10.12.2017


Hassua, miten nopeasti aika kuluu, ja miten vähiin loppuvuoden päivät taas käyvät. Paljon on koettu, ja vuodessa saatu aikaiseksi. Reilu viikko takaperin päätimme suuren valokuvausprojektimme kutsuvierastilaisuuteen, ja loputkin tämän vuoden missioista näyttävät olevan purkissa. 

On ollut vaikeaa totutella monen pitkään kestäneen asian päättymiseen. Aivan kuin käsissäni olisi täysin puhtaan valkoinen paperi, jolle voisin kaavailla mieleni mukaan mitä tahansa. Pysähtyminen osaltaan myös ahdistaa, ja siksi siihen on ollut vaikeaa suhtautua. Huolimatta siitä, että aluksi purin turhautumistani useaan otteeseen, on pysähtyminen avannut useampia ovia kuin uskoinkaan. Esimerkiksi pitkään pannassa olleet salitreenitkin maistuvat taas rennommalta ja samalla paremmalta kuin aikoihin :-) Mutta yhtä kaikki - eniten olen aivan parin viikon kuluessa oppinut itsestäni. Olen alkanut kasvaa "tylsäksi aikuiseksi", joka osaa hyväksyä elämän realiteetit, sekä omat voimavaransa, ja näin ollen toimii niiden mukaan :-D 

Ja mikä tärkeintä - Debutille, sekä treeneihin kuuluu hyvää :-) Olemme harjoitelleet paljon ! Ahkeruutemme on palkittu sopivassa määrin, ja alan hiljalleen uskoa meihin yhä enemmän :-D Yksi tärkeimmistä tekijöistä käytännön kannalta on mielestäni istuntapainotteisten valmennusten lisäksi ollut kuolaimen vaihto. Suustaan eläväinen Debut on kolmipalalla itselleni suurimmaksi osaksi turhan haastava, joten suoralla kumilla olemme saaneet paljon vakautta tuntumaan :-) Sekä hevonen, että ratsastaja valmentajineen ovat tyytyväisiä. Ja pakko myöntää, että herra on kyllä vienyt sydämeni yllättävän nopealla tahdilla omakseen :-P