minusta itsestäni tuntuu oikealta.

Kävin tuona päivänä keskustelemassa kauppiksen opintojeni jatkosta. Minulle tarjoutui mahdollisuus jatkaa opintoni loppuun, mutta enää samaan oppilaitokseen minun ei ollut mahdollisuutta palata, sillä aikarajani oli täyttynyt. Keskustelimme edellisenä päivänä psykoterapeuttini kanssa prosessista, johon olemme ryhtymässä ja siitä, millaista elämäni voisi tämän prosessin rinnalla olla - ensin oli suljettava pois kaikki suuret stressitekijät, ei suuria tietoisia elämänmuutoksia.

Opiskeluni olisi mahdollista suorittaa loppuun puolessatoista vuodessa esimerkiksi Järvenpäässä, Hämeenlinnassa tai Helsingissä - Tampereella tuota mahdollisuutta ei minulle tarjoutuisi. Muuttaminen pois merkitsisi aivan liian suuria muutoksia tähän elämäntilanteeseen, ottaen huomioon henkisen jaksamiseni. Olen asettunut aloilleni vasta hetkeä aiemmin, eikä muuttaminen toiselle paikkakunnalle olisi tullut kyseeseen niin tahtoni kuin käytännön järjestelyidenkään puolesta. Näin ollen päätin opintoni.

Keskusteltuani pitkään Äitini kanssa ja puntaroituani erilaisia näkökantoja tyydyin lopulta siihen tulokseen, että tekemäni päätös on ehdottoman oikea. Minulla ei tule olemaan tutkintoa kyseiseltä alalta, mutta matkan varrelta mukaani on tarttunut paljon arvokkaita oppeja, kokemuksia sekä ihmisiä. En kadu pätkääkään.

Tulevaisuuteeni kuuluvat lepotauon jälkeen opiskelut uuden alan parissa. En väitä, että tutkinto olisi milloinkaan osoittautunut vääräksi itselleni, mutta menettänyt ajan mittaan arvoaan jopa niin merkittävästi, etten olisi valmis maksamaan siitä muuton vaatimaa hintaa. Minä en koe epäonnistuneeni, koen ainoastaan kuunnelleeni itseäni. On helpottavaa huomata, että asia on vihdoin käsitelty loppuun ja jäljellä on vain puhdas pöytä täynnä uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia !

IHANAN ERILAINEN AAMU

IMG_4041 (2)

Viime yönä kaikki ei sujunut kuten suunnittelin, nukuin kokonaiset 4 tuntia, jokaisen niistä pätkittäin, sillä marsut pitivät minua hereillä läpi yön. Onneksi oli sunnuntai, eikä minun ollut määrä lähteä minnekkään.

Aloitin siivoamisen heti herättyäni, täytin tiskikoneen, ajauduin katsomaan pari tallennetta, hoidin juoksevat asiat, leivoin muffinit ja siivosin lisää jälleen. Lopulta valmistin itselleni aamiaista, istuin hetkiseksi sohvalle ennen kuin jatkoin jälleen siivoamista. Sain aamuleivistäni idean, jonka lopputulemana valmistin helpot ja nopeat valkosipulileivät illan mittaan, nam !

Huomenna on tiedossa kaikinpuolin mukava ja jännittävä päivä. Vaelsin puoliunessa ympäri asuntoa järjestelemässä jo yhdeksän maissa, mutta päätin piristyä vielä hetkiseksi, ja näin ollen pääsin nukkumaan vasta puolenyön aikaan. Eilisen huonoista yöunista huolimatta tällaiset rauhalliset aamut ovat juuri niitä hetkiä, joista saan parhaiten voimaa arkeeni 

IMG_3975 (2)

VIIME AIKOINA...

Kääk, miten nopeaan aika on hujahtanut ohitseni. En edes rehellisesti sanottuna uskalla tarkistaa, milloin olisin ehtinyt istahtaa blogini ääreen, kuin vasta tänään. Tämän päivän puolella vastailin jopa viimeisimpiin kommentteihin, joka on itselleni todella epätyypillistä, sillä yleensä ehdin vastata kommentteihin miltei heti niiden tultua. Pahoittelen, että olette joutuneet odottamaan niinkin kauan vastauksia kommentteihinne :-/ Onneksi huomisena sunnuntaina on kokonainen päivä aikaa leivontaan, valokuvaamiseen, siivoamiseen sekä tietenkin blogin maailmaan syventymiseen :-)

Tahdotteko kuulla koosteen siitä, missä olen viipottanut viime viikkoina? Kasasin puhelimeen kertyneistä kuvistani kolme neljän kuvan kollaasia, joiden avulla toivon teidän pääsevän mahdollisimman hyvin viime viikkojeni tunnelmiin.

PicMonkey Collage1

1. Kävimme Äidin kanssa kuuntelemassa Kaija Koota Tampere-talossa // 2. Olen ihastunut tekstiileihin ja ujuttanut niitä ympäri asuntoa, erityisesti olohuoneeseen // 3. Nauttinut valosta ja näin ollen ottanut paljon valokuvia niin kotona, kuin sen ulkopuolellakin // 4. Ottanut selfieitä, -pitkästä aikaa !

