15.10.2017


Ihana kirjoittaa kuulumisista pitkän ajan jälkeen ! On ehtinyt sattua ja tapahtua paljon, vaikka mielestäni syksykään ei ole vierinyt vielä kovin pitkälle :-D Aikani on ratsastuksen lisäksi kulunut erilaisissa kuvausprojekteissa, sekä oman urheilijabrändin luomisessa ja sponsoreiden metsästyksessä. 

Kuten jotkut ovat varmasti eri sosiaalisen median kanavistani bonganneet, tiimimme vieraili Ypäjän Hevosopiston tiluksilla kuun vaihteessa paramaajoukkueen katsauksissa. Oman tasoni tiesimme olevan riittämätön, eikä päivittäisessä käytössäni toistaiseksi ole kansainväliselle tasolle kelpaavaa hevosta, mutta  mielestäni oli tärkeää sekin, että näyttäydyimme, ja sain samalla osoitettua tahtoni edetä tulevaisuudessa kv -tasolle. En ole "valmis", mutta kehityskelpoinen. Oli myös mieletön kokemus saada tutustua paremmin kanssakilpailijoihin, ja nähdä heidän osoittavan taitojaan. 

Ensimmäinen taidonnäytteemme päättyi hevosen epäpuhtauteen, joten otimme käyttöömme suunnitelman B, ja samana iltana Tampereelta matkasi avukseni toinen treenihevosistani. Toisen hevosen kanssa olimme kuitenkin treenanneet yhdessä niin vähän, että kumpikaan meistä ei loistanut valmennuksissa. Kuitenkin suoritus oli yhteinen parhaamme tähän asti, ja olen kieltämättä tyytyväinen molempiin hevosiin :-)

Maajoukkuekatsauksen jälkeen on ajatuksissa itänyt erilaisia vaihtoehtoja uusista suunnista, ja itsensä kehittämisestä parhaalla mahdollisella tavalla. Marraskuun alussa on aika päättää vuoden mittainen ajanjakso. Yhteinen mahtava matkamme Hertan kanssa on tullut tiensä päähän. Haikein mielin, ilman sen suurempaa dramatiikkaa päästän tamman jatkamaan seikkailujaan uusissa maisemissa. Tunnen suunnatonta ylpeyttä saadessani olla sen luottamuksen arvoinen kaiken tuon ajan. Hertta opetti itselleni paljon rohkeutta ratsastajana. Sen ansiosta olen niin periksiantamaton. Samalla vaikka odotankin innolla tulevaa, lasken puiden putoamattomia lehtiä ja toivon, että jäljellä oleva aika yhdessä tuntuisi mahdollisimman pitkältä.

Vaikka luopuminen onkin yksi harvoista varmoista asioista elämässä, ei se jälleen tunnu kovinkaan helpolta. Tamma on ollut itselleni suuri haaste, mutta kerta toisensa jälkeen kaiken luottamukseni arvoinen. Se oli ensimmäisissä kisoissani suurin tukeni, eikä jättänyt minua hetkeksikään, kun tarvitsin sen läsnäoloa. Olen sille mielettömän suuren kiitoksen velkaa.

Opettajakseni kouluratsastuksen tielle lähtee kokenut tallinomistajan poni Debut, joka on toiminut aikansa tyttären kilpahevosena. Tänään allekirjoitimme sopimuksen puoliylläpidosta, jonka mukaan poni on treeni- ja kilpailukäytössäni. Ensimmäiset yhteiset kisammekin ovat jo parin viikon päässä. Hevoskuvioiden vaihtuessa on myös valmennusportaassa tapahtunut muutoksia. Vielä toistaiseksi "käynnistelemme koneita", mutta homma vaikuttaa positiiviselta pienistä aikatauluhankaluuksista huolimatta. Onneksi itelläni on kotitallilla paras mahdollinen hätävaraopettaja useimmiten vain puhelinsoiton päässä :-) Fiilikset ovat siis syksyn tiimellyksessä samaan aikaan haikeat ja kiitolliset. Kiitollinen olen sekä menneestä, että tulevasta. Ilman mennyttä en olisi tänään tässä, enkä ilman tulevaa siellä minne olen menossa.