16.9.2017

Kesä on ehtinyt vaihtua syksyksi yhdessä hujauksessa. Eräs tähän asti eletyn elämäni odotetuimmista viikonlopuista on paketissa ensimmäistä kertaa. Vietin 7.9-11.9 välisen viikonlopun sponsorini opissa ratsastaen yksiä historiani upeimmista hevosista. Kasvoin muutamassa päivässä ratsastajana hurjia määriä, ja opin yht' äkkiä luottamaan itseeni. Sain osakseni luottamusta ja kannustusta. Osaan oikeastaan enemmän nyt, kun luotan jo aiemmin oppimaani. Uskomatonta, miten suuri muutos ratsastuksellisessa itsetunnossa voikaan tapahtua näin lyhyessä ajassa !

Treenit olivat fyysisesti vaativia kyseisen tason vierailla hevosilla, mutta koin päässeeni ajallani jyvälle niiden ratsastettavuudesta, vaikka keskityimmekin aivan perusasioihin :-) Pääasiassa treenasin kahdella hevosella, ja niistä juuri koulupainotteisen koin itselleni sopivimmaksi. Toinen ratsastamistani oli kenttähevonen, ja haasteista minulle suurin. Kesti miltei koko viikonlopun, että opin pitämään kyseisestä hevosesta :-D Tämä ei lainkaan ollut tuon hurmaavan herran syy, vaan vika piileksi ennemminkin siinä, etten ymmärtänyt ratsastaa sitä riittävästi. Ajoin niin sanotusti "kaasu ja jarru päällä samaan aikaan", tai vaihtoehtoisesti vain matkustin. Jälkiviisaana on hassua ajatella, että edes oletin sen toimivan tällä taktiikalla :'-D Hellitettyäni jarrusta pyöristyi hevonen allani, se ryhtyi polkemaan takajaloillaan kunnolla, ja puolipidätteiden ansiosta pysyi hyvinkin tasaisena...tadaa ! :-D Yksinkertainen "salaisuus" on siinä, että ison hevosen tulee liikkua isosti. Loogista, eikö?

Onneksi viimeisellä ratsastuksella sain sekä ravissa että laukassa hevosen puolierot tasoittumaan, ja sain siksi suurimman tunteen onnistumisesta. Uskalsin ratsastaa rohkeammin, ja samalla hetkellä hevonen vastasi täysin vaatimaani. Kova työ siis palkittiin, ja jäin jopa kaipaamaan tuota ensin niin haasteellista treenikaveria ;-)

Toisen hevosen kanssa pääsin kokemaan pätkittäin lapsenmielistä kouluratsastusunelmaani :-D Laukkapiruetin alkeita, (epäonnistunut) laukanvaihtoyritys ja elämäni kootuimmat laukkapätkät... Ymmärsin molempien kanssa käytännössä miltä tuntuu, kun hevonen ihan OIKEASTI käyttää takajalkojaan oikein, sekä miten suuri vaikutus painoavuillani on hevoseen.

Omien valmennusteni lisäksi sain olla mukana seuraamassa muiden ratsastajien treenejä, tutustuin moniin hienoihin ihmisiin sekä upeisiin hevosiin, ja pääsin osaksi sellaista yhteisöä, jonka jäsenten motivaatio kehittää itseään on yhtä luja kuin itselläni. Tulin ymmärretyksi ja huomioiduksi poikkeuksineni, mutta en päässyt kaikeksi onneksi tästä huolimatta lainkaan helpommalla. 

Paljon oppia lyhyessä ajassa, enkä olisi millään halunnut nousta Helsinkiin suuntaavaan bussiin kohti kotimatkaa. Kiitos, että loitte lujan uskon minuun ratsastajana, ja kannustitte itse ylittämään omat ennakkoluuloni osaamisestani. Tästä viikonlopusta lähtien myös sisäinen kouluratsastajani ratsastaa pää pystyssä rata toisensa jälkeen. Toivottavasti tapaamme kaikki viimeistään ensi keväänä ! <3