PicMonkey Collage2

1. Istunut yhtenä päivänä tuntikausia erään parhaimpiin lukeutuvan ystäväni kanssa. Jake, mikäli luet tämän, kiitos seurasta  // 2. Testannut elämäni ensimmäisen kerran ratsastussimulaattoria // 3. Käynyt yöajelulla ympäri Tamperetta parhaan kaverini Juliuksen kanssa  // 4. Yrittänyt saada loputkin ylimääräiset tavarat kaupaksi FB-kirppiksillä

PicMonkey Collage3

1. Viettänyt Äiti-tytär laatuaikaa yökyläilemällä Äitini luona  // 2. Istahtanut tänään hetkeksi sohvalle kynttilänvaloon syömään ruisnappeja sinihomejuustolla, nam ! // Tehnyt huikeita löytöjä kirpputorilta // 4. Polttanut kasapäin kynttilöitä

Odotan huomista innolla - erityisiä ilonaiheita huomisessa ovat pitkään nukkuminen, rauhassa herääminen, aamiainen pitkällä kaavalla, sekä leipominen Annikan kanssa järjestämäämme tyttöjeniltaa varten ! Nyt kuitenkin painan raskaan pääni tyynyyn, jotta ehdin latautua kylliksi huomista varten, vaikka paljon mukavia asioita onkin tiedossa. Kauniita unia ja huomiseen 

PEHMEÄN PUUKORIN TARINA

Hankin olohuoneeseeni muutamia päiviä sitten suuren punotun puukorin. Minulla ei ennen kauppoja ollut aavistustakaan siitä, minkä kokoinen se todellisuudessa olisi. Kotiin saavuttuani korin koko osoittautui suurimmaksi ongelmakseni. En keksinyt mitään, millä olisin saanut täytettyä tuon ylvään yksityiskohdan, mutta silti itsepintaisesti keinolla millä hyvänsä tahdoin sen osaksi kotiani. Se ei oikeastaan mahtunut tai sopinut aluksi mihinkään, eikä pelkkä sisältö näin ollen ollut ainoa pähkinä purtavaksi. Selailin ideoita Googlesta sekä sisustusblogeista, mutta en löytänyt muuta, kuin korin sovittamisen suureksi ruukuksi huonekasvin ympärille. Enää puuttui vain kasvi...

Tavallisesta toiminnastani poiketen kaikeksi onnekseni annoin asialle aikaa. Pyörittelin erilaisia ajatuksia mielessäni asuntoa kiertäen. Huomasin ryhdyttyäni todenteolla pohtimaan, ajattelevani alati myös "täyden" näköistä sohvaani. Minne asettaisin suurimmaksi osaksi tarpeettomat torkkupeitot ja tyynyt. Halusin saada sohvan mahdollisimman paljaaksi kaikesta. Koriongelmani oli edelleen ratkaisematta pitkälle seuraavaan päivään.

Pyysin apua ja ideoita myös sisustajien suosimasta Facebook -ryhmästä. Innostuneet kanssasisustajat heittelivät osin uusia ideoita ja osin läpi käymiäni ilmoille leijumaan. Yhden suosikkini kuitenkin poimin kaikkien ajatusten joukosta - tyynyt ja torkkupeitteet. Pulma oli ratkennut ! Asettelin pohjalle yhden torkkupeitteen ja päälimäiseksi kaksi erilaista tyynyä, joita yleensä käytän nukkuessani päiväunia sohvalla.

Koko komeus löysi paikkansa sohvarahin vierestä, parvekkeen oven pielestä. Kori on yksi onnistuneimmista sisustussuunnitelmistani ja kuin aivan yllättäen yhdisti koko olohuoneen tyylin yhteinäiseksi, pehmeän rauhalliseksi ja juuri minun näköisekseni kokonaisuudeksi !
  IMG_3378 (2)IMG_3350 (2) IMG_3367 (2) IMG_3376 (2)

MARRASKUUN ENSIMMÄINEN

Viimeisimmästä kuulumispostauksesta on aivan liian pitkä aika. Tänä iltana istahdin kotisohvalleni kera juustojen sekä tv -sarjojen. Olin hetken edes puoliksi läsnä ja nyt vihdoin sellaisessa olotilassa, jota en ole kokenut useaan päivään - jaksan ilman, että minun täytyy nipistellä jatkuvasti itseäni hereille. Valvon jopa pidempään kuin suunnaten yhdeksältä nukkumaan :-D

Olen käynyt aivan hävyttömän vähän treenaamassa viime aikoina ja jo parin viikon epäsäännöllisyys tuntui tänään salilla huhkiessa. Salillamme on tietty kiinteä kuukausimaksu, joka viime kuussa ei todellakaan tullut täytettyä jokaista senttiä myöten, kuten muina kuukausina yleensä. Josta palasikin mieleeni, että on enää pari viikkoa siihen, kun ensimmäisen kerran kirjoitan iäkseni 22. Hurjaa, miten nopeasti aika kulkee, sillä vastahan täytin vuosia !

