MIELIPITEENI

Tässä tulee ensimmäinen tiukka paketti mielipidettä.

"Listauspostaus" koskee mun henkilökohtasta mielipidettä blogimaailmasta. Mun on varmasti viisasta valmistella vähän tätä tekstiä :) Eli, seuraava on kirjoitus josta kenenkään ei tarvitse vetää kesäkurpitsaa nenään. Oon kauan selannu blogeja välittämättä siitä, miten surkeisiin yksilöihin oon törmänny. En tuomitse aiheen perusteella, vaan arvostelen sisällön johdosta. Enkä sano että, "koska minä en pidä tästä, se on huono..." Vaikka en seuraa itse yhtäkään blogia, en sano ettenkö tietäis todella mielenkiintosia olevan olemassa. Tiedostan myös sen, että kaikki ei tykkää mun postauksista, -eikä tarvitsekkaan. Mä omistan yhden lukijan, mutta mitä sitten? En koe määrillä olevan merkitystä. En ylistä itseeni, ja koeta lytätä seuraavassa muita. Se ei ole tarkoitus, ja mikäli joku sen kuitenkin niin ymmärtää, en osaa auttaa. Kyseenalaistan vaan sitä, että miksi sellaisia blogeja kirjotetaan, (ja kaiken kukkuraksi kovasti mainostetaan) joista tällaisia piirteitä löytyy postaus toisensa jälkeen, eikä mietitä miksi lukijoita ei ole. (Kirjotan vielä tonne loppuun, että pidän kyllä joidenkin blogeista, jos se kaiken jälkeen joltain pääsee unohtumaan.)

Uskon, ja tiedän, että kirjoitukseni herättää mielipiteitä, mutta kommentoisin osuvasti asiaa lauseella, "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."

En oo koskaan ollu innokas lukemaan mitään, mutta aina taitava kirjottaan ja siinä suhteessa luova, sekä innokas. Viimeaikoina oon selannu ahkerasti eri aihepiirien blogeja laajalti, ja huomannu asioita jotka vaikuttaa suuresti siihen miksi muutaman (joskus jopa jo toisen) postauksen lukemisen jälkeen siirryn pikaisesti pois kyseiseltä sivulta. Tässä siis kokoelma asioista, jotka saa mut takuuvarmasti kääntymään blogimaailman kynnykseltä kannoillani takaisin:

MASSA. Tuntuu siltä että suurin osa liikkuu muodin mukaan täyttäen postauksensa "materiaalisilla kuvilla", ja kertoen siitä, "mitä tänään söin ja ostin". En usko kaikkien arjen olevan samanlaista. Miksi ihmeessä yritettäisiin saada elämä näyttämään sellaiselta kuin se ei oikeasti ole? Miksi elämä ei voisi olla kiinnostava ilman prameuksia? Missä on lukijan koukuttava henkilökohtaisuus?

LIIAT KIRJOITUSVIRHEET HUOLIMATTOMUUDESTA JOHTUEN. Tekstin läpi lukeminen ennen julkaisua on mielestäni lukijan kunnioittamista.

VÄKISIN KIRJOITTAMINEN. Ikävintä varmasti on aloittaa postauksen lukeminen huomaamalla sanat "vaivauduin nyt tuleen kirjottaan teille..." Mitä?!! Siis etkö tiennyt, ettei sun ole PAKKO kirjoittaa? On siis tottakai meistä hauskaa, että kirjoitat meille vaikka sua ei yhtään kiinnostaisikaan. Jos kiinnostusta ei ole, sen huomaa kyllä tekstistä lukija kuin lukija.

Kahdesta seuraavasta asiasta tulee päällimmäisenä mieleen, että eikö ollakkaan valmiita tekemään itse töitä ns. "suosion" eteen, vaan lahjotaan toisia tykkäämään tuotoksestaan keinolla millä hyvänsä. Lukija lukijasta, tai kommentti kommentista.

"KOMMENTTI KOMMENTISTA" Miksi kommentteja pitää saalistaa noin? Etkö luota siihen, että ne kommentoivat jotka todella haluavat niin tehdä.

LUKIJOIDEN KALASTAMINEN. "Blogini kaipaa lukijoita" Mitenniin? Onko blogisi sanonut sen ääneenkin sinulle? Vakavissaan, -kirjoitatko blogia siksi, että saat ylpeänä katsella lukijatilastoja? Eikö blogi itsessään ole tarpeeksi kiinnostava, jotta lukijat liittyisivät seuraamaan sitä jatkossakin? Olisiko syytä miettiä "miksi"? Ovatko suuret lukijamäärät siis ainoa syysi bloggaamiseen...?