Kirjoittelen huomenna kattavan postauksen kuvineen siitä, mitä olen tehnyt viime viikkoina - halusin kuitenkin tulla ilmoittamaan itsestäni ja että kaikki on hyvin :-) Luvassa on myös kaksi sisustus -aiheista postausta :-)

Toivottavasti jokaisella teistä marraskuu on alkanut mukavissa merkeissä. Mikäli ehdit kirjoittaa kommenttiboxiin omia mietteitä tai kuulumisia, lukisin niitä mielelläni :-) Olen yleensäkin aivan liian vähän kontaktissa lukijoideni kanssa, vaikka olenkin kiinnostunut teissä heränneistä ajatuksista :-) Jutskaillaanhan jatkossa enemmän? 

Palataan pian, hyvää yötä 

IMG_3327 (2)

MITÄ SYÖN YLEENSÄ AAMUISIN?

Nykyisin olen todella huono syömään oikeastaan mitään heti herättyäni aamuisin. Rakastan kyllä aamiaisen valmistamista, mutta muille kuin itselleni syötäväksi. Minut on kasvatettu pienestä lähtien siihen, että aamiainen syödään jokaisena aamuna, terveellinen ja sellainen, jolla pärjäisi mahdollisimman pitkälle aamupäivään. Omaan talouteen muutettuani ryhdyin soveltamaan aamiaisen pitävyyttä omiin tuntemuksiini sekä aikatauluihini sopivaksi. Nälkä yllätti usein aamuisin ja aamupala maistui.

IMG_3201 (2) 

Eräässä hetkessä kuitenkin kaikki tottumukseni aamiaisesta romuttuivat. Syömishäiriön sairastaminen ja sen mukanaan tuoma oksentelu sekoittivat pakkaa tavalla, joka on läsnä yhä tänäänkin. Aamuisin olen todellinen raspikurkku. Saatan istua pureskelemassa samaa leipää reilusti yli puolituntia tulematta hullua hurskaammaksi. Pienikin orastava stressi hankaloittaa syömistäni aamuisin entisestään. Nieleminen on mahdottoman tuntuista, pienikin määrä mitä tahansa tulee ylös.

IMG_3213 (2)

Lähtiessäni siis aamuisin jonnekkin, on minun täysin turha yrittää saada alas jogurttia tai maitorahkaa kummempaa. Kuitenkin rauhassa herättyäni ja pitkään aamupäivään odoteltuani minulle saattaa maistua erittäinkin kattava brunssi muhkeine täytettyine leipineen. Parhaita ovatkin ne aamut, jolloin olen saanut nukkua pitkään, herätä rauhassa, lähteä kauppaan, valmistaa pitkän kaavan aamiaisen sekä istua syömään ajan kanssa. Useimmiten kiireettöminä aamuina riittää yksi kuppi cappuccinoa lempi sarjaani seuraten !

IMG_3192 (2)

Entä mitä minä sitten konkreettisesti syön aamiaiseksi? Millaisia nämä aamut ovat?

Kiireellisinä aamuina: 2 rkl maitorahkaa

Kiireettöminä aamupäivinä: 1 kuppi cappuccinoa tai brunssi

Aamiainen ennen treeniä: 3 dl puuroa, marjoilla tai mehukeitolla

HYVIEN AJATUSTEN ARKI

Tänään tahdon taistella vastaan stereotypiaa harmaasta, ankeasta arjesta. Olemme tottuneet kuulemaan ympärillämme puhuttavan usein "harmaasta, tylsästä, tavallisesta ja siksi vaikeasta arjesta". Puheenaihe on niin yleinen, ettemme oikeastaan enää edes liikauta korviamme tämän kuullessamme. Olisiko asialle kuitenkin omasta aloitteestamme tehtävissä jotakin?

Miksi muodostamme arjestamme harmaan ajatuksen? Elämmekö pelkästään suorittaen ja odottaen koittavaa viikonloppua, joka todellisuudessa on murto-osa elämästämme koko kokonaisuudessa. Miksi ihmeessä emme tee jokaisista päivistä yhtä arvokkaita, sillä sitähän ne ovat. Jokainen päivämme on arvoltaan samanlainen, sillä jokainen päivä edustaa alati vähenevää aikaa elämämme aikapankissa.

Millaisia ajatuksia herättää mielikuva siitä, miten itse työskentelet oman onnesi eteen? Odotatko muiden käsissä olevien seikkojen muuttuvan syyttelemällä toisia toimistaan, vai elätkö itsellesi? Jokainen meistä on oikeutettu elämään itselleen, olimme sitten vastuussa lapsista tai työstä. Ne ovat osa elämäämme, mutta eivät syy, miksi elämme. Kaiken lisäksi on pystyttävä huolehtimaan omasta jaksamisestaan, jotta voisi olla vastuussa jostakin muusta.

Usein luulemme onnen olevan rikos - ei ole aikaa olla onnellinen, sillä suorittaminen jäisi hetkeksi huomiotta. Totuus on, ettemme ole valmiita luopumaan ansaitsemisen kilpajuoksusta ja siinä samassa unohdamme itsemme. Työskentelemmekö tuolloin itsemme vai saavuttamisen eteen, se jääköön jokaisen itse puntaroitavaksi. Mitkä seikat loppumetreillä ovat ne merkitsevimmät, - sekö, että voit ajattella saavuttaneesi paljon elämässä vai se, että voit todeta saaneesi paljon elämältä? Elämä ei anna mitään ilmaiseksi. Suhtautumalla asioihin tietyllä tavalla, elämä on sellaista kuin teemme siitä. Kummalla puolella sinä seisot - vain itse tiedät vastauksen.

Yksi tärkeimmistä faktoista elämässämme on, että jokainen meistä on vastuussa omasta onnestaan. Toteuttakaamme siis tekoja tämän ajatuksen tiimoilta myös omassa tavallisen tuntuisessa arjessamme. Emme tarvitse kalliita kauneushoitoja tai minimittaisia kaupunkilomia Lontooseen - ratkaisevin tekijä on asenteemme jokaisessa päivässä. Päätös siitä, että ajattelemme tänään eri tavalla kuin eilen ja teemme tavallisuudesta erityistä - tartumme pieniin hetkiin tehden niistä miellyttäviä itsellemme. Toimimme omien mahdollisuuksiemme rajoissa, emme vertaillen irtiottomahdollisuuksia toistemme kanssa, sillä elämäntilanteemme ovat keskenään täysin erilaisia. Meidän tulee löytää kaikkien mahdollisuuksien joukosta juuri ne itsellemme sopivat, jotka mahdollistavat onnellisuutemme arjessa tärkeiden asioiden jäämättä heitteille.

Oma asenteesi lukeutuu yksiin ratkaisevimmista teoista, jonka voit tehdä oman onnellisuutesi eteen. Ilman asenteen muutosta asiat pysyvät samassa valossa ja odottamalla, että joku toinen kääntää toiminnallaan onnellisuutesi suunnan, onnesi ei tule koskaan kukoistamaan. On oltava vahva ja vastuullinen. Ota niskalenkki omasta hyvinvoinnistasi ja mieti, mitkä asiat saavat sinut voimaan paremmin. Me emme tarvitse suuria tekoja, vaan pieniä, meidän näköisiämme hetkiä nurkkakiviksi vahvalle perustalle elämään !

ARKENI PARHAAT PIENET HETKET, TOP 5

Suukko ja halaus

Marsuvauvan pieni nenä aamuisin kurkkimassa häkin raoista

Hetkeksi syventyminen muistoihin

Cappuccino kiireettömänä aamupäivänä

Onnistunut arkiruoka tai muutama Turkinpippuri lempisarjani kera

IMG_7273

SUOMEN KULTAPÖRSSIN BLOGGAAJAILTA

Vasta tämän päivän puolella voin sanoa täysin toipuneeni siitä mitä koin. Minulle tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus päästä osallistumaan Tampereen Lielahtikeskukseen Suomen Kultapörssissä järjetettyyn bloggaajailtaan. Innostuin välittömästi ilmoituksen nähtyäni, mutta myönnettävä on, ettei minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä odottaa. Yksi asia nousi mieleeni, - olin näet asioinut kyseisessä liikkeessä kerran aiemminkin ja muistin hyvin tiskin takana hymyilevän naisen, sekä erityisen henkilökohtaisen palvelun. Koskaan aiemmin en ollut osallistunut blogitapahtumiin, mutta voin vannoa, että seuraavan tilaisuuden tullen aion olla varmasti mukana hetkeäkään epäröimättä !

Saavuin paikalle kymmenisen minuuttia ennen tilaisuuden alkamisaikaa. Minua vastassa oli tuttu iloinen Suomen Kultapörssin myyjä, sekä mm. Kokoan ja Tommy Hilfigerin edustajia, jotka osallistuivat iltaan mahdollistamalla meille esittelyn uusimmista kelloista ja koruista. He esittelivät itsensä ja kertoivat lyhyesti kaiken oleellisen. Olin todella yllättynyt siitä, miten hyvin kaikki oli järjestetty. Meitä ei pidätelty laajamittaisilla puheilla, vaan jokaiselle tarjoutui mahdollisuus tutustua tuotteisiin käytänössä kierrellen ja katsellen. Edustajat olivat erittäin helposti lähestyttäviä ja heidän kanssaan oli mukava keskustella tuotteista rennoissa merkeissä. Ilta oli siis kokonaisuudessaan puolentoista tunnin mittainen lämminhenkinen tilaisuus, jossa vietimme aikaa keskustellen yhdessä, katsellen uutuuksia, herkutellen sekä valokuvaten. Herkut pöytään oli loihtinut taitava Brander cafén väki.

Myönnetään, että miesten kellovalikoimaa sekä naisten kaulakoruja tutkiessani sain muutamia melko hyviäkin lahja sekä pukeutumisideoita, joita aion edes jollain tasolla toteuttaa ! Olen ollut aiemminkin kiinnostunut samankaltaisista tyyleistä, joita illan aikana esiteltiin, mutta kaikesta ilmassa leijuneesta inspiraatiosta nappasin kyllä ehdottomasti itselleni pienen sysäyksen kohti "sitä omaa täydellistä tyyliä" nimenomaan juuri juhlapukeutumiseen liittyen.