FACEBOOK RYHMÄT "100+ LUKIJAA" LAATUBLOGIT. Ovatko muut sitten huonompia? Empä usko. En myöskään usko lukijamäärän kertovan AINA tuotoksen laadusta. Uskon siihen, että kun lukijoita on vähän, on tilanteita kun teksti säilyy parempana ja bloggaus itsessään on tekijälle mielenkiintoa ylläpitävää.

HUOLIMATTOMUUS. Joistain blogeista selvästi huomaa että ne ovat ns. "vasemmalla kädellä tehtyjä". Hyvän blogin aines on mielestäni panostus ulkoasuun ja sisältöön tasapuolisesti. "Moni kakku päältä kaunis..." Yksinkertaisuus, tai vastaavasti värikkyys ei myöskään sano sitä, että blogi olisi "ruma".

JAARITTELU. "Joo mulla tosiaan tänään oli kuuma, kun oli hellettä." Ihanko totta? Mielestäni liian väljä teksti tekee postauksesta epäkiinnostavan, kun tekstin aikaansaamiseksi väliin tungetaan äärettömiä määriä "jaarittelutäytettä" -joskus jopa koko postauksen täydeltä. Liittyen mielestäni ehkä pitkälti myös siihen, että päivitetään vaikka mitään kirjoittamisen aihetta ei olekaan.

LUONNOTON ÄKKINÄINEN LOPPU. Usein postaus loppuu "töks", -kuin seinään. Eikö ole opetettu koulussa, kuinka teksti on luontevaa päättää? Eikö särähdä omaan lukukorvaan ollenkaan?

"MILLASIA POSTAUKSIA MUN TEIDÄN MIELESTÄ PITÄS TEHDÄ?" Haloo ! Etkö se olekkaan sä, joka sitä blogia kirjoittaa?! Miksi et toteuta ittees, vaan kysyt muilta mitä ne haluaa kuulla? ...suosion saavuttamiseksi(ko)? Vai peräti siksi, että et koe omaa luovuuttasi riittäväksi?

ASIOIDEN LISTAAMINEN. "Tänään tein ruokaa, ja kävin ulkona, ja siivosin, ja tänään myös heräsin aamulla. Ja sit, ja sit, ja sit..." Huoh. Tuntuu siltä, kuin puuttuisi taito kirjoittaa ehjää tekstiä.

"VIELÄ 3 LUKIJAA PUUTTUU 100:STA" Nii, sitte? Tuletko jotenkin paremmaksi bloggaajaksi, tai iloisemmaksi persoonaksi tasaluvusta lukijoita?

LIIKA VAROMINEN. Törmään usein "värittömään", ja "vaitonaiseen" tekstiin. Peitteletkö sitä, mitä todella ajattelet? Olisiko jotain, jota haluaisit kirjoittaa, mutta et uskalla koska pelkäät sitä, mitä muut ajattelevat, ja sanovat? Sano, jos sanottavaa on.

Ja nyt se, minkä lupasin: Pidän kyllä joidenkin blogeista. Jos löysit blogistasi tällaisia piirteitä, en kannusta sinua kuin eteenpäin, mutta huomioi kaikki seikat muodostaessasi tekstiä. Toteuta omaa itseäsi, älä säästele sanojasi, äläkä bloggaa "pakosta" <3 Korostan, että on kaksi täysin eri asiaa panostaa tekstin sisältöön, kuin yrittää miellyttää kaikkia.

MY SUPERMAN

En etsi ketään "tietynlaista" ihmistä. Tai siis en ole etsinyt. Sen tietää, kun se tulee kohdalle. Kyllä sen tunteen.

Koen nykyisen parisuhteeni sellaiseksi, kuin mä ajattelen hyvän suhteen olevan. Viihtyy, luottaa, ja tuntee itsensä rakastetuksi. Molemmat. Eikä vain sanoja, -ne eivät riitä. Ei tarvitse arpoa. Voi luottaa toiseen ja siihen, että kaikki tässä on vilpitöntä. On helppoa vain antaa mennä. Oikeanlainen parisuhde lomittuu muun elämän kanssa sopivaan balanssiin kyllä varmasti, jos se niin on mennäkseen.

Otin nämä kuvat salilla, koska siellä nään Samin sellaisessa elementissä, joka parhaiten mätsää omaani. Armoton itselleen ja valmis tekemään töitä sen eteen, mitä haluaa saavuttaa. Ja intohimo. Sama kiinnostus. Se on tavallaan mun sellainen "oma supermies".