Illan aikana kaikki normaalihintaiset tuotteet olivat alennuksessa -30%. Käytin tilaisuuden hyväkseni, sillä minulla on pidempään ollut tarve aivan tavallisille kirkaskivisille korvakoruille. Löysin itselleni täydelliset yksilöt, jotka aion tänään ensimmäistä kertaa laittaa ylleni ! Korvakorujen normaali hinta oli 18€. Lisäksi saimme valita Kokoan valikoimasta itsellemme sopivat akryylisormukset. Valintani osui kauniin yksinkertaiseen, tyyliini uskolliseen valkoiseen sormukseen :-) Kokoan sormuksista on helppo tehdä hauskoja yhdistelmiä, jotka sopivat niin villille kuin maltillisellekin koruyhdistelijälle.

Yllätykset eivät suinkaan loppuneet tähän ! Illan aikana arvottiin yhdelle onnekkaalle Tommyn upea kello nahkaisella rannekkeella, sekä hitiksi noussut Fight Back logolla painettu koru. Arpaonni ei suosinut tällä kertaa minua kummallakaan kerralla, mutta illan huipennukseksi jokainen meistä sai omakseen paketin, josta paljastui ihana Tommy Hilfigerin koru. Jokainen meistä sai erilaisen ja oli täysi yllätys, millainen koru kenenkin kohdalle osuisi. Minä, vannoutunut hopean käyttäjä sain kuin ihmeen kaupalla itselleni juuri täydellisen yksilön. Toisenlaista en osaisi koskaan toivoa 

Vaikka tila oli melko pieni ja illan mittaan väen paljouden lämpötilassa huomasikin, oli tilaisuus kaikinpuolin todella onnistunut. Oli todella mielenkiintoista tavata kasvotusten muita Tampereelta käsin bloggaavia nuoria naisia. Haluan kiittää jokaista kyseisen illan mahdollistanutta tahoa ja tekijää. Kiitos kaikille jotka osallistuivat, - ilta oli täydellinen. Viihdyin, enkä olisi malttanut lähteä kotiin !

Mikäli sinulle tarjoutuu mahdollisuus joskus osallistua johonkin blogitapahtumaan, suosittelen ! Tapahtuma on yksi ainutlaatuisimmista tavoista päästä keskustelemaan muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa sekä kuulemaan uutuuksista. Tämän illan voimalla jaksaa taas monta sateisen harmaata päivää eteenpäin 

IMG_3112 (2)

Kohdalleni osunut koru on uusi suosikkini !


IMG_3116 (2)

Kauniit korvakorut sekä valikoitunut Kokoa -sormus

12105784_1567062816849478_8792493892497362478_n

Tarjoilut olivat mitä parhaimmat pikkusuolaiset ja kaunis limekakku

12096201_1567062876849472_5433312177439496967_n

Yhden onnekkaan tavoittanut upea kello

12105955_1567062840182809_6958541011483776346_n

Moni kakku päältä kaunis, - tämä myös herkullinen ja raikas sisältä

MINÄ PELKÄÄN KUOLEMAA

Olen lapsesta asti pelännyt kuolemaa. Tuntuu oudolta ajatus siitä, että yht' äkkiä mitään minussa ei enää ole olemassa. Toisinaan pelkään kuolemaa ahdistumiseen asti. Eräs ystäväni puhui kerran hänen äitinsä kertoneen, että kuoleman pelko oli vahvasti läsnä hänen elämässään juuri suunnilleen minun ikäisenäni. Miksi pelkään kuolemaa, kun minun tulisi tuntea itseni nuoreksi ja kuolemattomaksi?

Jokaisen kerran ajatellessani kuolemaa, päätän ajatukseni toivoen, että vielä on aikaa ikuisen elämän lääkkeen kehittämiseen, eikä minun tarvitsekaan kuolla. Pelko on elänyt kanssani aina, pienestä lapsesta lähtien. Olen aina ollut määrätietoinen ja yksi pahimmista asioista kuolemassa on epätieto siitä, miltä kuoleminen tuntuu. Entä miltä tuntuu sen jälkeen? Kuitenkin pahinta kaikista on oman itsensä menettäminen. Rakastan elämääni enemmän kuin mitään muuta, juuri sellaisena kuin se milloinkin on. Miten voisin luopua itsestäni ja kaikesta siitä mitä olen? Vieläpä niin, ettei päätös ole minun, - kuolema on väistämätön.

Pelko kuolemasta liittyy ainoastaan tapahtumaan omalla kohdallani. En pelkää kenenkään toisen kuolemaa, sillä pystyn ajattelemaan, että niin vain tapahtuu, eikä kukaan meistä voisi vaikuttaa siihen. Tietysti juoksen karkuun ajatusta Äitini kuolemasta. Toivottavasti aikaa on niin paljon, että tuolloin olen paljon kypsempi käsittämään asiaa enemmän kuin tänään.

Aihe herättää minussa samaan aikaan paljon ja vähän mutta yksinkertaisia ajatuksia. On vaikeaa käsittää sitä, että tuossa hetkessä ja siitä eteenpäin en enää tuntisi mitään. En voisi ajatella, enkä tiedostaa mitään. Kaikki ajatukseni ja tunteeni olisivat poissa. Olisi jäljellä vain tyhjyys, jota en edes itse olisi ymmärtämässä.

Entä mikäli päätyisin elämään elämäni viimeiset hetket laitteiden ja johtojen varassa, jotka pitäisivät minut hengissä välttämättömällä läsnäolollaan, mitä tahtoisin eteeni tehtävän? Olen aina ollut sitä mieltä, että raapustaisin hoitotahtooni mahdollisimman selkeästi toiveeni siitä, että minua pidettäisiin olemassa keinolla millä hyvänsä. Jopa eläminen kipujen keskellä olisi minulle elämisen arvoista elämään.

Minä en usko taivaaseen, enkä mihinkään kuoleman jälkeiseen elämään. Minä uskon ruumiin mädäntymiseen, mutta silti samalla sielun säilymiseen elävien muistoissa ja ajatuksissa. Missä sitten ovat menettämäni henkilöt? Minne he ovat menneet kuolemansa jälkeen? He ovat henkisiä tähtiä elämäni kartalla. He ovat oman jälkensä minuun jättäneitä merkkipaaluja polullani. Sytytän heidän muistolleen kynttilöitä jokaisena iltana elämässäni, vaikka mikään ei palauta heitä takaisin. Minä ajattelen heitä paljon.

Kuolema on ollut ainoa todellinen pelkoni koskaan, - kaikesta muusta kun voin sanoa selviytyväni.

TAIVAALLISEN TAVALLINEN TORSTAI

12074898_1565804146975345_1194600866719974451_n

Tuntuu jälleen ihanalta olla blogin ääressä näpyttelemässä ! Odotan malttamattomana ensi viikolla treenien pariin palaamista, sillä onhan puolikuntoisuus jo vienyt tarpeeksi. Liikkumattomuuden vuoksi mieleni on ollut hieman alamaissa, mutta onneksi aina parannusta on odotettavissa. Sami veti minulle alkuviikosta erittäin tehokkaan selkätreenin ja juuri sellaisten harjoitteiden avulla opin löytämään selkätreenieni oikean tuntuman. Tunnelma jumpan jälkeen oli super ja todella varmasti sekä omat että Saminkin odotukset ylittänyt !

Muutama päivä takaperin sähköpostiini kilahti yhteistyötarjous koskien nettivalmennukseen osallistumista. Nettivalmennus koskee aineenvaihduntaa ja sen parantamista. Kurssin nimi on "Aktivoi aineenvaihduntasi".

 Aihe on itselleni erittäin ajankohtainen, sillä olen ollut viime vuosina todella kiinnostunut sen toimivuuteen vaikuttavista tekijöistä omalla kohdallani. Kurssi alkaa 9.11.2015. Tulen varmasti hehkuttamaan kyseistä tapahtumaa useasti myös jatkossa ja olen innoissani siitä, että saan oman itseni ulkopuolelta työkaluja sekä vinkkejä aineenvaihduntani toimintaan.

Syy siihen, miksi päivittäin yritän pysyä liikkeessä on, että aineenvaihduntani jumittuu polkemaan miltei paikoilleen todella helposti, esimerkiksi kotona kipeänä maatessani. Olo on hieman "tunkkainen" aineenvaihdunnan hidastuttua, mutta ikävin tunne on levon jälkeen liikunnan pariin palattuaan, kun aineenvaihduntani lähtee jylläämään kuin hyökyaalto.

Tunnelmat valmennuksesta ovat jännittyneet ja odotan osallistumiseltani todella paljon. Erityisesti itselleni olisi hyödyllistä löytää parhaat keinot siihen, miten aineenvaihduntani eläisi entistä paremmin tasapainossa vaihtelevista elämäntilanteista huolimatta.


Oletko itse tutustunut aineenvaihduntaasi sekä siihen, mitkä tekijät sen toimivuuteen parhaiten vaikuttavat? Millaisia olotiloja koet aineenvaihdunnan tilasta riippuen?

Ihanaa ja energistä loppuviikkoa ! Palaan blogini pariin seuraavan kerran vielä tulevan viikonlopun aikana jollakin maukkaalla ja syksyyn sopivalla ruokareseptillä. Puss, puss 

LEMPI URHEILUVAATTEET: SAMI

Toteutamme yhdessä Samin kanssa kaksiosaisen postaussarjan lempi urheiluvaatteistamme. Kuten otsikkokin osasi kertoa, on ensimmäisenä vuorossa Sami.

Sami pukeutuu mielellään rentoihin sekä urheilullisiin vaatteisiin aina tilaisuuden tullen. Hänet nähdään vain harvoin huomiota sen enempää herättävissä väreissä, vaan pysyttelee mieluiten mustan, harmaan sekä valkoisen eri sävyissä. Eikä turhaan, tummuus pukee häntä ja antaa tukea tummille kasvonpiirteille ! Seurustelumme aikana hänen tyylinsä on laajentunut melko paljon. Hän käyttää edelleen suurimmaksi osaksi samaa tyyliä, mutta on saanut valikoimiinsa poimituksi paljon hänelle sopivia kokonaisuuksia, pienellä tyttöystävän avustuksella ;-)

IMG_2228

Treenimatkat taittuvat useimmiten kyseisissä kollareissa. Nämä ovat peräisin Def Shopin yhteistyöstä. Enemmän tietoa housuista löydät tästä.