MAIJU KRISTIINA

Mä olen ennen kaikkea "elämäntapaminä". Yhtenä hetkenä toisenlainen, ja muina hetkinä taas toisenlainen, mutta silti aina minä. Myös kaiketi haaveilija. Saatan istua puolituntia yhden maitorahkapurkin kanssa keittiössä kuunnellen biisejä, jotka kuuntelin läpi äsken. En voi kieltää sitä, että ajattelisin hirveesti. Mietin ja analysoin elämääni, sekä muiden toimintaa. Ehkä siten mä olen oppinu itestäni kaiken. Mä tiedän tuntevani mut kokonaan, mutta silti musta tuntuu, että ketään toista mä en tunne täysin koskaan.

Toisten silmissä musta mieleen tulee varmaan ensimmäisenä se, että oon vahva persoona. Suora, ja tempperamenttinen. Uskallan, ja pystyn ilmasemaan mielipiteeni tilanteessa kun tilanteessa. Mun elämässä ei oo hetkee, josta miettisin "Voi kun olisin uskaltanu sanoa..." Voi olla, että jotkut kokee mut epäkohteliaana, koska sanon suoraan. Emmä oo kylmä. Mä en vaan jaksa valehdella, tai kierrellä. Mä tiedän, että sellainen loukkaa vaan enemmän. Jos mä keskustelen, mä kyllä kysyn jos mä haluan tietää, ja jos en kysy, mä en halua. Vahvuudesta tulee mieleen toinenki asia. Mä luotan itseeni etunenässä. Mulla ei oo mitään tarvetta miellyttää ketään, ja sen varjolla tehdä asioita, jotka ei tunnu musta oikeelta.

Mä en oo koskaan joutunu katumaan mitään, mitä en tehny. Mä oon tehnyt kaiken sen, mitä oon halunnut tehdä. Enkä sano tehneeni paljon. Sanon tehneeni asiat, jotka oon halunnut. Mun ei oo koskaan tarvinnut kokeilla mitään, -mä oon aina tiennyt mitä mä todella haluan.

Mä rakastun, mutta mä en oo koskaan täysin riippuvainen kenestäkään. Eikä se tarkota sitä, etten mä rakasta, vaan sitä että voin luottaa itseeni ja on hyvä niin. Mulla on elämässä 3 asiaa tärkeysjärjestyksessä, ja kaikki muu tulee niiden jälkeen. Nää kolme asiaa on niitä, jotka on mulle pyhää. Mutta samaan aikaan en voi sanan "pelko" varsinaisessa merkityksessä sanoa, että pelkäisin menettää jonkun niistä kolmesta. Mä pelkään menettäväni ainoastaan itseni. Jos mä kuolisin, tai en tietäis enää kuka olisin, se olis pahinta mitä mulle voisi tapahtua. Mä rakastan pyyteettömästi, eikä mulla oo tarvetta kostaa kellekkään. Se mitä mä annan, ei vaadi mitään vastalahjaa. Enkä mä vihaa mitään, mä en vaan kunnioita joitain asioita, toimintamalleja tai ihmisiä. Mä en vihaa edes mun koulukiusaajia. Niiden ratkasut oman elämänsä suhteen ei oo missään määrin ollu multa pois.

Tiedostan omat heikkouteni, ja vahvuuteni. En roiku itsesäälissä, vaan nostan kerta toisensa jälkeen itseni ojasta tielle jatkamaan matkaa. Mä en oo taitava matematiikassa, enkä välttämättä kielissäkään. Mä en osaa piirtää, en laulaa, -mutta ehkä se on merkki siitä, etten tarvitse mitään erityistaitoja vahvistamaan olemassaolooni, ja mun tapaa olla olemassa.

Mä rakastan muistoja. Rakastan kauniita asioita, mutta en oo mitenkään rahan tai materiaalin perään. Elän tunteille, ihmisille ja kauniille maisemille. Ja itselleni. Kaikille noille asioille, joita ei voi säilyttää hyllyssä.

Mussa on yksi asia, joka rassaa jopa mua itseä. Oon erittäin taikauskonen jossain määrin. Esim. tiettyjen korujen käyttö tietyssä tilanteessa, saattaa tuottaa huonoo onnea. En tiedä, miksi se on niin, mutta sillälailla se on aina ollut. Tottakai tiedän, ettei se oo totta, mutta niin vaan tulee joskus ajateltua. Hassua.

MILKSHAKE



1/2 l  vanilja jäätelöä

1 purkki maitorahkaa

2 dl jäisiä mansikoita

n.3 dl maitoa


koristeeksi:

minttu-krokantti suklaata

nomparelleja

...1...2...3...4...

Sekoita aineet blenderissä

Kaada tarjolle ja koristele

Nauti






PHOTOSHOOT



PHOTOSHOOT
c. Maiju Kristiina Seppä