IMG_2238

Def Shopin yhteistyöstä Sami kotiutti itselleen myös tämän valkoisen ohuen ja joustavan pitkähihaisen. Paidan tiedot löydät tästä.

10626338_1529273237295103_4283844518832342114_o

Osuimme Stadiumiin eräänä iltana noin 3 kk sitten. Sieltä bongasimme shortsit, joiden kimppahintaan kuului tämä musta, simppelin tyylikäs ja mukava urheilupaita. Yhteishinta vain pyöreät 30€. Paita on ollut kovalla käytöllä niin treeneissä kuin ulkoillessakin.

IMG_2908
Suosikkeihin viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä lukeutuu myös harmaa, rento ja lämmin vetoketjuhuppari. Tämä on osuva valinta lämmikkeeksi ennen ja jälkeen treenin ! Huppari on peräisin J&J:stä.

7 FAKTAA MINUSTA

1. En juokse pää kolmantena jalkana elokuviin siitä syystä, että minusta tuntuu kuin olisin pakotettu seuraamaan elokuva alusta loppuun saakka, sillä todellisuudessa en jaksa seurata yhtäkään elokuvaa loppuun. En vain jaksa keskittyä.

2. Vaihdan kotini järjestystä useita kertoja pienen ajan sisällä ja päädyn lopulta kuitenkin aina alkuperäiseen ratkaisuun. Esimerkiksi tänään olohuoneen ja makuuhuoneen huonekalujen järjestystä on vaihdettu kolme kertaa.

3. Rakastan syntymäpäivälahjoja, sillä olen aivan hulluna yllätyksiin !

4. Olen suhteellisesti järjestyksen ihminen. Olen todella pikkutarkka esimerkiksi huonekaluista, mikäli ne ovat sentinkin vinossa, en saa rauhaa asialta ennenkuin homma on korjattu :-D Joidenkin velvollisuuksien hoitamisessa taas olen useinkin todella suurpiirteinen. Ollakseni pikkutarkka ja huolellinen, kyseisen asian on kiinnostettava minua todella paljon.

5. 21 vuotiaana ryhdyin ensimmäistä kertaa systemaattisesti luopumaan kaikesta ylimääräisestä materiasta. Kokemus on ollut todella terapeuttinen.

6. Ainoa kotityö, jota välttelen viimeiseen asti, on uusien perunoiden peseminen kesällä. Hyih... Työ on useimmiten ainoa, johon minut nakitetaan mökillä ollessamme.

7. Tahtoisin kovasti olla kiinnostuneempi kauneudenhoidosta, mutta en vain ole. En yksinkertaisesti sovellu siihen muottiin, vaikka aluksi toivoinkin niin.

IMG_2877

YÖ ON PIMEIN ENNEN AAMUN KOITTAMISTA

Aikomukseni olivat jo eilisen päivän puolella ilmestyä kirjoittamaan uutta postausta, mutta melkoinen päänsärky taltutti minut lähes kokonaan sohvan pohjalle. Syysflunssa on ilmeisesti päättänyt tunkeutua kehooni keinolla millä hyvänsä. Jotten olisi kohtaloni kanssa yksin, jopa Samikin sairastaa.

Tänään poistuin asunnostani ulkoilemaan - lämpimään toppatakkiin vuorautuneena katselemaan sekä kuvaamaan syksyä. Ihana, aurinkoinen ilma valloitti sydämeni piristävällä energiallaan ja imin itseeni kaiken syksyn kauniin väriskaalan ! Niistä on varmasti helppo ammentaa puhtia pilvisempiinkin päiviin :-)

Kuten paljon aiemmin kerroin, syksy tuo tullessaan uusia tuulia. Päällimmäisenä ajatuksissani on ollut toivottavasti loppusyksystä alkava psykoterapia. Toisaalta olen pärjännyt todella hyvin ja olen ylpeä omasta jaksamisestani. Koen olevani asian kanssa melko yksin, sillä ainoa jonka puheille voin paeta asian tiimoilta on tavoitettavissa ainoastaan kahden viikon välein. Puhuinpa kuitenkin miten paljon tahansa, kukaan ei osaa antaa minulle valmiita vastauksia siitä, normalisoituuko elämäni enää milloinkaan. On todella vaikea puhua asiasta sellaiselle, jolla ei ole aavistustakaan siitä mistä on kyse.


Toisinaan ajatukseni palaavat dissosiatiivisten oireiden jatkuvuuteen ja siihen, mitä elämältäni tulevaisuudessa odotan. Olen onnellinen, mutta en sellaisessa terveydellisessä tilassa kuin ennen. Samojen kysymysten ja ajatusten pyörittämisestä ympäri uudelleen on tuskin mitään apua. Toisinaan olo tuntuu todella raskaalta. Toisinaan pysähdyn vain kysymään "Miksi minä?" Toivottavasti muutaman vuoden kuluttua olen saanut vastauksia kysymyksiini. Siihen asti elän niin täysillä kuin se on mahdollista. Onnistuminen on kiinni asenteesta. Elämässäni on suunnattomasti hyviä ja kaiken tämän arvoisia asioita 

IMG_2930

TOPPATAKKEJA JA VAAHTOKARKKIKAAKAOITA

12043002_1562477833974643_2871127258322215070_n


Hellurei ! 

Olen viimein tutun ja turvallisen tietokoneen ääressä näpyttelemässä uusinta postaustani, -huh, tuntuupa oudolta ! Kylmät illat ovat saaneet minut vetäytymään kynttilöiden ja vällyjen kanssa koti-iltoja viettämään. Kävellessämme tänään miltei kesävaatteissa Samin kanssa XXL:stä Prismaan totesin, etten tule poistumaan kotini ulkopuolelle enää kertaakaan ilman asianmukaista vaatetusta, sillä ulkona on yllättävän kylmä :-D Talvi on tulossa, hyrrr...

Viikonloppu sujahti huomaamatta historiaan, paljon mukavia asioita ehti tehdä ja tapahtua, näin ollen nyt on ns. "arjen" vuoro. Toivon, että koulukuvioni pyörähtävät käyntiin lähiaikoina, mutta sitä ennen olisi tarkoitus päästä piipahtamaan myös Viitasaarella anoppia ja appi-iskää katsomassa. Viime vierailusta on liian pitkä aika ja todella kaipaan heitä ja sitä kaikkea toisessa kodissani !

Liikutusheppani Unskikin suunnisti alkuviikosta uuteen talvipaikkaansa. Asia on painanut mieltäni ja pyörinyt ajatuksissani siitä aamusta lähtien, kun kävin katsomassa Unskia viimeisen kerran ennen lähtöä. Luvassa on pitkiä kuukausia ilman tuota ihanaa ystävää :-) Kyynel silmässä yritän taas tarpoa yhden jakson eteenpäin odottaen jälleennäkemistä.

Haikeista hetkistä pieniin iloihin ! Kävimme tänään koko perheen voimalla katsomassa syöpää sairastavaa läheistäni terveyskeskuksessa. Oli suunnaton ilo nähdä hänet niin pirteänä ja energisenä tapansa mukaan vaatimassa kunnollista kahvia, haha. Nämä hetket saavat minut jaksamaan ajatukset siitä, ettei aikaa voi pysäyttää.

Iloa ja energiaa päiviinne, muistakaa villasukat ja vitamiinit ! 

FLUNSSATERKUT

Pitkä viikonloppu edessä, pieni orastava syysflunssa meneillään ja paljon suunnitelmia sekä tapaamisia lähipäiville. Eilen, tiistaina heräsin todella vetämättömänä 6 maissa pakollisiin menoihini suunnistaen. Kuvittelin pelkästään laiskuuden vallanneen minut ja tarvoin raskain askelin kohti kuntosalia. Aloittelin selkätreeniä, mutta hyvin pian aloitettuani totesin, että voimani eivät vain ole entisensä. Raahustin takaisin kotiin, söin, mittasin kuumetta pitkin päivää sekä katselin kaikki rästiin jääneet tallenteet. Oloni ei ollut A1 -luokkaa koko illan aikana, mutta kuume ei kaikesta huolimatta noussut lukemina juurikaan. Näin ollen tyydyin nukkumaan yöni hyvin ilman särkylääkkeitä.

Aamulla heräsin selvästi levänneempänä, kävin jälleen pakolliset menoni ja lähdin Samin seuraksi salille. Treenaamaan minusta itsestäni ei vielä tänään ollut. Oloni on ollut päivän mittaan kohtalainen, paranemaan päin kaiketi :-)

Voisin kirjoitella kaikesta arkin täydeltä, mutta talletan inspiraationi takataskuun viikonlopun ajaksi, sillä huomenna tietokoneeni matkustaa Samin mukana Viitasaarelle - appiukkoni on näet luvannut antaa läppärilleni tekohengitystä. Jospa tällä vielä bloggailtaisiin vuosia eteenpäin ilman sen suurempia kommervenkkejä !

Ihanaa viikonloppua jokaiselle, mikäli kohdallenne osuu aurinkoisia, kirpakoita syyspäiviä, nauttikaa !
Olette huippujengi 

IMG_2252

RUOKAPÄIVÄKIRJA 26.9.2015

IMG_2141


11.30

1 kuppi vihreää teetä

1 puoli ruisleivästä, levitteellä, maksamakkaralla sekä juustolla


IMG_2143

12.30

10g aminohappoa

500ml vettä


13.00-15.00


KUNTOSALITREENI

IMG_2149


16.30

2 kanapihviä, joista toinen edellispäivältä jäänyt pekonilla kääritty sekä sinihomejuustolla täytetty

2dl pinaattia

puolikas avokado

2dl parsa-, ja kukkakaalia

2 dl maitoa


17.55


1/2 suuri mukillinen cappuccinoa


20.30


1/2 kanapihvi

1/2dl parsa-, ja kukkakaalia

2dl maitoa

SWEET HOME

IMG_2123 IMG_2124 IMG_2119